6. Kirkon laajennus ja Marielundin kappeli

Kirkon laajennus ja Marielundin kappeli

Vuodesta 1990 vuoteen 2004 seurakunnan väkiluku oli yli kaksinkertaistunut, yli 20 000:een. Työntekijöitä oli tullut runsaasti lisää. Huima atk-kehitys oli alkanut ja alkuvaiheissa se näkyi ennen muuta pöytäkoneiden määrän ja laadun kasvuna. Tarvittiin paljon lisää työhuoneita ja sellaisia työpisteitä, joissa työntekijät pääsivät omille koneilleen. Kirkollisten toimitusten runsaus ilmeni vaikeudessa löytää aina sopivia aikoja ja paikkoja toimituksille ja niiden juhlille. Kirkossa oli vuoden mittaan kymmeniä jumalanpalveluksia tai muita tilaisuuksia, joiden takia oli ryhdyttävä vaivalloiseen seinien siirtämiseen, niin että seurakuntasalit voitiin yhdistää kirkkotilaan.

Ei siis ihme, että 25-vuotiaan pääkirkkomme, Satamasaarentie 7, tulevaan perusremonttiin alkoi yhdistyä ajatus kirkon laajentamisesta. Jälleen seurakuntayhtymän kirkkovaltuusto näytti vihreää valoa ja toimeen ryhdyttiin v. 2005. Hyvä asia oli, että kirkon alkuperäiset arkkitehdit Arvi ja Pirkko Ilonen olivat edelleen käytössä ja innostuneita tehtävästä. Ja mielekästä ja ekologista myös se, että pääkirkkomme oli rakennettu sellaisella pilaritekniikalla, että paljon uutta voitiin rakentaa tuhoamatta kovinkaan paljon vanhaa. Sama yhtenäinen tyyli ja henki, lämpö ja kodikkuus, saatiin säilytettyä uudessa kokonaisuudessakin. Se toteutui myös uusissa kirkkotekstiileissä, joiden suunnittelijana jatkoi edelleen Ritva Puotila.

Vanhassa kirkkorakennuksessa ja virasto-asunnot rakennuksessa tehdyillä muutoksilla, sekä 600 neliömetrin laajennuksella pystyttiin aika hyvin vastaamaan niihin lisätarpeisiin joita edellä on esitetty. Laajennuksessa erilliset rakennukset kasvoivat yhteen ja niiden välille tuli sisäyhteys. Pihan poikki ei enää voinut kävellä. Yhteys Punakivenpuiston kevyen liikenteen väyliin tuli nyt kulkemaan sekä viraston länsipuolelta että kirkon itäpuolelta.

Kirkkosaliin, josta edellä on kerrottu, tuli lisää tilaa. Siihen liitettiin jonkinlaiseksi ”sivulaivaksi” entiset seurakuntasalit ja näin siitä tuli vakituisesti noin 500 ihmisen tila. Jos kaipasi intiimimmän salin tuntua, väliin saattoi kevyellä verhorakennelmalla vetää näkösuojan. Sivulaivan päätyseinällä oli Mauri Favénin pikkutaulujen sarja, jossa tutkitaan ja hahmotellaan alttariseinän taideteoksen yksityiskohtia kuten käsien asentoja. Jatkettu alttarikaide ja nämä taulut yhdistävät sivulaivan onnistuneesti muuhun kirkkosaliin, sen alttarialueeseen ja Favénin teokseen ”Jeesuksen elämä.”

Rakennuksen työtiloissa on kehystettyjä hahmotelmia, joita taiteilija on tehnyt ennen alttarin taideteoksen lopullista valmistumista. Näin rakennuksen sisällä toteutuu työhuoneiden ja jumalanpalveluspaikan, arjen ja pyhän yhteys.

Entisen sisäpihan paikalle on rakennettu uusi seurakuntasali, jossa nyt, toisin kuin ennen, voitiin pitää tilaisuus, vaikka kirkossa samaan aikaan tapahtuisi jotakin. Arkkitehdillä oli sellainen idea, että kun kirkossa on hiekkapuhallettu kuvia betoniseinään, niin seurakuntasalissa voitaisiin hiekkapuhaltaa ikkunaan Raamatun tekstiä. Teologimme saivat valita tekstin. Näin ikkunaseinän kahteen ruuturiviin tuli Isä meidän – rukous kahdeksalla Vuosaaren eniten puhutulla kielellä kirjoitettuna. Seurakuntasali sai nimekseen ”Taivaanranta”. Ikkunaseinän läpi näkyy komeita itärinteen mäntyjä ja taivasta. Mikäpä paremmin sopii erikielisten ihmisten ja taivaan väliin kuin juuri Isä meidän – rukous.

Uusittu rakennus sisältää avaramman aulan ja kehittyneemmän keittiö sekä lisää kerho – ja kokoushuoneita. Huoneille kehitetyt uudet nimet sopivat hyvin merelliseen Vuosaareen ja kristilliseen venesymboliikkaan: Peilityyni, Aamutuuli, Kallioluoto, Aallonharja ja Venevalkama.

Peilityynen ja Aamutuulen edessä on uusi sisäpiha ja vieressä keittiö. Kun nämä kokous/ryhmähuoneet yhdistetään, saadaan seurakuntasalille toinen vaihtoehto toimituksiin liittyville juhlille. Jos taas näiden huoneiden seinät avataan seurakuntasaliin, syntyy iso suorankulman muotoinen tila, johon mahtuu 200:kin ihmistä istumaan. Sitä on tarvittu monissa seurakunnan juhlissa ja isojen yhteisön kuten Vuosaaren eläkkeensaajien 100–200 hengen kokoontumisissa.

Ennestään erilliset rakennukset yhdistävä laajennusosa sisälsi uudet lasten tilat ja uuden kappelin. Muutettuun asuinrakennukseen tuli kappelin sakasti, työntekijöiden tauko- ja kirjastotila sekä useita työhuoneita niin kuin myös uudistettuun kirkkoherranvirastoon. Lasten päiväkerhoilla, perhekerhoilla ja iltapäiväkerhoilla oli nyt uudet omat kerhohuoneet Jolla, Pursi ja Paatti, jotka näyttävät kulkevan kohti Pikku majakkaa, joka on lasten sisustukseltaan muunneltava pieni kirkko. Sen voi avata vähän suurempaankin kirkkoon, uuteen tilaan, joka sai ko. historiallisen paikan mukaan nimen Marielundin kappeli.

Marielundin kappelissa ruotsinkielinen Matteuksen seurakunta pitää jumalanpalveluksensa. Meidän seurakunnallemme se on mm. merkittävä ja paljon käytetty kasteen ja hautaan siunaamisen, joskus vihkimisenkin paikka, vaihtoehto kirkkosalille. Kappeliin mahtuu 60–70 ihmistä, tiukan paikan tullen jopa satakin, jos avataan ja tuolitetaan Pikku majakan tilat.

Kun kirkossa kuvat ovat seinällä ja seurakuntasalissa tekstiä ikkunoissa, Marielundin alttariseinä on puhdasta sanatonta ja kuvatonta betonia. Se rauhoittaa omalla tavalla mieltä.

Se puhuttaa rakenteellaan. Seinä on syntynyt valtavasta paineesta. Alhaalta päin on muottiin puristettu itsestään tiivistyvää ja tasoittuvaa betonia, nestemäistä kiveä. Muotti on pysynyt kasassa vain lukuisten sidepulttien ansiosta. Kun muotti on purettu, sidepulttien reikiin on työnnetty metallitapit, ikään kuin tukirautojen muistoksi ja kunniaksi.

Alttariseinän edessä voi miettiä, mitkä ovat ne meidän elämämme sidepultit ja tukiraudat, jotka estävät kovissakin paineissa elämämme hajoamista pirstaleiksi. Ylhäällä kulmaikkunan valossa näen ristin, joka myös on kovassa paineessa, muotin mukaisesti, puristunut betonista. Tästä maailmasta, alhaalta päin tulevasta paineesta, pahuudesta ja pimeydestä, syntyi myös se risti, jonka Jeesus on ottanut kantaakseen. Hän ei kuitenkaan jäänyt ristin vangiksi. Kulmaikkunan vieressä ja valossa on toinen risti, joka on tyhjä, toisin kuin alttaripöydän krusifiksi. Se kertoo elämän ja kuoleman pimeyden voittaneesta Kristuksesta. Sanoma on oikeastaan sama kuin kirkon alttariseinässäkin.

Kappelin valkoinen kastemalja on Pyhän hengen vertauskuvan, kyyhkysen muotoinen. Kastepöydän levy on harmaata kiveä ja sitä kannattava varsi läpinäkyvää lasia, sisällään luonnon kiviä, tuoden mieleen lähteen. Kauniit kirkkotekstiilit on suunnitellut tekstiilitaiteilija Heli Tuori–Luutonen. Oviseinällä on aluksi väliaikaiset urut, pysyvät toimitettiin myöhemmin.

Seurakunta oli näin saanut peruskorjatun ja laajennetun kirkon, uuden kappelin ja uudistetun seurakuntakeskuksen. Kokonaisuus oli laadukas ja toimiva. Käyttäjät olivat saaneet monessa vaiheessa tuoda esille toiveitaan ja tarpeitaan. Kun 15 kuukauden uurastus oli takana, oli aika juhlia. Mikkelinpäivänä 1.10.2006 piispa Eero Huovinen, piispantarkastuksen yhteydessä, samassa messussa, vihki uuden Marielundin kappelin käyttöön ja Vuosaaren kirkon uudelleenkäyttöön. Taas kerran tilat täyttyivät ihmisistä ja mielet kiitollisuudesta.

Siirry kappaleeseen Myrskylintu, yhteydet Merimieskirkkoon ja Sofian kappeliin, hautausmaa