Fagervik

Fagervik sijaitseen Suuren Rantatien (Kuninkaantie) varrella Inkoossa. Fagervikin ruukinkartanon alue on historiallisesti eräs merkittävimpiä puistokokonaisuuksia maassamme. Puisto on perustettu 1700-luvun puolivälissä ja se koostuu rantatieltä katsottuna etuosan muotopuutarhasta ja sen pohjoispuolella olevasta puistometsästä sekä Brännäsholmin englantilaisesta puistosta. Fagervikin puutarha oli varsin vaatimaton ennen Johan Hisingerin omistajakautta (1727-1790). Johan Hisinger perusti laajan hyötypuutarhan ja hänen poikansa Mikael loi hyötypuutarhojen rinnalle maisemapuiston. Mikaelin pojan Fridolfin kaudella puiston kasvilajikkeisto monipuolistui entisestään.

Anders Ramsay (1832-1910) kuvaili muistelmissaan 1850-luvun Fagervikia seuraavasti:

"Tilan omisti siihen aikaan kamariherra, parooni Fridolf Hisinger, jonka kanssa me olimme sukua sekä isäni että äitiin puolelta. Ja sukulaisuus aiheutti luonnollisesti vierailulla käyntejä. Hän oli innokas kukkainsuosija ja viljelijä ja niinpä olivatkin Fagervikin puutarhat hänen aikanaan kuuluisat parhaimpina ja milt'ei ainoina laatuaan koko maassa. Hänen puutarhassaan, joka oli järjestetty hyvin mykevälle maa-alueelle, oli penkereitä, portaita ja lehtiholvien suojassa kulkevia käytäviä, se oli Linné-temppeli leikellyine, yhteen kasvavine lehmuksineen, huvimajoineen, siltoineen ja linnoineen. Siellä sai nähdä sitäpaitsi meidän maassamme harvinaisia kasveja, kuten pyökkipuita, saksanpähkinäpuita, muratteja, rododendronia, azaleoja ja muita arkoja puulajeja ja kasveja, kasvaen ulkona puutarhassa ja kestäen meidän pohjoisen ankaran talvemme. Mutta suurinta huomiota vetivät puoleensa monet kalliit kasvihuoneet, erilaiset erilaisia ilmanaloja varten; varsinkin oli troopillisen ilmaston kallisarvoisia orkideoja varten rakennettu huone huvittava katsella ja oli se ainoa laatuaan maassamme silloin, ja luullakseni vielä nytkin."

Oman lisänsä Fagervikin alueen viehättävyyteen tuovat ruukin työläisten talojen puutarhat, joissa maapäärynän (peruna) viljely Suomessa sai aikoinaan alkunsa. Nykyisen puiston puulajeista mainittakoon erityisen komeat vanhat saarnet, tervalepät ja vuorijalavat, muita jaloja lehtipuita tietysti unohtamatta.

Parkkipaikka löytyy tien varresta kesäkahvilaa vastapäätä ja kahvilan vieressä on myös pieni museo. Alueella on myös kirkko sekä vanhoja ruukin tuotantorakennuksia, joihin pääsee kesäisin tutustumaan. Kartano on yksityisomistuksessa ja sen eteläpuolen puisto on osittain avoinna yleisölle.