Kiiltotuomi

Kiiltotuomea (Prunus serotina) esiintyy luontaisesti Pohjois-Amerikan itä- ja eteläosissa sekä Meksikossa. Se kasvaa keskimäärin 20 metriä korkeaksi. Levinneisyysalueensa itäosissa se voi kasvaa jopa 40 metriä korkeaksi ja rinnankorkeusläpimitaltaan yli metrin paksuiseksi, kun taas Texasissa ja Meksikossa se jää yleensä paljon pienemmäksi ja kitukasvuisemmaksi.

Kiiltotuomi muistuttaa paljon tuomea, josta sen erottaa parhaiten kiiltävien lehtien perusteella. Sille kasvaa metsäpuuna tavallisesti suora, korkealle oksaton runko ja kapea latvus, mutta aukeilla paikoilla, kuten puistoissa ja pihoilla runko jää usein lyhyeksi ja latvuksesta tulee epäsäännöllinen. Kiiltotuomi kukkii lehtien puhjettua keväällä ja kantaa hedelmää keski- tai loppukesällä. Sillä on valkoiset kukat, jotka muodostavat 10–15 cm pitkiä, kapeita terttuja lehdekkäiden kukintoperien päähän. Hedelmä on pallomainen, noin 1 cm mittainen luumarja. Marja on aluksi vihreä mutta muuttuu kypsyessään punaiseksi ja lopulta lähes mustaksi.

Kiiltotuomen puuaines on punaruskeaa, lujaa, kovaa ja tiheäsyistä. Hyvien työstö- ja viimeistelyominaisuuksiensa vuoksi se on eräs arvostetuimmista huonekalupuista. Siitä tehdään myös seinä- ja kattopaneeleita, koristelistoja, puuviilua, työkalujen kahvoja, käsitöitä, leluja sekä laboratoriotarvikkeita. Suomessa kiiltotuomi tunnetaan puutavarakaupassa kirsikkapuuna.

Muinoin kiiltotuomen kuoresta on valmistettu rohtoja, joilla on hoidettu yskää ja vahvistettu yleiskuntoa. Kiiltotuomen marjat ovat syötäviä, ja niitä käytetään Pohjois-Amerikassa hyytelöiden ja viinien raaka-aineena. Ne ovat myös merkittävä ravinnonlähde monille paikallisille linnuille ja nisäkkäille. Kiiltotuomen versot ja kaarna ovat kuitenkin sellaisenaan myrkyllisiä kotieläimille sisältämiensä syanidiglykosidien vuoksi. Sen sijaan jotkut villieläimet, kuten valkohäntäkauriit pystyvät syömään niitä vaaratta.

Suomessa kiiltotuomea on viljelty toistaiseksi melko vähän.

Puu on kuvattu Mustilan arboretumissa 2012.