Siperianlehtikuusi

Siperianlehtikuusi (Larix sibirica) on kotoisin Koillis-Venäjältä ja Länsi-Siperiasta. . Läntisimmät luontaiset esiintymät ovat Äänisjärven seudulla. Siperianlehtikuusi ei siis kuulu Suomen alkuperäisiin puulajeihin, mutta sitä on tuotu maahamme jo 1700-luvulta lähtien. Siperianlehtikuusi on eniten viljelty vierasperäinen puulaji Suomessa, ja lehtikuusimetsiä on arvioitu olevan maassamme 10 000 - 20 000 hehtaaria. Suomen vanhimmat siperianlehtikuusikot ovat peräisin 1840-luvulta (Kiteen Puhos ja Lohjan Lönnhammar).

Siperianlehtikuusi kasvaa yleensä 20–35 metrin korkuiseksi, mutta Punkaharjulla on mitattu yli 40 metrisiäkin puuyksilöitä. Puulajille on ominaista suorarunkoisuus ja heikot hauraat oksat, latvus on kartiomainen. Nuoret oksat ovat muita lehtikuusia jäykempiä ja harvoin riippuvia. Oksakiehkurat eivät ole selvästi eroteltavissa toisistaan, johtuen pääkiehkuroiden välissä epäsäännöllisesti sijaitsevista välioksista. Kävyt ovat soikeita, punaruskeita, 2.5 - 4.0 cm:n pituisia ja lyhytperäisiä. Käpysuomut ovat muodoltaan pyöreähköjä, paksuja ja reunoiltaan ehytlaitaisia. Siperianlehtikuusi saa lehtikuusista ensimmäisenä ruskavärityksensä.

Siperianlehtikuusen puuaines on hyvin lahonkestävää ja on osittain juuri tästä syystä hyvin arvostettua. Lahonkestävyys perustuu puun sisältämien hartsi- ja uuteaineiden määrään, sekä sitä kautta sydänpuun suureen osuuteen puuaineksessa. Tämä ominaisuus aiheuttaa tosin myös sen, että sitä on hyvin hankalaa liimata ja pintakäsitellä.

Siperianlehtikuusi oli erittäin merkittävä puulaji laivanrakennus-teollisuudelle siihen aikaan, kun laivat rakennettiin vielä puusta. Tällöin puun järeys ja kestävyys pääsivät parhaiten oikeuksiinsa. Vaikka puun käyttö laivanrakennuksessa on nykyään vähäistä, niin Siperian lehtikuusen käyttö vesi- ja kosteissa ulkoilmarakenteissa on kuitenkin säilynyt. Se on hyvin käyttökelpoista silloin kun puu joutuu säälle alttiiksi, eikä kemikaaleilla kyllästettyä puuta haluta käyttää. Lehtikuusen sisältämät hartsit ja uuteaineet kelpaavat myös maali- ja elektroniikkateollisuudelle, ja jopa elintarvikkeisiin. Kyseinen puulaji omaa sellaisia ominaisuuksia, joita on vaikea korvata muilla puulajeilla. Lehtikuusipuutavaran menekkiä saattavat tulevaisuudessa lisätä tiukentuvat rajoitukset puunkyllästysaineiden käytössä.

Kuvan siperianlehtikuusi kasvoi Niskalan arboretumissa 2012.