Yhteiskunnallisen vallankumouksen päätarkoituksen täytyy olla massojen olosuhteiden välitön parantaminen. Vallankumouksen onnistuminen riippuu pohjimmiltaan siitä. Tämä voidaan saavuttaa vain järjestämällä kulutus ja tuotanto siten, että niistä on todellista hyötyä väestölle. Tässä piilee suurin – oikeastaan ainoa - turva yhteiskunnalliselle vallankumoukselle. Ei puna-armeija voittanut vastavallankumousta Venäjällä: sen voittivat maalaiset, jotka pitivät henkensä kaupalla kiinni maista, jotka he olivat ottaneet kumouksen aikana haltuunsa. Yhteiskunnallisen vallankumouksen täytyy tuottaa aineellista hyötyä massoille, mikäli sen tarkoitus on elää ja kasvaa. Ihmisten täytyy laajassa mitassa olla varmoja heidän ponnistustensa todellisesta hyödyllisyydestä tai vähintäänkin elätellä toivetta sellaisesta lähitulevaisuudessa. Vallankumous on tuomittu, jos se jättää olemassaolonsa ja puolustuksensa mekaanisten keinojen varaan, sellaisiin kuten sota ja armeijat. Vallankumouksen todellinen turva on orgaaninen; tämä tarkoittaa sitä, että se on teollisuudessa ja tuotannossa.
Vallankumouksen päämääränä on taata suurempi vapaus ja lisätä kansan aineellista hyvinvointia. Yhteiskunnallisen vallankumouksen päämääränä on erityisesti saada massat omine voimineen tuottamaan aineellisen ja yhteiskunnallisen hyvinvoinnin olosuhteet, nousemaan korkeammalle moraaliselle ja henkiselle tasolle.
Toisin sanoen yhteiskunnallisen vallankumouksen on määrä aikaansaada nimenomaan vapaus. Sillä todellinen vapaus perustuu taloudellisiin mahdollisuuksiin. Ilman sitä vapaus ei ole muuta kuin huijausta ja valhetta, naamio riistolle ja sorrolle. Perustavimmassa merkityksessään vapaus on taloudellisen tasa-arvon tytär.
Näin ollen yhteiskunnallisen vallankumouksen päätavoite on luoda tasa-arvoinen vapaus tasa-arvoisten mahdollisuuksien pohjalta. Vallankumouksellisen elämän uudelleenorganisoinnin täytyy välittömästi alkaa turvata kaikkien tasa-arvoisuutta niin taloudellisesti, poliittisesti kuin yhteiskunnallisestikin.
Tämä uudelleenjärjestely riippuu ennen kaikkea siitä, kuinka läpikotaisin työväki tuntee maansa taloudellisen tilanteen: se riippuu tarjonnan täydellisestä inventoinnista, raaka-ainelähteiden täsmällisestä tietämyksestä ja työläisvoimien oikeanlaisesta järjestäytymisestä hoitaa asioita tehokkaasti.
Tämä tarkoittaa sitä, että tilastotiedot ja älykkäästi toimivat työläisjärjestöt ovat vallankumouksen ratkaisevat tarpeet heti kumouksen jälkeisenä päivänä. Koko tuotannon ja jakelun ongelma - vallankumouksen elämä - perustuu niille. On ilmeistä, kuten on jo huomautettu, että työläisten täytyy omaksua nämä tiedot ennen vallankumousta, jos vallankumouksen tarkoituksena on saavuttaa päämääränsä.
Tästä syystä työpaikka- ja tehdaskomiteat, joita käsiteltiin edeltävässä luvussa, ovat niin tärkeitä ja niillä on niin määräävä rooli vallankumouksellisessa uudelleenrakennuksessa.
Sillä uusi yhteiskunta ei synny yhtäkkiä, sen enempää kuin lapsikaan. Uusi yhteiskunnallinen elämä kasvaa vanhan sisällä aivan kuten uusi yksilöllinen elämä kasvaa äitinsä kohdussa. Sen kehittymiseen tarvitaan aikaa ja tiettyjä prosesseja, jotta siitä tulee täydellinen ja toimintakykyinen organismi. Sitten kun tuo taso on saavutettu, synnytys tapahtuu kivulla ja kärsimyksellä niin yhteiskunnan kuin yksilönkin kohdalla. Vallankumous, käyttääksemme kulunutta mutta ilmeikästä sanontaa, on uuden yhteiskunnallisen olennon kätilö. Tämä on totta mitä kirjaimellisimmassa merkityksessä. Kapitalismi on uuden yhteiskunnan vanhempi; työpaikka- ja tehdaskomiteat, luokkatietoisen työvoiman ja vallankumouksellisten päämäärien liitto on uuden elämän siemen. Työpaikkakomiteassa ja liitossa työläisen täytyy hankkia tieto siitä, kuinka hoitaa omia asioitaan: tässä prosessissa hän kasvaa havaitsemaan sen, että yhteiskuntaelämä on oikeanlaisen järjestäytymisen, yhteisten ponnistelujen ja solidaarisuuden asia. Hän oppii ymmärtämään, ettei asioita saavuteta pomoilemalla ja hallitsemalla toisia vaan vapaalla yhteenliittymisellä ja sopusointuisella yhteistyöllä; etteivät hallinto ja lait tuota tai luo mitään, ne eivät saa vehnää kasvamaan eivätkä tehtaanratasta pyörimään, vaan sen tekevät yksimielisyys ja yhteistoiminta. Kokemus opettaa hänet korvaamaan ihmisten hallinnoinnin asioiden hoitamisella. Työläisen täytyy jokapäiväisessä elämässään ja työpaikkakomiteansa kamppailuissa oppia, kuinka vallankumousta ohjataan.
Työpaikka- ja tehdaskomiteat, jotka ovat järjestäytyneet paikallisesti, piirikunnallisesti ja alueellisesti sekä liittoutuneet maanlaajuisesti, sopivat parhaiten jatkamaan vallankumouksellista tuotantoa.
Paikalliset ja alueelliset työväenneuvostot, jotka ovat yhdistyneet maanlaajuisesti, ovat se järjestäytymisen muoto, joka parhaiten sopii hoitamaan jakelua kansan osuustoiminnan keinoin.
Nämä komiteat, jotka työssä olevat työläiset ovat valinneet, yhdistävät työpaikka- ja tehdaskomiteansa saman teollisuudenalan muiden työpaikka- ja tehdaskomiteoiden kanssa. Koko teollisuuden yhteisneuvosto liittää tämän teollisuudenalan yhteen muiden teollisuudenalojen kanssa, ja näin muodostuu koko maan työväenneuvostojen liitto.
Osuustoiminnalliset järjestöt toimivat vaihdon välineinä maaseudun ja kaupungin välillä. Maanviljelijät, jotka ovat järjestäytyneet paikallisesti ja liittoutuneet alueellisesti ja kansallisesti, tyydyttävät kaupunkien tarpeet osuuskuntien avulla ja saavat puolestaan vaihdossa kaupunkiteollisuuden tuotteita.
Jokaista vallankumousta säestää valtava kansanomaisen innon purskahdus, joka on täynnä toivoa ja odotuksia. Se on vallankumouksen ponnahduslauta. Tämä suuri virta, spontaani ja voimakas, avaa inhimillisen oma-aloitteisuuden ja toiminnan lähteet. Tasa-arvon tunne vapauttaa ihmisen parhaat puolet ja tekee hänestä tietoisesti luovan. Nämä ovat yhteiskunnallisen vallankumouksen suuret moottorit, sitä liikuttavat voimat. Niiden vapaa ja pidättelemätön ilmaisu merkitsee vallankumouksen kehittymistä ja syventymistä. Niiden tukahduttaminen taas tarkoittaa rappiota ja kuolemaa. Vallankumous on turvassa, kasvaa ja vahvistuu niin kauan kuin massat tuntevat osallistuvansa siihen suoraan; niin kauan kuin he tuntevat, että he itse muovaavat omaa elämäänsä, että he tekevät vallankumouksen, että he ovat vallankumous. Mutta heti kun heidän toimiaan alkaa tyrannisoida jokin poliittinen puolue tai toiminta keskittyy johonkin tiettyyn organisaatioon, vallankumoukselliset pyrkimykset rajoittuvat suhteellisen pieneen piiriin, josta suuret massat on käytännössä ulossuljettu. Tämän luonnollisena seurauksena kansan innostus laantuu, sen kiinnostus heikkenee vähitellen, aloitekyky herpaantuu, luovuus tukahtuu ja vallankumouksesta tulee vain jonkun klikin yksinoikeus ja se muuttuu piankin diktatuuriksi.
Tämä on kohtalokasta vallankumoukselle. Tällaisen katastrofin ainoa ehkäisykeino on työläisten jatkuvassa ja aktiivisessa kiinnostuksessa jokapäiväisen osallistumisensa kautta kaikkiin vallankumoukseen kuuluviin asioihin. Tämän kiinnostuksen ja toiminnan lähde on työpaikka ja ammattiliitto.
Massojen kiinnostus ja heidän uskollisuutensa vallankumoukselle johtuu siitä, että he tuntevat vallankumouksen edustavan oikeudenmukaisuutta ja reilua peliä. Tämä selittää sen, miksi vallankumouksilla on niin suuri voima kohottaa ihmiset suureen sankaruuteen ja omistautumiseen. Kuten on jo huomautettu, massat näkevät vaistomaisesti vallankumouksessa vääryyden ja epäoikeudenmukaisuuden vihollisen, oikeuden sanansaattajan. Tässä mielessä vallankumous on erittäin tärkeä eettinen tekijä ja innoittaja. Pohjimmiltaan vain suuret moraaliset periaatteet voivat sytyttää massat ja kohottaa heidät henkisiin korkeuksiin.
Kaikki kansannousut ovat osoittaneet tämän olevan totta; erityisesti näin oli Venäjän vallankumouksessa. Tästä hengestä johtuen Venäjän massat voittivat niin selvästi kaikki esteet helmikuun ja lokakuun päivinä. Mikään vastarinta ei kyennyt kukistamaan heidän antaumustaan, jota innoitti suuri ja jalo aate. Vallankumous alkoi kuitenkin rappeutua, kun siltä riistettiin sen korkeat moraaliset arvot, kun siitä riisuttiin oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon ja vapauden elementit. Niiden häviö oli vallankumouksen tuho.
Ei voida liikaa korostaa sitä, kuinka olennaisia henkiset arvot ovat yhteiskunnalliselle vallankumoukselle. Henkisillä arvoilla ja massojen tietoisuudella siitä, että vallankumous tarkoittaa myös aineellista parannusta, on dynaaminen vaikutus uuden yhteiskunnan elämälle ja kasvulle. Näistä kahdesta tekijästä henkiset arvot ovat ensisijaisia. Aiempien vallankumousten historia osoittaa sen, että massat ovat olleet valmiita kärsimään ja uhraamaan aineellisen hyvinvointinsa suuremman vapauden ja oikeudenmukaisuuden hyväksi. Niinpä ei Venäjällä sen enempää kylmyys kuin nälkäkään voinut taivuttaa talonpoikia ja työläisiä auttamaan vastavallankumousta. Kaikesta puutteesta ja kurjuudesta huolimatta he palvelivat sankarillisesti suuren aatteen asiaa. Vasta sitten, kun he näkivät, että vallankumous olikin yhden poliittisen puolueen monopolisoima, että vasta saavutetut vapaudet tukahdutettiin, että diktatuuri pystytettiin ja että epäoikeudenmukaisuus ja epätasa-arvo vallitsivat jälleen, he muuttuivat välinpitämättömiksi vallankumousta kohtaan, välttivät ottamasta osaa siihen huijaukseen, kieltäytyivät yhteistyöstä ja kääntyivät jopa sitä vastaan.
Se, että unohdetaan eettiset arvot, että harjoitetaan vallankumouksen korkeiden moraalisten tarkoitusten kanssa yhteensopimattomia tai jopa aivan päinvastaisia käytäntöjä ja menetelmiä, tarkoittaa vain sitä, että esiin houkutellaan vastavallankumousta ja tuhoa.
Tästä syystä on selvää, että yhteiskunnallisen vallankumouksen menestys riippuu ensisijaisesti vapaudesta ja tasa-arvosta. Mikä tahansa poikkeaminen niistä voi olla ainoastaan vahingollista; sellainen todellakin osoittautuu tuhoisaksi. Siitä seuraa, että kaikkien vallankumouksen toimintojen täytyy perustua vapaudelle ja tasa-arvoisille oikeuksille. Tämä pätee niin pieniin kuin suuriinkin asioihin. Mitkä tahansa toimet tai menetelmät, jotka tätä vapautta pyrkivät rajoittamaan, jotka pyrkivät luomaan epätasa-arvoa ja epäoikeudenmukaisuutta, voivat johtaa ainoastaan sellaiseen kansan asenteeseen, joka on vahingoksi vallankumoukselle ja sen parhaimmille tavoitteille.
Vallankumouksellisen ajanjakson kaikki ongelmat täytyy harkita ja ratkaista tästä näkökulmasta käsin. Näistä ongelmista merkittävimmät ovat kuluttaminen ja asuminen, tuotanto ja vaihto.