Tarkastellaanpa nyt lähemmin, miten järjestelmä ’toimii’.
Ajattele, kuinka elämä ja sen todellinen merkitys on käännetty ylösalaisin. Kuinka järjettömät olosuhteet ovat myrkyttäneet sinun olemassaolosi ja tehneet siitä kurjaa.
Missä on elämäsi tarkoitus, missä on sen ilo?
Maailma on rikas ja kaunis, kirkkaan auringonpaisteen pitäisi tehdä sinut iloiseksi. Ihmisen nerous ja työ ovat voittaneet luonnonvoimat, kesyttäneet ukkosen ja ilman ihmiskunnan palvelukseen. Tiede ja keksinnöt, inhimillinen tuotanto ja raadanta ovat tuottaneet ennennäkemätöntä vaurautta. Olemme ylittäneet aavat meret, höyrykone on mitätöinyt etäisyydet, sähkö ja polttomoottori ovat vapauttaneet ihmisen maan kahleista ja liittäneet jopa ilmakehän hänen valtakuntaansa. Olemme ylittäneet etäisyyksiä ja kaukaisimmatkin pallomme kolkat ovat nyt lähellä toisiaan. Ihmisääni kiertää pallonpuoliskoja ja vasten sinitaivasta lentävät koneet kantavat ihmisen viestiä kaikille maailman kansoille.
Silti ihmiset valittavat raskaiden taakkojensa alla eikä heidän sydämessään ole iloa. Heidän elämänsä on täynnä kärsimystä ja heidän sielujaan kylmää puute ja tarve. Köyhyys ja rikollisuus täyttävät jokaisen maan; tuhannet sairastuvat mielen ja kehon sairauksiin, sota teurastaa miljoonia ja saa aikaan tyranniaa ja sortoa.
Miksi maailmassa on kaikki tämä kurjuus ja murhaaminen, kun maailma on niin rikas ja kaunis? Miksi on kaikki tämä tuska ja suru maan päällä, joka on niin täynnä luonnonantimia ja auringonpaistetta?
'Se on Jumalan tahto', sanoo kirkko.
'Ihmiset ovat pahoja', sanoo lainlaatija.
'Niin täytyy olla', sanoo hölmö.
Onko tosiaan näin? Täytyykö todellakin näin olla?
Sinä, minä ja kaikki me haluamme elää. Meillä on vain yksi elämä ja me haluamme elää sen parhaalla mahdollisella tavalla – me haluamme elää oikein. Haluamme hieman iloa ja päivänpaistetta elämäämme. Mitä meille tapahtuu kuoleman jälkeen, sitä emme tiedä. Kukaan ei tiedä. On mahdollista, että kun kerran kuolemme, pysymme kuolleina. Mutta oli miten oli, silloin kun elämme, koko olemuksemme janoaa iloa ja naurua, päivänpaistetta ja onnea. Luonto on tehnyt meidät sellaisiksi. Se on saanut sinut, minut ja miljoonat muut kaltaisemme janoamaan elämää ja iloa. Onko oikein, että meiltä ne riistetään ja joudumme ikuisesti pysymään pienen meitä herruuttavan ihmisjoukon orjina?
Voiko se olla 'Jumalan tahto', kuten kirkko kertoo?
Jos Jumala on olemassa, hän on oikeudenmukainen. Sallisiko hän meidän joutua huijatuiksi ja sen, että meidän elämämme ja sen ilot riistetään meiltä? Jos Jumala on, niin hän on meidän isämme ja kaikki ihmiset ovat hänen lapsiaan. Antaisiko hyvä isä joidenkin lastensa kärsiä ja nähdä nälkää, kun samaan aikaa toisilla on niin paljon, etteivät he tiedä mitä tehdä kaikella omaisuudellaan? Antaisiko hän tappaa ja teurastaa tuhansia ja jopa miljoonia lapsiaan vain jonkun kuninkaan kunniaksi tai kapitalistin voiton vuoksi? Hyväksyisikö hän vääryydet, häväistykset ja murhaamiset? Ei, ystäväni, et voi uskoa sitä hyvästä isästä, oikeudenmukaisesta Jumalasta. Jos ihmiset kertovat sinulle, että Jumala haluaa sellaisia asioita, he vain valehtelevat sinulle.
Ehkä sanot, että Jumala on hyvä, mutta ihmiset ovat pahoja, ja siksi asiat ovat niin väärin maailmassa.
Jos ihmiset ovat pahoja, kuka heidät sellaisiksi teki? Et varmastikaan usko, että Jumala teki heistä pahoja, koska siinä tapauksessa hän olisi siitä vastuussa. Niinpä se tarkoittaa, että jos ihmiset ovat pahoja, joku muu on tehnyt heistä pahoja. Niin saattaa hyvinkin olla. Katsotaanpa sitä tarkemmin.
Katsotaanpa millaisia ihmiset ovat, mitä he ovat ja miten he elävät. Katsotaan miten sinä elät.
Varhaislapsuudestasi saakka sinuun on iskostettu ajatus, että sinun täytyy menestyä ja että sinun täytyy 'tehdä rahaa'. Raha tarkoittaa mukavuutta, turvaa ja valtaa. Sillä ei ole mitään merkitystä kuka olet, vaan sinut arvotetaan varojesi mukaan, pankkitilisi saldon mukaan. Niin sinut on kasvatettu ja kaikille muillekin on opetettu ihan sama asia. Voiko sitä sitten ihmetellä, että jokaisen elämästä tulee rahajahtia, dollarin saalistusta, ja koko olemassaolostasi tuleekin taistelua omistamisesta, varallisuudesta?
Rahan nälkä kasvaa siitä, mistä se elää. Köyhä taistelee elantonsa puolesta, saadakseen hieman mukavuutta. Hyvinvoiva haluaa suurempia rikkauksia, jotka turvaavat ja suojelevat häntä huomisen pelkoa vastaan. Ja kun hänestä tulee suurpankkiiri, ei hän suinkaan voi ottaa rennosti, vaan hänen täytyy pitää tarkasti silmällä kilpailijoitaan, koska aina on olemassa vaara hävitä kilpailu toiselle.
Niinpä jokaisen on pakko ottaa osaa tähän villiin saalistukseen, ja omaisuuden nälkä saa yhä tiukemman otteen ihmisestä. Siitä tulee elämän tärkein osa; jokainen ajatus koskee rahaa, kaikki energiat keskitetään rikastumiseen ja pian rikkauden janosta tulee maniaa, hulluutta, joka ottaa valtaansa sekä omistavat että omistamattomat.
Näin elämä on menettänyt aidon ilon ja kauneuden merkityksensä; olemassaolosta on tullut mieletöntä, villiä tanssia kultaisen vasikan ympärillä, pähkähullua Mammona-jumalan palvontaa. Tuossa tanssissa ja palvonnassa ihminen on uhrannut kaikki sydämensä ja sielunsa hienoimmat ominaisuudet - hyväntahtoisuuden ja oikeudenmukaisuuden, kunnian ja ihmisyyden, laupeuden ja myötätuntoisuuden toisia kohtaan.
'Jokainen itsensä puolesta ja pirulle heikot' – näissä olosuhteissa tuosta pakosta tulee väistämättä monien ihmisten halu ja periaate. Onko sitten mikään ihme, että tässä hullussa rahajahdissa kehittyvät ihmisen huonoimmat luonteenpiirteet - ahneus, kateus, viha - ja halpamaisimmat himot? Ihminen korruptoituu, turmeltuu ja muuttuu pahaksi; hänestä tulee ilkeä ja epäoikeudenmukainen; hän turvautuu petokseen, varkauteen ja murhaan.
Katso tarkemmin ympärillesi ja näe kuinka monet kaupungissasi, maassasi ja koko maailmassa tehdyt vääryydet ja rikokset on tehty rahan, omaisuuden ja omistamisen vuoksi. Katso miten täynnä maailma on köyhyyttä ja kurjuutta; kuinka tuhannet joutuvat sairauksien ja hulluuden, mielettömyyden ja väkivallan, itsemurhan ja murhan uhreiksi - ja kaikki vain siksi, että elämme epäinhimillisissä ja raaistavissa olosuhteissa.
Viisaat ovat todellakin sanoneet, että raha on kaiken pahan alku ja juuri. Katsoit sitten mihin tahansa, huomaat rahan, omistamisen ja haalimisen manian syövyttävän ja alentavan vaikutuksen. Jokainen haluaa hulluna saada enemmän, keinolla millä hyvänsä, kerätä niin paljon kuin vain voi, jotta voisi nauttia tästä päivästä ja turvata huomisen.
Voitko kuitenkaan tämän perusteella sanoa, että ihminen on paha? Eivätkö olemassaolomme olosuhteet ja tämä hullu järjestelmä, jossa elämme, muodostakin hänelle pakon osallistua tähän rahajahtiin? Vaihtoehtoja ei ole - täytyy kilpailla tai kuolla.
Onko sitten sinun syysi, että elämä pakottaa sinut olemaan ja toimimaan niin? Onko se veljesi tai lähimmäisesi tai kenenkään syy? Eikö pikemminkin ole niin, että me kaikki synnymme tähän hulluun asiaintilaan ja että meidän on siihen sopeuduttava?
Mutta eikö sellainen järjestelmä ole itsessään väärä, joka saa meidät tekemään niin? Mietipä, niin huomaat, ettet sisimmässäsi ole lainkaan paha, vaan olosuhteet usein pakottavat sinut tekemään asioita, jotka tiedät vääriksi. Olisit mieluummin tekemättä niitä. Kun sinulla on varaa, haluat olla hyvä ja auttavainen toisia kohtaan. Mutta jos seuraat näitä taipumuksiasi, tulet laiminlyöneeksi omat intressisi ja olet kohta itse puutteessa.
Niinpä olosuhteet tukahduttavat ja vaientavat meissä kaikissa olevat hyväntahtoisuuden ja inhimillisyyden vaistot ja kovettavat meidät lähimmäistemme puutetta ja kurjuutta kohtaan.
Näet tämän kaikessa olemassaolossa, kaikissa ihmisten välisissä suhteissa, kaikkialla sosiaalisessa elämässämme. Tietysti jos intressimme olisivat samoja, kenelläkään ei olisi mitään tarvetta yrittää hyötyä toisesta. Koska se mikä on hyvää Jarmolle olisi hyvää myös Jukalle. Aivan varmasti meillä ihmisinä, saman ihmiskunnan lapsina, on todellakin samat intressit. Mutta hullun ja rikollisen yhteiskuntajärjestyksen jäseninä, nykypäivän kapitalistisessa järjestelmässä, meidän intressimme eivät ole samat. Itseasiassa eri yhteiskuntaluokkien intressit ovat toisilleen vastakkaiset; ne ovat vihamieliset ja antagonistiset, kuten olen osoittanut edellisissä luvuissa.
Tässä on syy, miksi näet ihmisten pyrkivän hyötymään toisista, kun he saavat siitä voittoa, kun se on heidän intressiensä mukaista. Liike-elämässä, kaupassa, työntekijän ja työnantajan välisissä suhteissa - kaikkialla näet tämän periaatteen toiminnassaan. Jokainen yrittää voittaa toisensa. Kilpailusta tulee kapitalistisen elämän sielu, alkaen ylhäältä miljardööripankkiirista, teollisuuskapitalistista, läpi koko yhteiskunnallisen ja rahataloudellisen asteikon, alas aina vihoviimeiseen tehdastyöläiseen. Sillä jopa työläisten täytyy kilpailla toisiaan vastaan työpaikkojen ja parempien palkkojen suhteen.
Tällä tavoin koko elämästämme tulee kaikkien sotaa kaikkia vastaan, luokan sotaa toista luokkaa vastaan. Tässä taistelussa käytetään kaikkia mahdollisia keinoja kilpailijan kukistamiseksi, hänen yläpuolelleen pääsemiseksi.
On selvää, että tällaisissa olosuhteissa kehittyvät ja jalostuvat nimenomaan ihmisen kehnoimmat ominaisuudet. On yhtä selvää, että laki suojelee vallassa olevia ja vaikutusvaltaisia, rikkaita ja varakkaita, olivat nämä sitten saaneet omaisuutensa miten tahansa. Köyhä saa väistämättä vähiten irti näissä olosuhteissa. Hän yrittää tehdä samaa mitä rikaskin. Mutta koska hänellä ei ole samoja mahdollisuuksia toteuttaa intressejään lain suojelemana, hän yrittää usein lain ulkopuolella ja putoaa sen verkkoon. Hän ei kuitenkaan tehnyt sen kummempaa kuin rikaskaan - käytti toista hyväkseen, huijasi jotakuta – mutta hän teki sen 'laittomasti' ja niinpä häntä kutsutaan rikolliseksi.
Katso tuota köyhää poikaa tuolla kadun kulmassa. Hän on rääsyissä, kalpea ja nälkäinen. Hän näkee toisen pojan, rikkaasta perheestä, ja tuolla pojalla on päällään hienot vaatteet, hänet on hyvin ruokittu eikä hän suvaitse edes leikkiä köyhän pojan kanssa. Rääsyläispoika on vihainen tuolle rikkaalle pojalle, hän halveksuu ja vihaa tätä. Ja minne vain köyhä poika meneekin, hän kokee saman asian: hänet jätetään huomiotta ja häntä pilkataan, usein hänet potkitaan pois - hänestä tuntuu, etteivät ihmiset pidä häntä yhtä hyvänä kuin rikasta poikaa, jota kohtaan kaikki ovat kunnioittavia ja huomaavaisia. Köyhä poika muuttuu katkeraksi. Kasvettuaan hän näkee jälleen saman: rikkaita ihaillaan ja kunnioitetaan, köyhiä poispotkitaan ja katsotaan alentuvasti. Niinpä köyhä poika alkaa vihata köyhyyttään ja miettiä miten hänestä voisi tulla rikas, miten saada rahaa, ja hän yrittää saada sitä kaikilla osaamillaan keinoilla, käyttämällä muita hyväksi aivan kuten häntäkin on aina käytetty hyväksi, huijaamalla ja valehtelemalla ja joskus jopa rikoksella.
Sitten sinä sanot, että hän on 'paha'. Mutta etkö näe, mikä hänet teki pahaksi? Etkö näe, että hänen elämänsä olosuhteet tekivät hänestä sen, mikä hän on? Etkö näe, että tällaisia olosuhteita ylläpitävä järjestelmä on suurempi rikollinen kuin yksikään pikkurikollinen? Laki astuu areenalle ja rankaisee pikkurikollista, mutta eikö sama laki suojaa noita huonoja olosuhteita ja ylläpidä järjestelmää, joka rikollisia tuottaa?
Ajattele tarkkaan ja katso, eikö itse laki ja hallinto luo rikollisuutta pakottamalla ihmiset elämään olosuhteissa, jotka tekevät heistä pahoja. Laki ja hallinto ylläpitävät ja suojelevat kaikkein suurinta rikosta, kapitalistista palkkatyöjärjestelmää, ja sitten ne rankaisevat köyhää rikollista.
Mieti onko sillä eroa, teetkö väärin lain suojaamana vai teetkö väärin laittomasti? Asiahan on sama ja samat ovat vaikutuksetkin. Mikä vielä pahempaa, laillinen väärin tekeminen on suurempi paha, koska se aiheuttaa enemmän kurjuutta ja epäoikeudenmukaisuutta kuin laiton vääryys. Laillinen rikollisuus on käynnissä kaiken aikaa; siitä ei rangaista ja siitä on tehty helppoa, kun taas laiton rikollisuus ei ole lainkaan niin yleistä ja se on laajuudeltaan ja vaikutuksiltaan rajoitetumpaa.
Kumpi synnyttää enemmän kurjuutta: rikas tehtaanomistaja pienentämällä tuhansien työläisten palkkoja kasvattaakseen voittojaan vai työtön varastaessaan jotain nälkäänsä?
Kumpi tekee suuremman vääryyden: teollisuusporhon vaimo kuluttaessaan tuhat dollaria sylikoiransa hopeiseen kaulapantaan vaiko porhon kaupassa työskentelevä alipalkattu tyttö, joka ei voi vastustaa kiusausta ja näpistää muutaman korun?
Kumpi on suurempi rikollinen: viljamarkkinoilla keinottelija, joka tekee miljoonan dollarin voitot nostaessaan köyhän miehen leivän hintaa vaiko koditon kulkuri, joka varastaa jotain?
Kuka on ihmisen suurempi vihollinen: ahne kivihiiliparoni, joka uhraa ihmishenkiä huonosti ilmastoiduissa ja vaarallisissa kaivoksissa, vaiko epätoivoinen mies, joka syyllistyy pahoinpitelyyn ja varkauteen?
Lain rankaisemat vääryydet ja rikokset eivät ole maailmassa olevan suuren pahuuden syy. Nimenomaan lailliset vääryydet sekä rankaisematta jäävät rikokset, jotka ovat lain ja hallituksen oikeuttamia ja joita ne suojelevat, täyttävät maailman kurjuudella ja puutteella, eripuralla ja ristiriidoilla, luokkataistelulla, teurastuksella ja tuholla.
Kuulemme paljon rikoksista ja rikollisista, murroista ja varkauksista, hyökkäyksistä ihmisiä ja omaisuutta vastaan. Päivälehtien palstat ovat täynnä sellaisia juttuja. Niitä pidetään 'uutisina'.
Mutta kuuletko juuri mitään kapitalistisen teollisuuden ja liike-elämän rikoksista? Kertovatko lehdet sinulle mitään siitä jatkuvasta ryöstöstä ja varkaudesta, joka näkyy matalina palkkoina ja korkeina hintoina? Kirjoittavatko ne juuri mitään kurjuudesta, jonka aiheuttavat pörssispekulaatiot, ruoan turmeleminen ja tuhannet muut petoksen, kiristyksen ja riiston muodot, joilla bisnes ja kauppa pyörivät? Kertovatko ne sinulle vääryydestä ja pahasta, köyhyydestä, särkyneistä sydämistä, sairauksien ja ennenaikaisen kuoleman tuhoamista elämistä, epätoivosta ja itsemurhista, jotka ovat jatkuvia ja säännönmukaisia seuraamuksia kapitalistisesta järjestelmästä?
Kertovatko ne sinulle tuhansien työttömien murheesta ja huolesta, kun kukaan ei välitä siitä, elävätkö vai kuolevatko he? Kertovatko ne sinulle tehtaissamme naisille ja tytöille maksettavista nälkäpalkoista, jotka suoraan pakottavat heidät myymään ruumistaan hengissä säilyäkseen? Kertovatko ne tuhansien työttömien armeijasta, jota kapitalismi pitää varalla ja käyttää heitä ottaakseen leivän sinun suustasi, jos menet lakkoon paremman palkan puolesta? Kertovatko ne sinulle, että työttömyys kaikkine suruineen, kärsimyksineen ja kurjuuksineen on suoraa seurausta kapitalistisesta järjestelmästä? Kertovatko ne sinulle, kuinka palkkaorjien raadanta ja hiki valuu kapitalistien taskuun voittoina? Kuinka työläisen terveys, hänen henkensä ja ruumiinsa uhrataan teollisuusherrojen ahneuden edessä? Kuinka työtä ja elämää haaskataan tyhmän kapitalistisen kilpailun ja suunnittelemattoman tuotannon takia?
Niinpä niin, lehdet kertovat sinulle paljonkin rikoksista ja rikollisista, ihmisen 'pahuudesta' ja erityisesti ’alempien’ luokkien, työläisten pahuudesta. Mutta ne eivät kerro sinulle, että kapitalistiset olosuhteet synnyttävät suurimman osan aikamme pahuudesta ja rikollisuudesta, ja että kapitalismi itsessään on kaikista suurin rikos; että se tuhoaa enemmän elämiä yhdessä päivässä kuin kaikki muut murhaajat yhteenlaskettuna. Tavallisten rikollisten aikaansaama elämän ja omaisuuden tuho maailmassa laskettuna ihmiselämän aikojen alusta lähtien on pelkkää lasten leikkiä verrattuna niihin kymmeniin miljooniin tapettuihin, kahteenkymmeneen miljoonaan haavoittuneeseen ja sanoinkuvaamattomaan tuhoon ja kärsimykseen, jonka aiheutti yksi ainoa kapitalistinen tapahtuma, maailmansota. Tuo suunnaton verilöyly oli kapitalismin aviolapsi, koska kaikki valloitus- ja ryöstösodat ovat seurausta kansainvälisen porvariston taloudellisten ja kaupallisten intressien ristiriidoista. Kyseessä oli sota voitoista, kuten jopa Woodrow Wilson ja hänen luokkansa myöhemmin tunnustivat.
Voitot jälleen kerran, kuten huomaat. Ihmislihan ja -veren muuttaminen voitoiksi isänmaallisuuden nimissä.
'Isänmaallisuus!' sinä huudahdat; 'mutta sehän on jalo aate!'
'Entä työttömyys', kyselee ystäväsi, 'onko kapitalismi syyllinen siihenkin? Onko se pomoni syy, ettei hänellä ole minulle työtä?'