Mustajalopähkinä

Mustajalopähkinän (Juglans nigra) luontainen kasvualue kattaa Pohjois-Amerikan pohjois- ja kaakkoisosat. Eteläisestä Ontariosta ja Quebecistä Floridaan. Se on jalopähkinälajeista kaikkein pitkäikäisin ja suurikasvuisin. Se saavuttaa usean sadan vuoden iän ja parhailla kasvupaikoilla jopa 50 metrin pituuden.

Mustajalopähkinän lehdet ovat kiiltävät, pienemmät ja runsaslukuisemmat kuin muilla jalopähkinöillä. Sen hedelmä on paksu- ja rosokuorinen, lähes pyöreä syötävä pähkinä. Kotiseudullaan se tuottaa sekä syötäviä pähkinöitä että kaunista, kallisarvoista puutavaraa. Sydänpuun väri on syvän suklaanruskeaa ja sillä on silkinomainen kiilto. Puuaine on kovaa, painavaa, lujaa, kulutuskestävää, kohtuullisen kutistuvaa, taipuisaa ja elastista.

Mustajalopähkinää pidetään arvokkaimpana Pohjois-Amerikkalaisena puulajina hienoihin puusepäntöihin ja kalusteisiin. Sitä pidetään ylivoimaisesti parhaana materiaalina aseiden periin, koska se pitää hyvin muotonsa, on suhteellisin kevyttä painoltaan, kestää ja vaimentaa hyvin iskuja. Sen lujuusominaisuudet riittävät hyvin moniin käyttötarkoituksiin. Se on joka suhteessa paljon lujempaa kuin esim. valkotammet. Puuaine on hyvin koristeellista, minkä vuoksi se on moniin tarkoituksiin hyvin kysytty viiluna. Mustajalopähkinä on käytetyin pähkinäpuu Suomessa ja sen kaupallinen nimi on "American black walnut".

Suomessa mustajalopähkinä on hyvin harvinainen ja sitä kasvaa vain joitain yksilöitä arboretumeissa.

Kuvan nuori puu kasvoi Viikin arboretumissa heinäkuussa 2012