Vuorijalava

Vuorijalava (Ulmus glabra) on jalavien (Ulmus) sukuun kuuluva jalo lehtipuu. Se esiintyy luontaisena lähes koko Euroopan alueella. Suomessa vuorijalava kasvaa luontaisena maan eteläosissa hyvin harvinaisena, pieninä ja hajanaisina esiintyminä, useimmiten puronvarsimetsissä. Useimmiten vuorijalavaa tapaakin Suomessa vain puistopuuna.

Suomessa vuorijalava kasvaa tavallisesti 15–25 metrin mittaiseksi. Vuorijalava on kynäjalavaa suurikokoisempi. Puu muodostaa vankan paalujuuren ja sen ympärille laajan pintajuuriston, mutta juurivesoja ei muodostu. Vuorijalavan lehdet ovat päältä hiekkapaperimaisen karkeat, ja lehdet eroavat selvästi kynäjalavan (Ulmus laevis) lehdistä, jotka ovat päältä sileitä. Siipipalteiset pähkylähedelmät ovat lähes euron kolikon kokoisia ja siemenlokero sijaitsee keskellä hedelmää.

Hyvillä kasvupaikoilla vuorijalava voi Suomessakin kasvaa varsin suurikokoiseksi. Vuonna 1991 mitattiin Tammisaaressa 39 metriä pitkä yksilö. Karjalohjalla mitattiin samana vuonna ympärysmitaltaan yli viisi metrinen vuorijalava. Laji voi kasvaa 500 vuoden ikäiseksi.

Vuorijalavaa on jo pitkään kasvatettu puistopuuna. Siitä on jalostettu runsaasti erilaisia lajikkeita, kuten riippajalava ('Horizontalis', 'Pendula') ja kartiojalava ('Exoniensis'). Sateenvarjojalava ('Camperdownii') on luonnonmutaatio, jonka alkuperäinen yksilö löydettiin Camperdown Parkista Dundeesta.

Vuorijalavan puuaines on sitkeää, kestävää ja sietää kuivuttuaan hyvin kosteutta. Hyvän kosteudensietokykynsä takia sitä on aikaisemmin käytetty esimerkiksi pumppuihin ja vesijohtoihin. Puuaineksen lahonkestävyydestä hyvä esimerkki on Lontoossa 1600-luvulla vuorijalavasta rakennettu maanalainen putkisto, joka oli erittäin hyvin säilynyt kun se kaivettiin esiin 1930-luvulla. Vuorijalavaa käytetään yhä Euroopassa jonkin verran huonekaluteollisuudessa viiluna sekä koriste-esineiden valmistamisessa.

Ahvenanmaalla oli muinoin tapana leikata jalavien latvustoja oksastojen tihentämiseksi. Näistä saatuja, kuivattuja oksia käytettiin karjan ja lampaiden talviruokintaan. Tuoreita jalavien siemeniä on myös käytetty salaatin tapaan ihmisravinnoksi. Skandinaavisen mytologian mukaan ensimmäinen nainen (Embla) luotiin jalavapuusta.

Kuvan puu kasvoi Liedossa kesäkuussa 2012.