Kyllä, ystäväni, näin on aina ollut. Laki ja hallitus ovat aina olleet herrojen puolella. Rikkaat ja mahtavat ovat aina huumanneet sinut ’Jumalan tahdolla’ ja tässä he ovat käyttäneet apunaan kirkkoa ja koulua.
Täytyykö tämän kuitenkaan aina olla näin?
Menneinä aikoina, kun ihmiset olivat jonkun tyrannin orjina - tsaarin tai muun itsevaltiaan - kirkko (jokaisen uskontokunnan ja lahkon) opetti orjuuden olevan olemassa Jumalan tahdosta, siksi että se oli hyvää ja tarpeellista ja ettei muuten voisi ollakaan, ja että jos joku sitä ryhtyi vastustamaan hän toimi Jumalan tahtoa vastaan ollen jumalaton, harhaoppinen, pilkkaaja ja syntinen.
Koulu opetti olevan oikein ja oikeudenmukaista, että tyranni hallitsee ’Jumalan armosta’ eikä hänen auktoriteettiaan sovi kyseenalaistaa, vaan häntä on palveltava ja toteltava.
Kansa uskoi ja pysyi orjina.
Vähitellen ilmaantui kuitenkin ihmisiä, jotka olivat huomanneet orjuuden olevan väärin: ei ollut oikein, että yksi piti alamaisinaan kokonaista kansaa ollen heidän elämänsä ja uurastuksensa herra ja isäntä. Ja nämä ihmiset menivät kansan keskuuteen ja kertoivat mitä ajattelivat.
Silloin tyrannin hallinto rankaisi näitä ihmisiä. Heitä syytettiin maan lakien rikkomisesta; heitä nimitettiin yhteiskuntarauhan häiritsijöiksi, rikollisiksi ja kansan vihollisiksi. Heitä tapettiin, ja kirkko ja koulu opettivat tämän olevan oikein; että he ansaitsivatkin kuolla, koska he olivat kapinoineet Jumalan ja ihmisen lakeja vastaan. Ja orjat uskoivat.
Totuutta ei voi tukahduttaa ikuisesti. Yhä useammat ihmiset tulivat vähitellen siihen tulokseen, että ’kansankiihottajat’ olivatkin olleet oikeassa. He alkoivat ymmärtää orjuuden olevan väärin ja pahasta, ja heidän lukumääränsä kasvoi kaiken aikaa. Tyranni sääti ankaria lakeja heitä vaientamaan: hallinto teki kaikkensa pysäyttääkseen niin heidät kuin heidän ’pahat suunnitelmansakin’. Kirkko ja koulu julistivat heille tuomiotaan. Heitä vainottiin, jahdattiin ja teloitettiin tuon ajan tapojen mukaisesti.
Joskus heidät pantiin suurelle puuristille ja naulattiin siihen tai sitten heidän kaulansa katkaistiin kirveellä. Toisina aikoina heitä kuristettiin kuoliaiksi, poltettiin roviolla, paloiteltiin tai sidottiin hevosiin, jotka repivät heidät hitaasti kappaleiksi.
Tämän tekivät kirkko, koulu ja laki, useinkin myös harhaanjohdettu väkijoukko eri maissa. Nykyään voit yhä nähdä museoissa kidutuksen ja murhaamisen välineitä, joita käytettiin rankaisemaan niitä, jotka yrittivät kertoa kansalle totuuden.
Huolimatta kidutuksesta ja tappamisesta, huolimatta laista ja hallinnosta, huolimatta kirkosta, koulusta ja lehdistöstä orjuus kuitenkin vihdoin lakkautettiin, vaikka ihmiset olivatkin kiven kovaan väittäneet, että ’näin on aina ollut ja näin tulee aina olemaan’.
Myöhemmin maaorjuuden aikana, kun aateliset hallitsivat tavallista kansaa, kirkko ja koulu olivat jälleen kerran hallitsijoiden ja rikkaiden puolella. Jälleen ne uhkasivat kansaa Jumalan vihalla, jos nämä uskaltaisivat ryhtyä kapinallisiksi ja kieltäytyä tottelemasta herrojaan ja isäntiään. Jälleen ne langettivat kirouksensa ’rauhanrikkojien’ ja harhaoppisten päälle, jotka uskalsivat uhmata lakia ja saarnata suuremman vapauden ja hyvinvoinnin ilosanomaa. Jälleen noita ’kansanvihollisia’ vainottiin, jahdattiin ja murhattiin – tuli kuitenkin päivä, jolloin maaorjuus lakkautettiin.
Maaorjuus antoi sitten sijaa kapitalismille palkkaorjuuksineen, ja jälleen kirkko ja koulu ovat herrojen ja hallitsijoiden puolella. Jälleen ne jyrisevät ’harhaoppisia’ vastaan, noita jumalattomia vastaan, jotka haluavat kansan elävän vapaana ja onnellisena. Jälleen kirkko ja koulu saarnaavat sinulle ’Jumalan tahtoa’: ne kertovat sinulle kapitalismin olevan hyvää ja tarpeellista; että sinun täytyy totella johtajiasi, koska ’se on Jumalan tahto’, että aina on oleva köyhiä ja rikkaita, ja joka sitä vastaan nousee on syntinen, häpeämätön anarkisti.
Näet siis kuinka kirkko ja koulu ovat yhä herrojen puolella orjia vastaan, aivan kuten aiemminkin. Leopardin tavoin ne voivat kyllä vaihtaa täplänsä, mutta eivät luonnettaan. Yhäkin kirkko ja koulu asettuvat rikkaiden puolelle köyhiä vastaan, vallanpitäjien puolelle heidän uhrejaan vastaan, ’lain ja järjestyksen’ puolelle vapautta ja oikeudenmukaisuutta vastaan.
Nyt kuten aiemminkin ne opettavat ihmisiä kunnioittamaan ja tottelemaan johtajiaan. Kun tyrannina oli kuningas, kirkko ja koulu opettivat kunnioittamaan ja tottelemaan kuninkaan ’lakia ja järjestystä’. Kun kuningasvalta lakkautettiin ja tilalle tuli tasavalta, kirkko ja koulu opettivat kunnioittamaan ja tottelemaan tasavallan ’lakia ja järjestystä’. TOTTELE! on kirkon ja koulun ainainen huuto, ihan sama kuinka alhainen tyranni on, ihan sama kuinka sortava ja epäoikeudenmukainen on ’laki ja järjestys’.
TOTTELE! Koska jos et tottele esivaltaa, saatat alkaa jopa ajatella itsenäisesti! Sehän olisi kaikkein vaarallisinta ’laille ja järjestykselle’, se olisi kirkon ja koulun suurin epäonni. Koska silloin voisit huomata, että kaikki mitä ne ovat sinulle opettaneet on ollut valhetta, jonka tarkoituksena on ollut ainoastaan pitää sinut orjuutettuna niin henkisesti kuin fyysisesti, niin että jaksaisit raataa ja kärsiä ja pysyä hiljaa.
Sellainen herääminen sinun puoleltasi olisi totta vieköön suurin mahdollinen katastrofi kirkon ja koulun kannalta kuin myös herran ja hallitsijan kannalta.
Mutta jos olet seurannut minua tähän saakka, jos olet alkanut ajatella itse, jos ymmärrät että kapitalismi ryöstää sinua ja että hallitus auttaa sitä siinä ’lain ja järjestyksensä’ avulla; jos oivallat, että institutionalisoituneen uskonnon ja koulutuksen edustajat johtavat sinua vain harhaan ja pitävät sinut kahleissa, niin saatat alkaa tuntea oikeutettua vihaa ja huutaa: ’Eikö maailmassa ole minkäänlaista oikeutta?’