Mitä arvioidaan ja millaisia kehittämispolkuja nähdään?

Lasten kanssa toiminnan arviointia voidaan yhdistää oivallisesti ryhmän tai yksittäisen lapsen tuumaustauon yhteyteen. Kala-Maijan, Siriuksen sekä Kepelin päiväkotien ryhmiin on tullut valokuvien ja dokumenttien viikoittaisia tarkasteluhetkiä sekä toiminnan arviointia ” Mikä on ollut juuri minun mielestäni viikon mukavin juttu?”

Arviointitiedon hyödyntäminen toiminnan kehittämisen näkökulmasta nousee keskiöön pedagogisen dokumentoinnin prosessissa.

Kuvatuki voi toimia lasten oman mielipiteen ilmaisussa ja toiminnan arvioinnissa. Kun palautteita kootaan säännöllisesti myös huoltajille näkyväksi esimerkiksi oppimisympäristöön, avautuu heille ikkuna lasten mielipiteisiin, ideoihin ja toiveisiin. Toisaalta huoltajia kannattaa kannustaa myös kertomaan dokumentoidun äärellä omista ajatuksistaan, ideoistaan ja tunnelmistaan.

Muistetaan pysähtyä dokumentoidun ääreen vuorovaikutteiseen tarkasteluun - mitä ne kertovat minulle, lapselle tai tämän huoltajalle? Tiimipalaverissa vaikkapa kuukauden ajalta tuotetut koosteet voivat antaa idean uuden projektin, teeman aiheeksi tai retkikohteen valintaan.

Pedagoginen dokumentointi vaatii taakseen sitoutumista, suunnitelmallisuutta ja säännöllisyyttä. Valokuvat ja kirjaukset lasten toiveista eivät tiedostoissa tai vihkon kansien väleissä välttämättä vaikuta toimintaan juuri millään tavoin. Dokumenttien voima piilee siinä, millaisia keskusteluja ja tulkintoja niiden äärellä tehdään, yhdessä. Tuumailun taika on yhteisten näkökulmien luomisessa ja toiminnan kehittämisessä tämän tiedon valossa. Millaiselle kehittämispolulle ja lapsilähtöisen pedagogiikan ääreen vuorovaikutteisessa reflektoinnissa syntynyt tieto meitä vie?