Työttömyys
Olen iloinen, että ystäväsi kysyi tuon kysymyksen, koska jokainen työläinen ymmärtää, miten tärkeä asia työttömyys on hänelle. Tiedät mitä elämäsi on ollessasi ilman työtä; ja kun sinulla on työtä, kuinka sen menettämisen pelko varjostaakaan sinua. Olet myös tietoinen työttömien armeijan sinulle aiheuttamasta vaarasta, kun olet lakossa parempien olosuhteiden hyväksi. Tiedät, että lakkorikkureita palkataan työttömistä, joita kapitalistit pitävät aina käsiensä ulottuvilla pystyäkseen rikkomaan lakkosi.
’Miten kapitalismi pitää työttömiä saatavilla?’ kysyt.
Yksinkertaisesti pakottamalla sinut tekemään pitkää päivää ja niin ankarasti kuin mahdollista tuottaaksesi suurimman mahdollisen määrän. Kaikki modernit 'tehokkuuden' kaavat, taylorismi ja muut 'talouden' ja 'rationalisoinnin' järjestelmät toimivat vain suuremman voiton puristamiseksi työläisistä. Kyse on ainoastaan työnantajan intressien mukaisesta taloudesta. Mutta mitä sinuun tulee, työläinen, tämä 'talous' aiheuttaa mitä mittavimpia saavutuksiesi ja energiasi menetyksiä, se on elinvoimasi tappavaa haaskausta.
Työnantajan kannattaa käyttää sinun voimiasi ja kykyjäsi suurimmalla mahdollisella teholla. On totta, että se tuhoaa terveytesi ja hermostollisen järjestelmäsi, altistaa sinut sairauksille ja taudeille (on jopa olemassa erityisiä köyhälistön sairauksia), vammauttaa sinut ja ajaa sinut ennenaikaiseen hautaan - mutta mitä sinun pomosi siitä piittaa? Eivätkö tuhannet työttömät odotakin työpaikkaasi ja ole valmiina sen vastaanottamaan heti, kun sinä vammaudut tai kuolet?
Siksi kapitalistin voitoille on hyväksi pitää työttömien armeija valmiina ulottuvillaan. Se on tärkeä osa palkkajärjestelmää, sen tarpeellinen ja välttämätön ominaisuus.
Kansan intresseissä on, että ei olisi työttömyyttä, että kaikilla olisi mahdollisuus tehdä työtä ja hankkia elantonsa; että kaikki osallistuisivat voimiensa ja kykyjensä mukaan maan varallisuuden kasvattamiseen, niin että jokaisella olisi mahdollisuus saada siitä suurempi osa.
Mutta ei kapitalismi ole kiinnostunut kansan hyvinvoinnista. Kapitalismi, kuten olen jo aiemmin osoittanut, on kiinnostunut ainoastaan voitoista. Työllistämällä vähemmän ihmisiä ja teettämällä heillä pidempää päivää syntyy suurempia voittoja kuin työllistämällä enemmän ihmisiä lyhyemmällä työajalla. Siksi on työnantajasi intresseissä pitää pikemminkin sata ihmistä kymmenen tuntia päivässä töissä kuin työllistää kaksisataa ihmistä viideksi tunniksi päivässä. Kaksisataa ihmistä vie enemmän tilaa kuin sata ihmistä - tarvitaan suurempi tehdas, enemmän työkaluja ja koneita, ja niin edelleen. Hänen siis tarvitsisi sijoittaa enemmän pääomaa. Suuremman ihmisjoukon työllistäminen lyhyemmällä työajalla toisi vähemmän voittoja ja siksi pomosi ei johda tehdastaan tai kauppaansa sillä tavalla. Mikä tarkoittaa sitä, että voiton tekemisen järjestelmä ei ole yhteensopiva inhimillisyyden huomioon ottamisen ja työläisten hyvinvoinnin kanssa. Päinvastoin, mitä kovemmin ja ’tehokkaammin’ työskentelet ja mitä pidempiä päiviä teet, sitä parempi työnantajallesi ja sitä suurempia ovat hänen voittonsa.
Ymmärrät siis, ettei kapitalismi ole kiinnostunut työllistämään kaikkia, jotka haluavat ja pystyvät työhön. Päinvastoin: vähimmäismäärä ’käsiä’ ja maksimaalinen määrä ponnistelua on kapitalistisen järjestelmän periaate ja voitonlähde. Siinä kaikkien ’rationalisointien’ suuri salaisuus. Ja siksi jokaisessa kapitalistisessa maassa löytyy tuhansia ihmisiä, jotka haluavat ja janoavat työtä, mutta jotka eivät sitä saa. Tämä työttömien armeija on jatkuva uhka sinun elintasollesi. He ovat valmiina ottamaan sinun paikkasi pienemmällä palkalla, koska puute pakottaa heidät siihen. Pomoille tämä on tietysti kovin kätevää: se on heidän käsissään oleva ruoska, jota heilutetaan jatkuvasti ylläsi, jotta raataisit ankarammin ja olisit ’kunnolla'.
Huomaat itsekin, kuinka vaarallinen ja alentava tällainen tilanne on työläiselle, puhumattakaan muista järjestelmän vioista.
'Miksei vaan lakkauteta työttömyyttä?' sinä vaadit.
Kyllä, olisi hyvä lakkauttaa se. Mutta se onnistuisi vain lakkauttamalla kapitalistinen järjestelmä ja palkkaorjuus. Niin kauan kuin on olemassa kapitalismi - tai joku muu työn riistolle ja voiton tekemiselle perustuva järjestelmä - on olemassa työttömyyttä. Kapitalismi ei voi esiintyä ilman työttömyyttä: se sisältyy palkkajärjestelmään. Se on menestyksellisen kapitalistisen tuotannon perusehto.
'Miksi?'
Koska kapitalistinen teollisuusjärjestelmä ei tuota kansan tarpeiden takia; se tuottaa voittojen takia. Tehtailijat eivät tuota tavaroita siksi, että ihmiset haluavat niitä, eivätkä he myöskään tuota niitä siinä määrin kuin tarvitaan. He tuottavat sen, minkä olettavat saavansa voitolla myytyä.
Jos meillä olisi järkevä järjestelmä, tuottaisimme tavaroita, joita ihmiset tarvitsevat ja sen määrän minkä he tarvitsevat. Olettakaamme, että tietyn kaupungin asukkaat tarvitsevat tuhat paria kenkiä, ja olettakaamme että meillä on viisikymmentä suutaria hommaa varten. Silloin kahdessakymmenessä työtunnissa nuo suutarit olisivat valmistaneet kengät koko yhteisömme tarpeisiin.
Nykyajan suutarit eivät kuitenkaan tiedä eivätkä välitä siitä, kuinka monta kenkäparia tarvitaan. Tuhannet ihmiset kaupungissasi saattavat olla uusien kenkien tarpeessa, mutta heillä ei ole varaa ostaa niitä. Mitä hyötyä valmistajalle on siitä tiedosta, kuka kenkiä tarvitsee? Hän haluaa vain tietää kuka voi ostaa hänen valmistamansa kengät: kuinka monta paria hän voi myydä voitolla.
Mitä tapahtuu? No, hän valmistaa suurinpiirtein sen verran kenkiä kuin olettaa voivansa myydä. Hän yrittää parhaansa valmistaakseen ne mahdollisimman halvalla ja myydäkseen ne mahdollisimman kalliilla, jotta hän saisi hyvän voiton. Siksi hän työllistää mahdollisimman vähän työntekijöitä valmistamaan haluamansa kenkämäärän, ja hän pistää työläiset tekemään työnsä niin 'tehokkaasti' ja raskaasti kuin vain onnistuu pakottamaan.
Huomaat, että tuotanto voiton vuoksi tarkoittaa pidempiä työpäiviä ja pienempää työllistettyjen määrää kuin jos tuotettaisiin käyttöä varten.
Kapitalismi on järjestelmä voiton tuottamiseksi ja siksi kapitalismissa esiintyy aina työttömyyttä.
Katsopa lähemmin tätä voiton tuottamisen järjestelmää, niin huomaat, kuinka sen perustava vääryys tuottaa satoja muita vääryyksiä.
Ajatellaan kaupunkisi kenkävalmistajaa. Hän ei voi mitenkään tietää, kenellä on tai kenellä ei ole varaa ostaa hänen kenkiään, kuten aiemmin osoitin. Hän tekee karkean arvion, hän 'laskelmoi' ja päättää tuottaa vaikkapa 50 000 paria. Sitten hän lähettää tuotteensa markkinoille. Eli tukkumyyjälle, välittäjälle ja kauppiaalle, jotka pistävät ne sitten myyntiin.
Oletetaan, että vain 30 000 paria saadaan myytyä, 20 000 jää varastoon. Valmistajamme, joka ei saanut myytyä kaikkea omassa kaupungissaan, yrittää tasoittaa tilit jossain toisessa osassa maata. Mutta siellä olevilla kengänvalmistajilla on sama tilanne. Hekään eivät saa myytyä kaikkea valmistamaansa. Kenkien tarjonta on suurempi kuin niiden kysyntä, he sanovat. He vähentävät tuotantoa. Tämä tarkoittaa työntekijöiden irtisanomisia, mikä kasvattaa työttömien armeijaa.
Tätä kutsutaan 'ylituotannoksi'. Todellisuudessa kyse ei kuitenkaan ole lainkaan ylituotannosta. Kyse on alikulutuksesta, koska on monia ihmisiä, jotka tarvitsisivat uudet kengät, mutta heillä ei ole niihin varaa.
Tulos? Varastot täynnä kenkiä, joita ihmiset haluavat mutta eivät voi ostaa; kaupat ja tehtaat sulkevat ovensa 'ylitarjonnan' takia. Sama tapahtuu muussa teollisuudessa. Sinulle kerrotaan, että on 'kriisi' ja että sinun palkkaasi pitää leikata.
Sinun palkkaasi leikataan, joudut osa-aikaiseen työhön tai menetät työsi kokonaan. Tuhannet miehet ja naiset ajetaan työttömiksi tällä tavoin. Heidän palkanmaksunsa lakkaa eikä heillä ole varaa ostaa ruokaa eikä muitakaan tarvitsemiaan tavaroita. Onko niin, ettei noita tavaroita ole saatavilla? Ei, päinvastoin; varastot ja kaupat ovat niitä täynnänsä, niitä on aivan liikaa, on 'ylituotantoa'.
Siispä kapitalistinen voiton tekemiseen perustuva tuotantotapa johtaa tähän hulluun tilanteeseen:
(1) ihmisten täytyy nähdä nälkää - ei siksi etteikö olisi tarpeeksi ruokaa, vaan siksi että sitä on liikaa; heidän täytyy olla ilman asioita, joita he tarvitsevat, koska noita asioita on liikaa tarjolla;
(2) koska on liikaa, tuotantoa leikataan, tuhansia irtisanotaan;
(3) työttöminä nuo tuhannet eivät saa palkkaa ja menettävät siksi ostovoimansa. Tätä kautta sekatavarakauppiaat, teurastajat, räätälit ja muutkin menettävät tulonlähteensä. Tästä seuraa luonnollisesti lisää työttömyyttä, mikä pahentaa kriisiä.
Kapitalismissa näin tapahtuu jokaisessa teollisuudessa.
Tällaiset kriisit ovat välttämättömiä voittoon perustuvassa tuotantotavassa. Niitä tulee aika ajoin; ne seuraavat toisiaan jaksollisesti, aina pahentuen. Ne ajavat tuhannet ja sadattuhannet työttömiksi, mikä aiheuttaa köyhyyttä, hätää ja sanoinkuvaamatonta kurjuutta. Niistä seuraa konkursseja ja pankkikriisejä, jotka syövät työläisten vähäisetkin 'hyvinvoinnin' aikana keräämät säästöt. Niistä syntyy puutetta ja tarvetta ja ihmiset ajautuvat epätoivoon ja rikollisuuteen, itsemurhiin ja mielisairauteen.
Tällaisia ovat voittoon perustuvan tuotantotavan seuraukset; sellaisia ovat kapitalistisen järjestelmän hedelmät.
Eikä tässä ole kaikki. On vielä olemassa toinenkin tämän järjestelmän seuraus, joka on vieläkin pahempi kuin kaikki muut yhdessä.
Se on sota.