Suosypressi

Floridansuosypressi eli suosypressi (Taxodium distichum) kasvaa luonnonvaraisena Pohjois-Amerikan kaakkoisosissa, usein soilla ja jokien tulvatasangoilla. Se on sukunsa (Taxodium) yleisesti tunnistettu tyyppilaji.

Suosypressi on suhteellisen hidaskasvuinen ja pitkäikäinen puu. Se lopettaa yleensä pystysuuntaisen kasvun noin 200-vuotiaana. Puu voi elää tämän jälkeen elää vielä satoja vuosia. Suosypressi voi kasvaa noin 45 metriä korkeaksi ja rungon läpimitta voi olla yli 4 metriä, mutta se jää usein varsinkin soilla pienemmäksi. Puulla on tavallisesti vain yksi suora, haaraton runko. Runko usein levenee alaosastaan huomattavasti tyveä kohti. Puu kasvattaa nuorena suuren alaspäin kasvavan pääjuuren. Vanhemmilla puilla on lukuisia suuria vaakajuuria, ja veden äärellä kasvaessaan niistä työntyy ylöspäin myös pystysuoria juuria. Tutkijat eivät ole yksimielisiä näiden juurten tarkoituksesta, eräät uskovat niiden auttavan puun kaasujen vaihtoa ja toiset uskovat niiden vain vakauttavan puuta soisilla ja tulvaisilla alueilla.

Puun kaarna on vaalean harmaanruskeaa. Se hilseilee pitkinä ohuina säikeinä. Puu on yleensä kesä- tai kausivihanta ja pudottaa lehtensä pohjoisilla alueilla talveksi ja joillakin eteläisillä alueilla kuivan kauden ajaksi. Lehdet ovat tavallisesti 10–17 millimetriä pitkiä ja muodoltaan litteän neulasmaisia. Ne ovat asettuneet kampamaisesti kaksirivisesti. Pyöreät kävyt ovat yleensä 2,0–3,5 senttimetriä pitkiä.

Suosypressi on taloudellisesti arvokas puu, jonka puuainesta käytetään rakentamisessa, sisustuksessa ja veneiden valmistuksessa. Rungon lisäksi myös puun suuresta, osin maanpäällisestä juuristosta saadaan puutavaraa. Puun yleinen kauppanimi on ”White Cypress”.

Suosypressi on myös laajalti käytetty koristepuu. Se tuotiin Isoon-Britanniaan jo vuonna 1637 ja oli siten yksi ensimmäisiä Pohjois-Amerikasta Eurooppaan tuoduista koristepuulajeista. Puu kestää istutettuna kylmempiä oloja kuin sen luonnonvaraisella levinneisyysalueella esiintyy ja sitä kasvatetaan laajalti Euroopan länsi- ja keskiosissa. Suomessa sitä näkee yleensä vain kasvitieteellisissä kokoelmissa.

Kuvattu Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa syyskuun alussa 2012.