Elävä ravinto mullisti Eliksiiriravintolan omistajan Heli Aaltosen elämän ja toi siihen monta hyvää asiaa.
Olin nuorena ihan lihansyöjä. Lähdin ravintolakoulusta töihin suurlähetystöön Australiaan, jossa sairastuin. Silloin kasvikset eivät kiinnostaneet minua enkä syönyt niitä ollenkaan, vaikka lähetystömme sisäkkökin tuputti niitä minulle. Söin ihan roskaruokaa.
Tulin takaisin Suomeen, ja juoksin monenlaisissa tutkimuksissa Tyksissä. Mitään ei löytynyt. Minulle sanottiin, että jos jotain tarvitsen, niin psykologia.
Jonkin verran olin silti seurannut elävän ravinnon keskusteluja ja äitikin oli lähettänyt minulle kirjoja. Sitten luin Ann Wigmoren kirjan, joka oli mykistävä. Kun apua ei ollut löytynyt muualta, ajattelin, että kai voin elävää ravintoakin kokeilla. Ryhdyin seuraamaan kirjan ohjeita todella tarkkaan, ja tuloksia alkoi tulla samantien. Se sai minut tietysti jatkamaan ja sain ajatuksen, että kaikkien pitäisi saada tietää tämä.
Yhtiökumppanina Marjatta Svennevigin kanssa Turun Green Wayssä
Kun sitten kuulin, että Marjatta Svennevig haki yhtiökumppaneita Turkuun perustettavaan elävän ravinnon ravintolaan, otin häneen yhteyttä, ja pääsin sinne mukaan. Lopulta meitä oli neljä kumppania. Me muut kävimme ensiksi pari viikkoa opissa Svennevigin Helsingin Green Wayssä. Sitten avasimme yhdessä Green Way -ravintolan tänne Turun keskustaan 1980-luvun lopulla.
Elävä ravinto oli silloin uutta ja tuntematonta, ja alkuun paljon ihmisiä tuli uteliaisuudesta katsomaan, että mitä siellä syödään, että juoksevatko siellä possut pöydällä. Me olimme todella innostuneita, ja halusimme jakaa tietoa elävästä ravinnosta kaikille. Sitten tuli 1990-luvun lama, joka omalta osaltaan vaikutti siihen, että me jouduimme lopettamaan.
Eliksiirin perustaminen
Sen jälkeen perustin Eliksiirin vuonna 1994. Sille löytyi tila Turun kauppahallista. Mieheni tuli mukaan pyörittämään yritystä heti alusta lähtien. Lähdimme liikkeelle todella pienestä. Minulla ei ollut montaa kuppia eikä kippoa, joten ostimme lopetetun Turun Green Wayn tavaraa sen verran, että meillä oli idustimet ja orasmylly. Kun me aloitimme, pystyimme ostamaan kerrallaan vain yhden päivän raaka-aineet, koska raha oli niin tiukalla. Näin se sitten pikkuhiljaa alkoi.
Olimme kauppahallissa kahdeksan vuotta. Toiminta laajeni siihen pisteeseen, että tilat kävivät ahtaiksi ja meidän täytyi hakea isommat tilat. Vuonna 2002 löytyivät nämä nykyiset tilat Mehiläisen talossa. Kaikki toimi hyvin viime kevääseen asti. Kauppa kävi ja asiakkaita riitti. Asiakaskunnassa oli vielä runsaammin elävän ravinnon ystäviä.
Korona-aika toi mukanaan rajun muutoksen
Kuten yleensäkin tällä alalla, asiakasmäärät ovat myös meillä vähentyneet merkittävästi koronavuonna. Kyllä näkee, että moni tekee etätöitä ja ravintoloissa käymistä ylipäätään vältetään.
Olemme joutuneet karsimaan aukioloa ja myös tuotevalikoimaa. Teemme kaikkea vähemmän, sillä on tärkeämpää, että se, mitä meillä on tarjolla, on koko ajan tuoretta ja uutta. Jos tuotteen menekki on surkea, se laitetaan pois. Sen voi ottaa takaisin valikoimaan sitten, kun vilkastuu.
Tietysti yritämme pitää elävää ravintoa hengissä. Esimerkiksi tuorepuuroja meillä on edelleen, sillä päätimme, että niitä pidetään vaikka väkisin. Meillä on pitkäaikaisia asiakkaita, jotka tulevat niiden takia. Eihän niitä mistään muualta Turussa saa.
Heli Aaltonen on sisulla pärjännyt heikoissa suhdanteissa ennenkin.
Täytyy vain miettiä tarkemmin, mitä kannattaa tehdä itse ja mitä ei, sillä kaikkea ei ehdi nyt, kun henkilökuntaa on vähemmän. Mehän kasvatimme oraat monta vuotta itse, mutta nyt saamme vihannestukun kautta GreenMJK:n vehnänoraita. Myös versot tulevat sieltä, mutta idut idätämme itse.
Minä olen tehnyt tätä nyt 30 vuotta. Olemme olleet monenlaisessa tilanteessa ja suhdanteessa, ja aina olemme positiivisuudella ja sisulla ongelmat selättäneet. Tässäkin myllerryksessä olen sisulla vain ajatellut, että kyllä me nyt tästäkin selviämme.
Toisaalta, jos joku ilmoittaisi haluavansa jatkaa tätä, niin voisin minä ravintolan myydä. Kunpa löytyisikin joku, joka haluaisi kehittää elävän ravinnon ravintolaa. Tässä on kehityspotentiaalia: on omaa asiakaskuntaa, keittiö on sopiva elävälle ravinnolle ja tila on myös sopiva kurssien pitämiseen.
Herätys ja mullistus muutti elämän
Minä koin elävän ravinnon kautta suorastaan herätyksen. Se antoi minulle terveyteni takaisin. Pelkään kuvitellakaan, missä kunnossa olisin, jollen olisi halunnut tehdä tällaista käännöstä. Suurimmalla osalla elämäntapamuutos on tapahtunut samalla tavalla: ihminen alkaa vasta sitten miettiä, kun on tarpeeksi huonossa kunnossa, että voisiko itsekin tehdä jotain. Tai ainakin osa miettii.
Minä olen muutoksen kautta löytänyt paljon. Ensin ravinnon, sen jälkeen eteeriset öljyt. Silloin kun tutustuin niihin, en voinut arvata, kuinka tärkeitä niistä minulle tulisi. Nyt en voisi jättää niitä pois. Ne ovat tuoneet minulle niin paljon apua. Jokainen asia on aina johtanut eteenpäin.
Jos ajattelen elämääni 30 vuotta taaksepäin, niin aivan kuin elämäni olisi tarkoitettu kulkevan näin. Elämäni suunta oli ihan toinen, mutta elävän ravinnon myötä tulleet muutokset johtivat minut toiseen suuntaan. Eihän minulla ollut ajatustakaan, että minulla olisi kasvisravintola; enhän edes ollut kiinnostunut kasviksista!
Aina yksi asia johti toiseen. Ensiksi sairastuin, sitten kiinnostuin elävästä ravinnosta, sitten tuli ravintola ja tutustuin enemmän ja enemmän ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin.
On surullista, että todella moni uskoo, että ravinnolla ei voi vaikuttaa terveyteen ja että ihmisen tulee syödä sokeria ja vehnää. He eivät ymmärrä sitä, että se ei ole hyväksi. Eivätkä ole valmiita ottamaan neuvoja vastaan.
Nykyään tavallinen kotiruoka, jota ihmiset yleensä syövät, ei ole minulle mitään, kun vertaan sitä siihen, mitä iduissa on. Ne ruoat ovat vain vatsan täytettä. En osaa ajatella, että suurin osa ihmisistä syö niin.
Meillä on vähän eri lailla. Kun tyttöni pienenä söi merilevää, häneltä kysyttiin, että tykkäätkö oikeasti siitä. Kun jotain on pienestä pitäen syönyt, niin onhan siihen tottunut. Kaikkeen voi tottua.
Minä olin alussa puolitoista vuotta täysin elävällä ravinnolla. Sosiaalinen kanssakäyminen silloin kärsi, kun ei enää paljon kylään kutsuttu, kun menin sinne oman porkkanamehuni kanssa. Nykyään en ole niin fanaattinen, vaikka olenkin tarkkana ruoan kanssa.
Jos joskus syön jonkin pullan, niin syön sen jälkeen vastapainoksi terveellistä ruokaa. Yleensä syön näitä omia ruokiamme. Mutta jos menen tavalliseen ravintolaan, syön usein kalaa. Liian ehdoton ei kannata olla. Kun jotain syö, se kannattaa syödä hyvällä mielellä ja siitä nauttien.
Elävän ravinnon syömisestä on tullut myös positiivisuutta elämään. Jotenkin näen kaikki asiat paljon laajemmin. Sitä tulee avarakatseisemmaksi kaikelle muullekin. Moniin asioihin osaa suhtautua rauhallisemmin, kuten nyt tähän pandemiaan. Se herätti minut huomaamaan, että omaan terveyteensä voi vaikuttaa omilla ravintovalinnoillaan.