Valkokuusi

Valkokuusi (Picea glauca) on kotoisin Pohjois-Amerikan pohjoisosista. Valkokuusi voi kasvaa yli 30 metriä korkeaksi ja rinnankorkeusläpimitaltaan 60–90 senttimetriä paksuksi. Puun elinikä on keskimäärin 100–250 vuotta ja enimmillään jopa 300 vuotta. Valkokuusi on valittu Manitoban provinssipuuksi ja Etelä-Dakotan osavaltiopuuksi.

Valkokuusi on Pohjois-Amerikan tärkeimpiä paperi- ja sahateollisuuden raaka-aineita. Sen puuaines on kevyttä, suorasyistä ja kimmoisaa. Selluloosan ja sahatavaran lisäksi siitä valmistetaan erilaisia erikoistuotteita, kuten soittimien kansia, meloja ja airoja, kaapistoja, laatikoita sekä ruoka-astioita. Se on myös yleinen koristekasvi.

Historiallisesti valkokuusi oli Pohjois-Amerikan intiaaneille monipuolinen raaka-aineiden lähde. Nuorista puista tehtiin lumikenkiä ja jousia, kaarnasta astioita ja oksista vuoteita. Lahonnut puu kelpasi hirvennahkojen savustamiseen. Pitkistä pintajuurista saatiin pureskelemalla watap-nimistä narua, jota tarvittiin tuohikanoottien rakentamisessa. Pihkaa pureskeltiin kuten purukumia, ja sillä tilkittiin kanoottien saumat vedenpitäviksi ja liimattiin esimerkiksi nuolenkärjet paikoilleen. Pihkalla, mahlalla sekä kuusenkerkkä- ja neulasteellä hoidettiin yskää ja lievitettiin tuberkuloosin ja keripukin oireita. Pihkalla parannettiin myös ihottumia.

Valkokuusta käytetään Suomessakin jonkin verran koristepuuna. Siitä on olemassa myös viljelylajikkeita kuten sokeritoppamainen, tiiviskasvuinen kartiovalkokuusi (Picea glauca 'Conica').

Kuvattu Viikin arboretumissa kesällä 2012.