Tervaleppä

Tervaleppä (Alnus glutinosa) on pitkäikäisempi kuin harmaaleppä. Sen runko on nuorena punaruskea, mutta se muuttuu puun vanhetessa tumman harmaanruskeaksi. Puu voi kasvaa 30 metriä korkeaksi. Tervaleppä kasvaa Suomessa runsaimmillaan maan eteläosissa, jossa sitä tapaa lähes kaikilla vähänkin kosteilla paikoilla. Vaikka se on erittäin yleinen Etelä-Suomessa, se harvinaistuu selvästi heti Keski-Suomessa, ja on lähes harvinaisuus Oulun korkeudella.

Syksyisin ruska-aikaan lepät erottuvat erityisen hyvin muusta kasvillisuudesta sillä etteivät ne saa ruskan värejä laisinkaan. Lepät pudottavat lehtensä vihreinä, koska niiden ei tarvitse siirtää useimpien lehtipuiden tavoin typpeä säilöön seuraavaa kasvukautta varten. Leppä pystyy sitomaan typpeä ilmasta juuristossaan elävien bakteerien avulla. Ne saavat aikaan jopa nyrkin kokoisia, korallinnäköisiä mukuloita, jotka muodostuvat lyhentyneistä ja yhteenkasvaneista juurista. Vanhan kansanviisauden mukaan kukkamulta kannattaa ottaa lepän alta, sillä lepän alla maaperä on erityisen typpirikasta.

Puun nimi ”leppä” tulee vanhasta, itämerensuomalaisissa kielissä esiintyneestä, verta tarkoittavasta sanasta. Nimellä viitataan lepän punertavaan puuainekseen: vahingoittunut lepän pinta muuttuu punaiseksi ja haava näyttää verestävältä. "Terva" puun nimessä puolestaan viittaa sen tahmeisiin lehtiin.

Tervalepästä valmistetaan saunojen laudelautaa sekä paneelia. Puuaines on punertavan ruskeaa ja suhteellisen pehmeää. Tervaleppää käytetään myös soitinpuuna ja puukenkien valmistusmateriaalina.

Tervalepän kuorta on käytetty väriaineiden valmistukseen sekä myös lääkkeenä. Tuoreita lehtiä on käytetty kärpäspaperin tapaan.