Paperikoivu (Betula papyrifera) on kotoisin laajalta alueelta Pohjois-Amerikan pohjoisosista. Paperikoivu on nopeakasvuinen mutta lyhytikäinen puu, joka elää harvoin yli 140 vuoden ikäiseksi. Yleensä se kasvaa 21–24 metriä korkeaksi ja rinnankorkeusläpimitaltaan 25–30 senttimetriä paksuksi. Suurimpien luonnosta löydettyjen yksilöiden rungon läpimitta on ollut 75 senttimetriä.
Paperikoivua käytetään Pohjois-Amerikassa puu- ja paperiteollisuuden raaka-aineena. Sen luja, joustava ja tiheäsyinen puuaines soveltuu hyvin työstettäväksi sekä lakka- ja petsikäsiteltäväksi. Puusepäntuotteiden lisäksi siitä valmistetaan lukuisia erikoistuotteita, kuten pyykkipoikia, lankarullia sekä jäätelö- ja hammastikkuja. Teollisen käytön lisäksi paperikoivu on suosittu koristekasvi, ja sen mahlasta on perinteisesti valmistettu siirappia, viiniä, olutta ja erilaisia lääkejuomia. Sitä käyttävät ravintonaan myös monet villieläimet.
Paperikoivu on saanut nimensä ohuesta, paperimaisesta tuohestaan, jota intiaanit käyttivät kanoottien, wigwamien ja erilaisten käyttöesineiden valmistuksessa. Ulkomaisessa kirjallisuudessa puuhun viitataankin usein nimellä ”kanoottikoivu” ja joskus nimellä ”amerikankoivu”. Paperikoivu on valittu Saskatchewanin provinssipuuksi ja New Hampshiren osavaltiopuuksi.
Kuvan puu kasvoi Tammiston arboretumissa kesäkuussa 2012.