Metsäkuusi

Metsäkuusen (Picea abies) levinneisyys ulottuu Alppien, Karpaattien ja Balkanin vuoristoista Pohjois- ja Koillis-Eurooppaan ja laajalle alueelle Aasiaan Tyynellemerelle saakka.

Metsäkuusi (eli kuusi tai ”näre”) jaetaan tavallisesti kahteen alalajiin, jotka ovat euroopankuusi (Picea abies subsp. abies) ja siperiankuusi (Picea abies subsp. obovata). Etelä-Suomessa kasvavan euroopankuusen (subsp. abies) käpy on tavallisesti yli 10 cm, suipposuomuinen, ja Lapissa tätä yleisemmän siperiankuusen (subsp. obovata) käpy on alle 10 cm pitkä ja pyöreäsuomuinen. Välimuotoja tavataan yleisesti.

Euroopassa kuusi voi kasvaa 30–45 metriä ja Balkanilla jopa yli 60 metriä korkeaksi. Se on siten Euroopan korkeimpia ja Suomen korkeimmaksi kasvava luontainen puulaji. Suomen korkein kuusi on tiettävästi 44,5 metriä korkea (Asikkalassa) ja paksuin mitattu yksilö on ollut ympäryysmitaltaan 4,7 metriä (Sumiaisissa). Siperiankuusi on kasvutavaltaan euroopankuusta kapeampi, lyhytkasvuisempi ja lyhytoksaisempi. Sen oksisto kestää paremmin lumen ja jään painoa.

Metsäkuusen puuaines on vaaleaa sekä kevyehköä, ja sen kansainvälinen kauppanimi on whitewood. Kuusi on tärkeä raaka-aine rakennesahatavaran valmistuksessa sekä paperiteollisuudessa. Sitä käytetään myös vanerinvalmistuksessa sekä akustisten soitinten rakennusmateriaalina.

Nuorista vuosikasvaimista eli kerkistä tehdään kuusenkerkkäsiirappia, erilaisia juomia sekä mausteita. Kuusenkerkkiä on käytetty myös luonnonlääkinnässä mm. reumaattisiin ja hengitystievaivoihin.

Metsäkuusi on Suomessa perinteinen joulupuu.