Oletko koskaan pysähtynyt ja kysynyt itseltäsi seuraavaa kysymystä: miksi juuri sinun vanhempasi synnyttivät sinut eivätkä jotkut muut?
Huomaat tietysti, mihin pyrin kysymykselläni. Tarkoitan, että sinun suostumustasi ei kysytty. Sinä vain yksinkertaisesti synnyit; sinulla ei ollut mahdollisuutta valita synnyinpaikkaasi tai vanhempiasi. Se oli vain sattumaa.
Niin siinä sitten kävi, ettet sinä syntynyt rikkaaksi. Ehkä vanhempasi ovat keskiluokkaa; todennäköisemmin he kuitenkin kuuluvat työläisiin, ja niinpä sinä sitten olet yksi noista miljoonista, massoista, joiden on työskenneltävä elääkseen.
Ihminen, jolla on rahaa, voi pistää rahansa johonkin liiketoimeen tai teollisuuteen. Hän sijoittaa rahansa ja elää niiden tuottamilla voitoilla ja koroilla. Sinulla ei kuitenkaan ole rahaa. Sinulla on vain työkykysi, sinun työvoimasi.
Oli aika, jolloin jokainen työntekijä työskenteli itselleen. Silloin ei ollut tehtaita eikä suurteollisuutta. Työntekijällä oli omat työkalunsa ja oma pieni työpajansa, ja hän osti itselleen tarvitsemansa raaka-aineet. Hän työskenteli itselleen ja häntä kutsuttiin käsityöläiseksi.
Sitten tulivat tehtaat ja suuret teollisuuspajat. Vähä vähältä ne ajoivat tieltään itsenäisen käsityöläisen, koska tämä ei kyennyt valmistamaan tavaroita yhtä halvalla kuin tehtaassa – hän ei kyennyt kilpailemaan ison tehdastuotannon kanssa. Niinpä käsityöläinen joutui luopumaan pienestä työpajastaan ja menemään tehtaaseen töihin.
Tehtaissa ja suurissa laitoksissa valmistetaan suuria määriä tavaroita. Sellaista suuren luokan tuotantoa kutsutaan industrialismiksi. Se on tehnyt työnantajista ja tehtaiden omistajista todella rikkaita, niin että teollisuuden ja kaupan herrat ovat keränneet hyvin paljon rahaa, paljon pääomaa. Siksi tätä järjestelmää kutsutaan kapitalismiksi. Nykyään me kaikki elämme tällaisessa järjestelmässä.
Kapitalistisessa järjestelmässä työläinen ei voi työskennellä itselleen, toisin kuten vanhoina aikoina. Hän ei kykene kilpailemaan suurten tuottajien kanssa. Joten jos sinä olet työläinen, täytyy sinun löytää itsellesi työnantaja. Sitten sinä työskentelet hänelle; tämä tarkoittaa sitä, että annat hänelle työvoimaasi niin ja niin monta tuntia päivässä tai viikossa ja hän maksaa sinulle siitä. Sinä myyt hänelle työvoimaasi ja hän maksaa sinulle palkkaa.
Kapitalistisessa järjestelmässä koko työväenluokka myy työvoimaansa työnantajaluokalle. Työläiset rakentavat tehtaat, valmistavat koneet ja laitteet ja tuottavat hyödykkeet. Työnantajat pitävät tehtaat, koneet, välineet ja tavarat itsellään omana voittonaan. Työläiset saavat vain palkkaa.
Tätä järjestelyä kutsutaan palkkajärjestelmäksi.
Oppineet ovat laskeneet, että työläinen saa palkkanaan vain noin kymmenesosan tuottamastaan varallisuudesta. Loput yhdeksän kymmenesosaa jakautuvat vuokraisännän, tehtaanomistajan, rautatieyhtiön, tukkukauppiaan, keinottelijan ja muiden välikäsien kesken.
Tämä tarkoittaa sitä, että:
Vaikka työläiset luokkana ovat rakentaneet tehtaat, osa heidän päivittäisen työnsä tuloksesta otetaan heiltä maksuna etuoikeudesta käyttää noita tehtaita. Siinä on vuokraajan voitto.
Vaikka työläiset ovat tehneet työkalut ja koneet, toinen osa heidän päivittäisen työnsä tuloksesta otetaan heiltä maksuna etuoikeudesta käyttää noita työkaluja ja koneita. Siinä on tehtailijan voitto.
Vaikka työläiset ovat rakentaneet rautatiet ja pyörittävät niitä, osa heidän päivittäisen työnsä tuloksesta otetaan heiltä heidän valmistamiensa tuotteiden kuljettamiseen. Siinä on rautatieyhtiön voitto.
Ja niin edelleen, mukaan lukien pankkiiri, joka lainaa tehtailijalle toisten ihmisten rahoja, tukkumyyjä, keinottelija ja muut välikädet, jotka kaikki saavat siivunsa työläisen raadannasta.
Mitä siitä jää jäljelle - yksi kymmenesosa työläisen työn todellisesta arvosta - on sitten hänen osuutensa, hänen palkkansa.
Osaatko nyt arvata, miksi viisas Proudhon sanoi, että rikkaiden omaisuus on varastettua? Se on varastettu tuottajalta, työläiseltä.
Eikö tunnukin kummalliselta, että tuollainen toiminta sallitaan?
Kyllä todellakin, se on hyvin kummallista; ja oudointa tässä kaikessa on se, että koko maailma vain katselee eikä tee asialle mitään. Mikä pahinta työläiset itse eivät tee asialle mitään. Kas kun useimmat heistä luulevat kaiken olevan hyvin ja kapitalistisen järjestelmän olevan hyvä.
Tämä johtuu siitä, etteivät työläiset näe mitä heille tapahtuu. He eivät ymmärrä, että heitä ryöstetään. Muukaan maailma ei ymmärrä tästä juuri mitään, ja kun joku rehellinen yrittää heille kertoa siitä, he huutavat hänelle ’anarkisti!’, tukkivat hänen suunsa tai pistävät hänet vankilaan.
Tietysti kapitalistit ovat hyvin tyytyväisiä kapitalistiseen järjestelmään. Mikseivät olisi? Hehän rikastuvat sen avulla. Joten turha odottaa heidän sanovan, etteikö järjestelmä olisi hyvä.
Keskiluokat ovat kapitalistien apulaisia ja hekin elävät työväenluokan työstä, joten miksipä heidänkään pitäisi valittaa? Tietysti aina silloin tällöin voit tavata jonkun keskiluokkaisen miehen tai naisen, joka yltyy puhumaan totuuden koko asiasta. Sellaiset persoonat vaiennetaan kuitenkin nopeasti ja leimataan 'kansan vihollisiksi', hulluiksi häiriköiksi ja anarkisteiksi.
Voisi kuitenkin ajatella, että työläiset vastustaisivat ensimmäisinä kapitalistista järjestelmää, koska heitähän siinä ryöstetään ja he siitä eniten kärsivät.
Niinhän sen kuuluisi olla. Mutta niin ei ole, mikä on hyvin surullista.
Työläiset tietävät, että jostakin se kenkä puristaa. He tietävät, että he raatavat koko elämänsä ja saavat siitä juuri tarpeeksi turvatakseen olemassaolonsa, eikä aina sitäkään. He näkevät, kuinka heidän työnantajansa ajavat hienoissa autoissaan ja elävät ylellisyydessä, vaimonsa puettuina kalliisiin vaatteisiin ja timantteihin, samalla kun työläisen vaimolla on tuskin varaa uuteen halpamekkoon. Niinpä työläiset pyrkivät parantamaan asemaansa vaatimalla parempaa palkkaa. Se on sama kuin jos heräisin keskellä yötä asunnossani ja huomaisin, että murtomies on kerännyt kaikki tavarani ja on juuri aikeissa poistua niiden kanssa. Oletetaanpa, että sen sijaan että yrittäisin pysäyttää varkaan minä sanoisinkin hänelle: 'Olkaa ystävällinen, hra Murtomies, ja jättäkää minulle edes yksi vaatekerta, että minulla olisi jotain päälle pantavaa', ja sitten kiittäisin häntä, jos hän jättäisi minulle yhden kymmenesosan minulta varastamistaan tavaroista.
Mutta nyt menen asioiden edelle. Palatkaamme takaisin työläiseen ja katsokaamme, kuinka hän yrittää parantaa olosuhteitaan ja kuinka huonosti hän onnistuu siinä. Nyt haluan kertoa sinulle miksi työläinen ei ota tätä murtomiestä niskasta kiinni ja heitä häntä pellolle; toisin sanoen miksi hän kerjää kapitalistilta vähän lisää leipää tai palkkaa, miksei hän heivaa tätä kertakaikkisesti ja lopullisesti harteiltaan.
Tämä johtuu siitä, että työläinen, kuten muukin maailma, on saatu uskomaan, että kaikki on hyvin ja että kaiken täytyy pysyäkin sellaisena kuin on. Ja jos jotkut asiat eivät olekaan aivan kuten pitäisi, niin se johtuu vain siitä, että 'ihmiset ovat pahoja', ja lopulta kuitenkin kaikki järjestyy, jotenkin.
Mietipä itseksesi, eikö näin vain olekin. Sinulle kerrottiin kotona lapsena, kun kyselit monia kysymyksiäsi, että 'kaikki on hyvin niin kuin on', että 'näin täytyy olla', että 'Jumala on luonut näin' ja että kaikki on hyvin.
Ja sinä uskoit isääsi ja äitiäsi, niin kuin hekin olivat uskoneet omia isiään ja äitejään, ja siksi sinä nyt ajattelet aivan kuten isoisäsi.
Myöhemmin koulussa sinulle kerrottiin samat asiat. Sinulle opetettiin, että Jumala loi maailman ja että kaikki on hyvin; että täytyy olla olemassa rikkaita ja köyhiä, että sinun tulee kunnioittaa rikkaita ja tyytyä omaan osaasi. Sinulle kerrottiin, että maasi edustaa oikeutta ja että sinun täytyy totella lakeja. Opettaja, pappi ja saarnaaja juurruttivat kaikki sinun mieleesi, että elämäsi on Jumalan säätämää ja että 'Hänen tahtonsa tapahtukoon'. Ja kun sitten näit, kuinka köyhää miestä raahattiin vankilaan, he sanoivat sinulle, että mies oli paha, koska hän oli varastanut jotain ja että sellainen on suuri rikos.
Se mitä sinulle ei koskaan kotona, koulussa eikä missään muuallakaan kerrottu on, että se on rikos, kun rikas ryöstää työläisen työn tuloksen; tai että kapitalistit ovat rikkaita siitä syystä, että he ovat omineet itsellensä työläisten luoman varallisuuden.
Ei, sitä sinulle ei koskaan kerrottu, eikä kukaan muukaan ole koskaan kuullut sellaista missään kouluissa tai kirkoissa. Miten sitten voisi olettaa työläisten tietävän asiasta mitään?
Päinvastoin sinun mielesi on – lapsena ja myöhemminkin – tungettu niin täyteen vääriä ajatuksia, että kun kuulet yksinkertaisen totuuden, ihmettelet onko se todella mahdollista.
Ehkä sinä nyt ymmärrät, miksi työläiset eivät tajua, että heidän luomansa varallisuus on varastettu heiltä ja että heiltä näin jatkuvasti varastetaan.
'Mutta laki', sinä huudahdat, 'ja hallitus – salliiko se tuollaisen varkauden? Eikö varastaminen olekin lailla kiellettyä?'