’Voitko lyhyesti kertoa meille’, ystäväsi kysyy, ’mitä anarkismi oikeasti on?’
Minä yritän. Vähimmin sanoin anarkismi opettaa, että me voimme elää yhteiskunnassa, jossa ei ole minkäänlaista pakkoa.
Elämä ilman pakkoa tarkoittaa luonnollisesti vapautta. Se tarkoittaa vapautta sorrosta ja alistamisesta, mahdollisuutta elää sellaista elämää, mikä sinulle parhaiten sopii.
Sinä et voi elää sellaista elämää, ennen kuin lakkautat ne instituutiot, jotka kahlitsevat sinun vapauttasi ja sekaantuvat elämääsi; ennen kuin lopetat ne olosuhteet, jotka pakottavat sinut toimimaan eri tavoin kuin todella haluaisit.
Mitä ovat nuo instituutiot ja olosuhteet? Katsotaanpa, mistä kaikesta meidän täytyy päästä eroon turvataksemme vapaan ja sopusointuisen elämän. Kunhan tiedämme, mikä täytyy lakkauttaa ja minkä on tultava sen tilalle, löydämme myös keinon sen toteuttamiseen.
Mitä siis täytyy lakkauttaa taataksemme vapauden?
Ensiksi on tietenkin lakkautettava se asia, mikä sinua eniten loukkaa, mikä nujertaa tai estää sinun vapaan toimintasi; asia, joka sekaantuu elämääsi ja pakottaa sinut elämään toisin kuin itse valitsisit.
Se asia on hallinto.
Katsopa sitä tarkkaan niin huomaat, että hallinto on suurin loukkaaja; ja enemmänkin, se on suurin rikollinen minkä ihminen on koskaan tuntenut. Se täyttää maailman väkivallalla, petoksella ja huijauksella, sorrolla ja kurjuudella. Kuten eräs suuri ajattelija on todennut: ’sen henki on myrkkyä’. Se turmelee kaiken mihin se koskee.
’Kyllä, hallinto tarkoittaa väkivaltaa ja se on paha’, sinä myönnät, ’mutta voimmeko tulla sitä ilman toimeen?’
Juuri tästä haluamme nyt puhua. Jos kysyisin sinulta, tarvitsetko sinä hallintoa, olen varma että vastaisit, että ethän sinä sitä tarvitse, mutta että sitä tarvitaankin muita varten.
Jos sinä taas kysyisit keneltä tahansa noista ’muista’, hän vastaisi kuten sinäkin: hän sanoisi, ettei hän sitä tarvitse, mutta se on tarpeellista ’muita varten’.
Miksi jokainen ajattelee, että hän kyllä osaa olla tarpeeksi kunnolla ilman poliisiakin, mutta että pamppua tarvitaan niitä ’muita’ varten?
’Ihmiset ryöstelisivät ja murhaisivat toisiaan, ellei olisi mitään hallintoa ja lakia’, sinä sanot.
Jos he todella niin tekisivät, miksi he niin tekisivät? Tekisivätkö he niin vain siitä saamansa nautinnon vuoksi vai joistakin muista syistä? Jos tutkimme heidän syitään, löydämme niihin ehkä lääkkeen.
Oletetaanpa, että sinä, minä ja joukko muita olisimme joutuneet haaksirikkoon ja ajelehtisimme saarelle, jossa kasvaa kaikenlaisia hedelmiä. Ryhtyisimme tietysti heti toimeen ja lähtisimme keräämään ruokaa. Oletetaan, että yksi meidän joukostamme julistaisikin sitten, että se kaikki kuuluu hänelle eikä kukaan saa suupalaakaan ennen kuin maksaa hänelle siitä jotain korvausta. Me olisimme varmaankin jotenkin närkästyneitä, vai mitä? Me nauraisimme hänen vaatimuksilleen. Jos hän yrittäisi nostaa asiasta meteliä, me voisimme heittää hänet mereen, ja se olisi hänelle aivan oikein, eikö totta?
Oletetaan edelleen, että me itse esivanhempinemme olisimme viljelleet saarta ja saaneet sen varustetuksi kaikella, mitä tarvitaan elämään ja hyvinvointiin. Sitten joku tulisi ja väittäisi sitä kaikkea omakseen. Mitä me sanoisimme? Me emme piittaisi hänestä, vai mitä? Saattaisimme toki kertoa hänelle, että hän voi kyllä jakaa meidän kanssamme ja osallistua työhömme. Oletetaan kuitenkin, että hän yhä vain inttäisi omaa omistusoikeuttaan ja sitten hän näyttäisi meille jonkin paperinpalan ja sanoisi, että tämä osoittaa kaiken kuuluvan hänelle. Me sanoisimme hänelle, että hän on hullu, ja menisimme jatkamaan omia puuhiamme. Mutta jos hänellä olisikin hallinto takanaan, hän voisi vedota siihen ja pyytää sitä suojelemaan ’hänen oikeuksiaan’, ja hallintokoneisto lähettäisi poliiseja ja sotilaita häätämään meidät ja palauttamaan ’omaisuuden sen lailliselle omistajalle’.
Tämä on hallinnon tehtävä; tätä varten hallinto on olemassa, ja sitä se tekee kaiken aikaa.
Vieläkö sinä luulet, että ilman tätä hallinnoksi kutsuttua asiaa me ryöstäisimme ja murhaisimme toisiamme?
Eikö pikemminkin ole niin, että me ryöstämme ja murhaamme toisiamme tämän hallinnon avulla? Koska ei hallinto takaa meille meidän oikeutettua omaisuuttamme, vaan päinvastoin vie sen meiltä pois sellaisten hyödyksi, joilla ei ole siihen mitään oikeutta, kuten olemme aiemmissa luvuissa nähneet.
Jos sinä heräisit huomenaamuna ja saisit tietää, ettei enää ole hallintoa, olisiko ensimmäinen ajatuksesi rynnätä kadulle ja tappaa joku? Ei tietenkään, sinähän tiedät tuon olevan hölynpölyä. Me puhumme järkevistä ja normaaleista ihmistä. Mielisairas, joka haluaa tappaa, ei ensimmäisenä kysele onko jotain hallintoa vai ei. Sellaiset ihmiset kuuluvat lääkärien ja psykiatrien hoivaan; heidät tulisi pistää sairaaloihin, joissa heidän sairauttaan hoidetaan.
On todennäköistä, että jos sinä tai herra Virtanen heräisitte ja huomaisitte, ettei hallintoa enää ole, niin teillä olisi kiire järjestää elämäänne uusissa olosuhteissa.
Tietenkin on niin, että jos sitten näkisitte joidenkin mässäilevän samaan aikaan kun te itse näkisitte nälkää, vaatisitte mahdollisuutta syödä ja siihen teillä olisi täysi oikeus. Kuten kaikilla muillakin, mikä tarkoittaa sitä, etteivät ihmiset enää sietäisi sitä, että joku kahmii itselleen kaiken hyvän; he haluaisivat saada siitä osansa. Edelleen se tarkoittaa sitä, että köyhät kieltäytyvät olemasta köyhiä samaan aikaan kun toiset piehtaroivat ylellisyydessä. Se tarkoittaa sitä, että työläinen kieltäytyy luovuttamasta tuottamiaan tavaroita pomolle, joka väittää ’omistavansa’ tehtaan ja kaiken mitä siellä tehdään. Se tarkoittaa sitä, ettei maanviljelijä salli satojen hehtaarien olla joutomaana samaan aikaan, kun hänellä itsellään ei ole tarpeeksi maata perheensä elättämiseen. Se tarkoittaa sitä, ettei kenelläkään ole yksinoikeutta maahan tai tuotantovälineisiin. Se tarkoittaa sitä, ettei elämänlähteiden yksityisomistusta enää suvaita. Suurimpana rikoksena pidetään sitä, jos jotkut omistavat enemmän kuin pystyvät käyttämään monienkaan elämien aikana, samaan aikaan kun lähimmäisellä ei ole tarpeeksi leipää lapsilleen. Se tarkoittaa sitä, että kaikki ihmiset jakavat yhteiskunnallisen omaisuuden ja että kaikki osallistuvat tuon varallisuuden tuottamiseen.
Lyhyesti sanottuna se tarkoittaa sitä, että ensimmäistä kertaa historiassa todellinen oikeus ja tasa-arvo voittaisivat lain sijaan.
Huomaat siis, että hallinnon lakkauttaminen merkitsee myös yksinoikeuksien lakkauttamista sekä tuotantovälineiden ja jakelun yksityisomistuksen lakkauttamista.
On vääjäämätöntä, että sitten kun hallinto on lakkautettu, täytyy palkkaorjuuden ja kapitalisminkin lakata, koska ne eivät voi olla olemassa ilman hallinnon tukea ja suojaa. Aivan samaan tapaan kuin se aiemmin mainitsemani mies, joka vaati yksinoikeutta saareen, oli ilman hallinnon apua kyvytön toteuttamaan omia hulluja vaatimuksiaan.
Asioiden tila, jossa vallitsisi vapaus hallinnon sijaan, olisi anarkiaa. Ja se, missä vallitsisi tasavertainen käyttöoikeus yksityisomaisuuden sijaan, olisi kommunismia.
Se olisi kommunistista anarkismia.
’Ahaa, kommunismia’, ystäväsi huudahtaa, ’mutta sinähän sanoit, ettet ole mikään bolsevikki.’
Minä en tosiaankaan ole bolsevikki, koska bolsevikit haluavat vahvan hallinnon tai valtion, kun taas anarkismi tarkoittaa valtion ja hallinnon lakkauttamista kokonaan.
’Mutta eivätkö bolsevikit olekin kommunisteja?’ sinä vaadit selitystä.
Kyllä, bolsevikit ovat kommunisteja, mutta he haluavat oman diktatuurinsa, heidän hallintonsa, pakottamaan ihmiset elämään kommunismissa. Anarkistinen kommunismi taas tarkoittaa vapaaehtoista kommunismia, kommunismia vapaasta tahdosta.
’Ymmärrän eron. Se olisi tietysti hienoa.’, ystäväsi myöntää. ’Mutta luuletko, että se olisi todella mahdollista?’