4. Nuorisotyö, rippikoulu, varhaisnuorisotyö ja partio

Nuorisotyö, rippikoulu, varhaisnuorisotyö, erityisnuorisotyö ja partio

Rippikoulu

Rippikoululla ja nuorisotyöllä oli vankka ja vankkeneva asema kasvavan seurakunnan toiminnassa. Rippikoulun käyneiden määrä vaihteli kaudellani alun n. 190:stä 290:een (v. 2009 vuosikerta), ollen vuodesta 2002 lähtien koko ajan reilusti yli 200:n. Aikuisia rippikoululaisia oli vuosittain keskimäärin toistakymmentä ja he kävivät rippikoulun joko yksityisesti tai kootussa ryhmässä.

Nuorten rippikouluja oli 2000 luvulla vuosittain 10–13 ja ne kestivät noin kuusi kuukautta Rippikoulusuunnitelma 2001:n mukaisesti. Leiriripareita saatettiin pitää esimerkiksi talvella kaksi, kesällä kahdeksan useissa eri leirikeskuksissa ja vaelluksilla sekä lisäksi kaksi päiväleiririppikoulua Merihiekassa. Iltarippikoulut sen sijaan putosivat kokonaan kuvasta 2000-luvulla. Rippikoulun rakenne oli pääpiirteissään seuraava (esimerkki vuodelta 2006): ensimmäinen tapaaminen, väliajan tehtävä, viikonlopputapaaminen, toinen väliajan tehtävä, leirijakso, seurakunnan toimintaan tutustuminen (mm. yhteinen nuorten messu syksyn alussa, messukäynti, nuorten kahvilaan Hard Gospel Caféseen tutustuminen), konfirmaatioharjoitus ja valokuvaus sekä konfirmaatio.

Vuonna 2002 suurin osa rippikoulua tekevistä työntekijöistä osallistui uuden Rippikoulusuunnitelman (RKS 2001) mukaiseen koulutukseen, johon sisältyi perehtyminen uuteen kasvatustieteelliseen ajatteluun sekä rippikoulujen suunnittelu ja toteuttaminen. Kirkon rippikoulu-uudistus noteerattiin seurakunnassamme myös jatkossa. Opetuksen sisältöön ja keinoihin panostettiin. Moni kävi joko yksin tai ryhmässä dialogipedagogisen koulutuksen ja sai siitä välineitä rakentaa siltaa nuorten todellisuudesta uskon kysymyksiin ja sisältöihin. Tärkeää ei ollut vain se, mitä me opetamme, vaan ennen muuta se, mitä rippikoululaiset oppivat.

Koko leirin ajan paikalla olevina opettajina saattoi joskus pappien ja nuorisotyönohjaajien ohella toimia myös kanttori tai diakoni, useimmiten kuitenkin ei. Oli pakko palkata kesätyöntekijöitä, joskus jopa leirin johtaja ulkopuolelta, että olisimme selvinneet. Opettajien kanssa isossa roolissa leireillä olivat tietysti riparien isoset. Isoskoulutukseen osallistui esim. v. 2005 vajaa 100 nuorta ja 112 nuorta v. 2009 ja yleensä ylivoimaisesti suurin osa heistä myös toimi tärkeässä tehtävässään.

Rippikoulutyöstä vastaavana ja sitä kehittävänä pappina toimi pitkään Timo Saarto (kuvassa alla), vuosina 2001–2004 työtä jatkoi Heidi Alatalja ja vuodesta 2005 vuoteen 2010 Jussi Mäkelä. Jussi sai hoidettavakseen todella isoksi kasvaneen kentän ja uskon että sen kokonaisuuden hallitseminen oli hyödyksi hänen nykyiselle tehtävälleen kirkkoherrana.

Nuorisotyö

Olimme yhdessä priorisoineet rippikoulun hyvin korkealle – siitä huolimatta, että se sitoi ja vei aika paljon voimavaroja muun nuorisotyön, varhaisnuorisotyön ja papintyön kehittämiseltä. Olihan rippikoulu nuorisotyön ydin tai, kun ajattelee seurakunnan toimintaa ennen rippikoulua ja sen jälkeen, eräänlainen toiminnan keskus, jossa tavoitettiin edelleen myös helsinkiläisessä kaupunkikulttuurissa lähes koko ikäluokka.

Rippikoulun ohella nuorisotyön toinen keskus oli HGC, päihteetön nuorisokahvila HARD GOSPEL CAFÉE Albatrossin alakerrassa. Tilojen tarinassa siitä jo kerroimme. Vuoden 2002 kevään esite ilmaisee asian näin: ”Keväällä vietämme uuden upean nuorisotilan avajaisia Albatrossissa. Fregatin entisiin tiloihin valmistuu 200 neliötä uutta nuorisotilaa, jossa on mm. nuorten kahvila Hard Gospel Café, keittiö, bänditila sekä nuorisotoimisto, josta löydät Jugen, Taijan, Jonnan ja Heidin. Nuorten kahvilassa on odotettavissa vierailevia bändejä, pelejä, vapaata oleskelua, hartauksia ja yllättäviä asioita”.

Vuonna 2008 tila vielä kaksinkertaistui ja muuttui yhä monipuolisemmaksi nuorisotyön toimintakeskukseksi, jossa oli isommat ryhmähuoneet ja työntekijöille kunnolliset työskentelytilat. Toiminnasta voi kertoa vaikkapa syksyn 2008 seurakuntaesitteen mukaan seuraavia asioita:

NUORISOKAHVILA toimii vapaaehtoistyöntekijöiden avulla tiistai- ja lauantai-iltaisin. Tarkemmat tiedot aukioloajoista saat nettisivuiltamme ja uusimmasta ELDIKSESTÄ, joka on nuorisotyön oma lehti.

Kahvilassamme on vapaata oleskelua, biljardi, lautapelejä, musiikkia, bändejä, videotykki, valkokangas, tunnelmallisia kahvilapöytiä, paljon mukavia ihmisiä ja kaikkea mahdollista kivaa. Illat päättyvät yhteiseen hartauteen. RAAMIS pidetään kahden viikon välein tiistai-iltaisin klo 17. Raamiksessa puhutaan rennosti Raamatusta ja ihmetellään eri teemojen puitteissa. NUORTEN MESSU on kirkossa kerran kuussa pääjumalanpalveluksen yhteydessä klo 11 aina kuukauden viimeisenä sunnuntaina (aiemmin nuorten messuja etupäässä Katukappelissa arki-iltana). Mahdollisuus on myös BÄNDITOIMINTAAN hyvin varustellussa bändikämpässä. Trendivuorojen saaminen edellytti koulutusta, josta Juge antoi lisätietoja. HGC on myös nuorisotyön KOULUTUSKESKUS, sillä täällä tapahtuu uusien kahvila-avustajien, kerhonohjaajien, isosten ja bänditoiminnassa mukana olevien koulutus. Ns. KITKA-koulutus. NUORTEN AIKUISTEN K18 –ILTA HGC:ssä 18–30 vuotiaille torstai-iltaisin klo 18 alkaen. Teemme yhdessä ruokaa, vietämme aikaa Raamatun äärellä, hengailemme ja saunomme HGC:n saunassa. Lisätietoja Hanna Piiralta. JUNIORIEN HGC ILTA 7–13 vuotiaille oli maanantaisin klo 18-20.

Nuorisolle tärkeitä juttuja vuosien varrella ovat olleet mm. ITÄGOSPEL –tapahtumat, MAATA NÄKYVISSÄ –festarit, monet leirit ja retket. Myös nuorten parlamenttitoimintaa (NUPA) kokeiltaan. Nupa oli mm. suunnittelemassa uuden nuorisokahvilan sisustusta ja vaikutti myös nimen valintaan. Kun vanhalla nuorisokahvilalla Albatrossin toisessa kerroksessa oli nimenä Kapyysi, tästä uudesta tuli Hard Gospel Café.

Tilastoissa nuorten ryhmien jäsenmäärä nousi alle 100:sta vuonna 2002 yli 200:aan ja vuonna 2005 ja sen jälkeen on pysynytkin yli 200:ssa ollen vuonna 2007 jopa 318. Ei huono, tekisi mieli sanoa. Sen ohella on syytä noteerata yhteytemme nuorisotaloihin ja ennen muuta kouluihin. Vaikka edellä on kuvattu tiettyä nihkeyttä ja varovaisuutta monikulttuurisessa Vuosaaressa, niin kyllä ainakin vielä omalla kirkkoherrakaudella 1996–2010 kouluyhteydet toimivat melko hyvällä tasolla. Päivänavauksia pidettiin, koulukirkkoihin ja koulukonsertteihin tuli, ehkä pienempi osuus, mutta silti isot määrät opettajia ja koululaisia. Joihinkin kouluihin oli tiiviimpiäkin yhteyksiä.

Hyvin haastavan työsaran muodostivat NUORET AIKUISET ja tätä toimintaa kehittivät 2000 luvulla erityisesti pastorit Miika Masih ja Hanna Piira. Monenlaista täkyä heitettiin. Pysyvimpiä yhdessäolon muotoja taisivat erilaisin muunnelmin olla nuorten aikuisten raamattupiiri ja K18 illat HGC:ssä.

Erityisnuorisotyö

Menneinä vuosikymmeninä Vuosaaren seurakunnan nuorisotyön kokonaisuudessa on aina ollut vahvana säikeenä erityisnuorisotyö. Niin myös omalla kaudellani, jolloin työstä vastasi pitkään nuorisotyönohjaaja Taija Elste.

Erityisnuorisotyössä kiinnitetään erityistä huomiota vaikeuksissa vaikkapa päihdeongelmissa oleviin nuoriin ja näiden vaikeuksien ennaltaehkäisyyn. Tärkeää on myös kyetä nopeasti reagoimaan akuutteihin ongelmatilanteisiin ja puuttumaan paikallisiin nuorisohässäköihin. Verkostoituminen on suorastaan välttämättömyys ja Taija pitikin yllä hyvää yhteistyötä mm. kaupungin nuorisotalojen, sosiaalitoimen, eri järjestöjen ja tietysti seurakuntayhtymän erityisnuorisotyön ’Snellun’ kanssa.

Erityisnuorisotyömme on sisältänyt mm. katupartiointia, päivystystä kouluissa, maahanmuuttajatyötä, Pihakoti-projektin, jossa työntekijä meni pihalle ’leikkimään’ ja sai näin yhteyksiä koteihin ja perheisiin, työtä venäjänkielisen nuorison parissa, Tyttöjen iltoja ja Keravan vankilassa pidettävän kotipaikkaryhmän pääkaupunkilaisille pojille. HGC on ollut merkityksellinen keskus myös erityisnuorisotyölle. Sen kokoava toiminta on tuonut mahdollisuuksia kohtaamiseen ja uusien vapaaehtoisten löytymiseen.

Uutena ohjelmana v. 2008 tuli nuorten pääsiäismatka Taizeen ja se tiesi suunnittelua, myyjäisiä, kirpputoria, askartelu- ja leipomistalkoita. Ja tästä tuli traditio: lähteä, ehkä yhdessä jonkun muun porukan kanssa, toistuvasti Taizeen, tuohon toisen maailmansodan jälkeen maailman nuorison, nyt jo kaikenikäisten kohtauspaikkaan, rakkauden ja rauhan keskukseen.

Varhaisnuorisotyö

Kun jo välillä luultiin, että seurakunnan kerhotyö nuukahtaa tämän maailman ohjelmatarjonnan puristuksessa, niin ei se nyt ihan niinkään käynyt. Kun katsotaan Vuosaaren varhaisnuorten ryhmien jäsenmääriä tilastoista, niin 2000 luvulla ne pysyivät kirkon remonttivuotta lukuun ottamatta koko ajan 150:n yläpuolella ollen vuonna 2009 jo yli 300:n. Kun tutkin syksyä 2003, niin sieltä löytyi tällaista tarjontaa: HGC:N KLUBI 1–6 luokkalaisille maanantaina klo 18–20. Luvassa rentoa meininkiä. Kanttiini. Pelailua. Tietokoneita. Biljardipöytä. Pari leffailtaa videotykillä. Tämä niin kuin kerhotkin oli seurakunnan sanomaan sitoutunutta toimintaa. PUUHAKERHO ti kirkolla klo 18–19, to klo 18–19 Hiekkajaalanrannassa ja to klo 17–18 Merirasti-kappelilla. ASKARTELUKERHO ma klo 17–18 Albatrossissa. NÄYTELMÄKERHO ti klo 18–19 Albatrossissa. KITARAKERHO ke klo 18–19 Albatrossissa. SÄHLY / SISÄFUTIS Meri-Rastilan ala-asteella, 7–9 vuotiaat ma klo 18–19 ja 10–13 vuotiaat klo 19–20.

Kerhojen lisäksi oli aina ohjelmassa myös retkiä, leirejä ja yhteisiä tapahtumia, kuten vuonna 2003 KYMPPI-LEIRI 17.–19.10. leirikeskus Sipulissa, Kirkkonummen Masalassa, ensisijaisesti 10–vuotiaille ja JUKKA SALMISEN KONSERTTI ’Kiinalainen juttu’ la 25.10. Vuosaaren kirkolla. Kevätkaudella 2004 saatiin tietoa seuraavan kesän leiri- ja retkitoiminnasta: TELTTALEIRI 28.6.–1.7. Siuntion Korpirauhassa, ISIEN JA POIKIEN LEIRI 5.–8.8. samassa paikassa ja PERHEIDEN TELTTALEIRI 29.7.–1.8. Tuupovaarassa. KEVÄTRETKI PERHEILLE Puuhamaahan 16.6. oli jo leirejä ennen.

Keväällä 2009 kerhot olivat aika lailla samoja. Välillä KOKKIKERHOT saivat suuren suosion, mutta saivat aikaan myös paljon sotkua ja valituksia. Keväällä 2009 oli vain yksi KOKKIKERHO Gospelissa ja senkin järjesti NNKY. Maanantai-illan Klubi oli nyt JUNIORIEN HARD GOSPEL CAFE ILTA 1-5 luokkalaisille, kuten edellä kerrottiin. Vuonna 2010 nimi oli muuttunut Junnukahvilaksi, jossa ma klo 17-19 kokoontuivat 1.-4. -luokkalaiset ja ke klo 18-20 vähän vanhemmat 5.-6. -luokkalaiset.

Varhaisnuorisotyöntekijät olivat paljossa muussakin mukana. Elintärkeää oli kerhonohjaajien toistuva koulutus ja ohjaus. He pitivät myös muiden hengellisten työntekijöiden kanssa oman alueryhmänsä kouluissa päivänavauksen vähintään kerran kuukaudessa. He olivat kimpassa em. Pihakoti-projektissa, lukuisissa seurakunnan yhteistapahtumissa ja ennen muuta rippikouluissa. Heitä harmitti, etteivät he rippikoulujen paljoudessa pystyneet pitämään seurakunnan omaa varhaisnuorten kesäleiriä. Ja sekin oli pettymys, että Vihreä Maja –hanke (esirippikoulu) tyssäsi, kun seurakunnan teologeilla ei enää ollut aikaa ja voimaa siihen. Hyvin kuvaava tilanne seurakunnassamme.

Itse tulen kyllä hyvälle mielelle siitä, mitä toimikauteni aikana Vuosaaren seurakunnan varhaisnuorisotyössä tehtiin ja saatiin aikaan. Siihen positiiviseen saldoon kuuluu myös seurakunnan ILTAPÄIVÄKERHOTOIMINTA, joka oli jo pitkään 80-luvulta alkaen toiminut Vuosaaren kirkolla. Toinen ryhmä syntyi v. 2009 Aurinkolahden Myrskylintuun. Ajatuksena oli tarjota 1.-2. –luokkalaisille turvallinen ja virikkeellinen iltapäivähoitopaikka koulun jälkeen. Se oli perheiden tarvitsemaa, yhteiskunnan toivomaa ja osittain kaupungin organisoimaa toimintaa, joka sopi aukottomasti toiminta-ajatukseemme.

Partio

Partiotoiminta ei kukkinut ihan samalla voimalla kuin 70- ja 80-luvuilla, mutta yksi lippukunta, Vuosaaren Vesipääskyt jatkoi sitä reipasta ja monipuolista toimintaa, jota olen tässä tarinassa aikaisemmin kuvannut. Toimintaan osallistuneiden määrä oli laskenut, mutta esimerkiksi v. 2006 jäseniä oli vielä 114. Sudenpentuja 27, laumanjohtajia 4, vartiolaisia 32, vartionjohtajia 15 sekä vaeltajia ja muita jäseniä 36.

Seurakunta tuki tuona vuonna noin 2700 eurolla lippukuntaa, mutta ainoa yhteys rahan antaminen ja vastaanottaminen ei ollut. Seurakunnan taloussihteeri Raija Järvinen (kuvassa) on ollut vuosikymmeniä tosi tärkeä henkilö partiolippukunnalle ja varsinkin sen taloudenhoidolle. Hän toimi myös partiosihteerinä vuosina 1978–79. Partion edustajat seurakuntaneuvostossa ovat aina olleet aktiivisia ja rakentavia vaikuttajia ja hyvin lukuisissa tilanteissa seurakunta on kääntynyt partion puoleen ja pyytänyt partiolaisten apua ja mukanaoloa.

Nuorisotyöntekijät

Rippikoulu- ja nuorisopapin Timo Saarron kauden jälkeen nuorisotyössä ovat olleet mukana nuoret ja fiksut pastorit Miika Masih ja Hanna Piira. He ovat olleet nuorisotiimissä teologeina ja pappisjäseninä, erityisvastuualueena lähinnä nuoret aikuiset, mutta eivät enää nuorisotyön johtajina. Johtajaksi ja tiimin lähiesimieheksi tuli alan ammattilainen, nuorisotyönohjaaja. Toimintajärjestelmän myötä seurakuntaan perustettiin johtavan nuorisotyöntekijän virka, jota ensimmäisenä hoiti Pertti Vilminko (Vuoden Vuosaarelainen 1997) ja sen jälkeen Ilkka ’Ile’ Kanerva. Pitkäaikaisia nuorisotyöntekijöitä ovat olleet Jukka ’Juge’ Karlsson, myös nuorten musiikkivastaava ja työyhteisön atk-apu, Jonna Peitso (ent. Vanne), mediakokemusta omaava, mm. taitava mainosten ja lehtien tekijä, sekä Taija Elste, erityisnuorisotyöstä vastaava ja edellisten tapaan HGC:n kantavia voimia. HGC:stä löytyi myös monipuolinen nuorisotyönohjaaja Heidi Pöyhtäri (nyk. Ruuska), joka kantoi erityisvastuuta varhaisnuorisotyöstä. Hänen edeltäjiään 90-luvulla olivat Mervi Novari ja Heidi Leminen ja hänen työpareinaan varhaisnuorisotyössä tsemppasivat em. Pertti ja Pertin jälkeen Ile. Vs. nuorisotyöntekijöiksi tulivat kauteni lopulla myös Juha Pohjois–Koivisto ja Reetta Luoma.

Koululaisten (1–2 luokka) iltapäiväkerhotoiminta on ollut Pertti Vilmingon ja Ilkka Kanervan vastuualueella. Pitkäaikaisimpia iltapäiväkerhonohjaajia kirkolla ovat kirkkoherrakaudellani olleet Raija Orava, Pertin tytär Anu Vilminko, Tuula Komppa, Lotta Malen sekä Rauni Karinen. Keväällä 2010 Myrskylinnun iltapäiväkerhon ohjaajina toimivat Eija Käpynen ja Kaarina Lujan.

Siirry kappaleeseen Lapsi- ja perhetyö