Omenapuut

Omenapuiden (Malus) suvun lajit kasvavat alkuperäisinä pohjoisen pallonpuoliskon lauhkealla vyöhykkeellä. Omenapuut ovat kesävihantia ja yleensä alle 10 metriä korkeita puita tai pensaita, joiden nuoret oksat, lehdet ja lehtiruodit ovat tiheään karvaiset. Kukat ovat valkoisia ja vaaleanpunertavia, 3,5–5 cm. Hedelmä on pallomainen, 3–12 cm, keltainen, vihreä ja punainen, yleensä makea.

Metsäomenapuu (Malus sylvestris) on Euroopassa laajalle levinnyt villi omenapuulaji. Laji on Suomessa uhanalainen ja rauhoitettu. Se on pieni pensasmainen puu, joka kasvaa enintään 8 metriä korkeaksi. Ulkonäöltään se muistuttaa sukulaistaan tarhaomenapuuta. Runko on harvoin suora, ja oksat ovat haaraisia ja jäykin orapiikein varustettuja. Lehdet ovat kooltaan 3–8 cm, ja muodoltaan puikeat ja sahalaitaiset. Kukinto on valkoinen tai vaaleanpunainen. Metsäomenapuu kukkii touko–kesäkuussa. Hedelmänä on pieni pyöreä omena, halkaisijaltaan vain 1–2 cm. Maultaan vihreä omena on hyvin kitkerä, eikä sovellu ihmisruoaksi.

Metsäomenapuun puuaines on lujaa ja sitä on käytetty tarvekalujen valmistukseen. Saaristossa omenapuuta käytettiin muinoin mm. soutuveneiden hankaimiin.

Metsäomenapuu risteytyy luonnossa tarhaomenapuun kanssa, jota tavataan yleisesti villiintyneenä viljelyjäänteenä ja -karkulaisena ihmisasutuksen liepeiltä. Syntyneet jälkeläiset (Malus domestica x sylvestris) ovat hedelmällisiä ja niiden erottaminen villeistä yksilöistä on vaikeaa. Risteymät ovat jo paikoin yleisempiä kuin aidot metsäomenapuut.

Tarhaomenapuuta (Malus domestica) on viljelty vuosituhansien ajan ja sen syntyhistoria juontaa ilmeisesti Keski-Aasiaan. Keskeinen rooli on ollut Malus sieversii -lajilla, joka on saanut suomenkieliseksi nimekseen eevanomena. Tämä suurihedelmäinen villiomenapuu kulkeutui jo Antiikin ajalla silkkitietä myöten Kiinaan ja Välimerenmaihin, minkä jälkeen se on mahdollisesti risteytynyt muiden villiomenien kanssa.

Nykyisin tarhaomena on levinnyt ihmisen myötä kaikkialle maailmaan. Se on suurimman sadon tuottava viljelyhedelmä maailmassa ja nimettyjä lajikkeita on tuhansia. Suomessa omenanviljelyn historia juontaa juurensa 1500-luvulle. Säilyneiden dokumenttien mukaan se alkoi 1540-luvun vaihteessa, kun valtaneuvos Erik Fleming tuotti Tallinnasta omenapuun taimia tuolloin rakenteilla olevaan Suitian kartanolinnansa puutarhaan. Suitian kartanolinnan puutarhassa (Siuntiossa) kasvaa yhä vieläkin omenapuita.

Omenapuista on jalostettu myös monia lajikkeita koristekasvikäyttöön, kuten esimerkiksi purppuraomenapuut (Malus Purpurea-ryhmä) ja marjaomenapuu (Malus baccata).

Omenapuun kukkia

Omenapuun pohjushedelmiä