Tulppaanipuu

Tulppaanipuu (Liriodendron tulipifera) on kotoisin Pohjois-Amerikan itäosista. Se kasvaa yleensä 30–45 metriä korkeaksi ja rinnankorkeusläpimitaltaan 60–150 senttimetriä paksuksi. Suurimmat puuyksilöt ovat olleet yli 60 metriä korkeita ja 3 metriä paksuja. Tulppaanipuun keskimääräinen elinikä on 200–250 vuotta, mutta se voi elää yli 300 vuoden ikäiseksikin.

Tulppaanipuu on hyvin monikäyttöinen puu, jonka suorasyinen puuaines kutistuu vain vähän. Siitä valmistetaan huonekalujen runko-osissa käytettävää puutavaraa, puuviilua ja vaneria sekä selluloosaa. Lisäksi sitä käytetään yhä enemmän pehmeiden puulajien tilalla erilaisten rakennusmateriaalien valmistuksessa. Se on melko huono polttopuu mutta sitäkin parempi sytyke.

Tulppaanipuu on ollut jo pitkään suosittu koristekasvi puistoissa ja puutarhoissa kiiltävänvihreiden lehtiensä, tulppaanin muotoisten kukkiensa ja veistoksellisen ulkomuotonsa ansiosta. Se on myös tärkeä hunajakasvi – parinkymmenen vuoden ikäisestä tulppaanipuusta saadaan yhden kasvukauden aikana mettä määrä, joka vastaa lähes 2 kilogrammaa hunajaa.

Pohjois-Amerikan intiaanit veistivät tulppaanipuusta kanootteja ja käyttivät sitä rohdoskasvina. Cherokeet ja rappahannockit hoitivat juuren nilaosasta valmistamillaan lääkkeillä muun muassa sydänvaivoja, kuumetiloja, reumatismia sekä ruoansulatusvaivoja ja vahvistivat yleiskuntoa.

Tulppaanipuu on valittu sekä Indianan että Tennesseen osavaltiopuuksi.