2. Toiminnan painopisteet

Seurakunnan toiminnan painopisteet ja erityispiirteet

Seurakunnassamme oli tavoitteena edellä kerrotun toiminta-ajatuksen mukaan toimia niin, että Jumalan rakkauden vastaanottaminen ja eteenpäin välittyminen sanoin ja teoin olisi Vuosaaressa mahdollisimman laajaa ja täyteläistä. Jumalan rajat ylittävän rakkauden luonteesta johtuen tässä paikallisessa missiossa oli mukana tietysti myös lähetys, kansainvälinen vastuu sekä luonnon suojeleminen. Toiminta-ajatus kirjattiin toimintajärjestelmäämme ja kuten sanottu, siihen seurakuntaneuvosto ja työyhteisö vuosittain sitoutuivat toimintasuunnitelmissa ja toiminnassa.

Suunnitelmiimme ja työhömme vaikutti tietysti paitsi toiminta-ajatus niin myös se, millainen alue ja seurakunta Vuosaari oli. Kertaan lyhyesti: iso ja koko ajan kasvava kaupunginosa, paljon lapsia ja nuoria perheineen sekä eläkeikäisiä, paljon päiväkoteja, kouluja sekä palvelutaloja, runsaasti kirkollisia toimituksia ja rippikouluja, kansainvälinen, monikulttuurinen kaupunginosa, upea rannat ja luontoalueet sekä kehittyvät palvelut, mutta myös melkoiset ongelmat ja diakoniset haasteet.

Kun tässä Vuosaaren ja seurakunnan todellisuudessa asetimme tavoitteita ja painopisteitä, tulos oli vuosi vuodelta hyvin samanlainen. Jo tietyt perustehtävät, joita Kirkkolain mukaan ei edes saa jättää tekemättä, vievät leijonanosan työvoimasta ja –ajasta. Ainoa järkevä asenne oli pitää tavoitteena ja painopisteenä sitä, että nämä perustehtävät tulevat ennen muuta mahdollisimman hyvin hoidetuiksi.

Jumalanpalvelus oli seurakuntaelämämme luovuttamaton keskus, jota emme halunneet laiminlyödä. Kirkollisia toimituksia oli Vuosaaressa koko kauteni ajan iso määrä, pappia kohden enemmän kuin useimmissa muissa seurakunnissa, ja ne olivat myös seurakuntalaisille edelleen tärkeitä. Rippikouluja oli 10–13 vuodessa ja kukin niistä (seurakuntaan tutustumisen aika plus leirijakso) kesti noin puoli vuotta. Ne sitoivat paljon työvoimaa ja –aikaa, mutta niihin oli mielestämme syytä satsata. Olisi aika lyhytnäköistä hukata tämä ”kirkon aarre” ja yrittää keksiä joku uusi yhtä toimiva ja tavoittava työmuoto. Yhteyksien hoitaminen noin 40:een päiväkoti- ja kouluyksikköön kysyi myös paljon, mutta niin kauan kuin nämä yhteydet vielä olivat olemassa, niitä kannatti viljellä; siellähän meidän seurakuntamme oli. Todellisuuden ’vika’ oli sekin, että diakoniatyölle ja akuutille sielunhoidolle riitti Vuosaaressa hurjasti kysyntää, enempäänkin kuin mihin rahkeemme riittivät.

Työnäkyyni ja yhteiseen toiminta-ajatukseemme sisältyi unelma, että Vuosaaren seurakunta voisi olla sekä vahva ja vireä JUMALANPALVELUSSEURAKUNTA että vahva ja vireä DIAKONIASEURAKUNTA. Enkä nyt tarkoita jumalanpalveluksella vain kirkon messuja vaan jumalanpalveluselämää toimituksissa, kaikissa eri työmuodoissa ja seurakuntalaisten omassa elämässä. Enkä diakonialla vain diakonien työsarkaa, vaan diakoniaa kaikilla toiminta-alueilla ja ihmisten arjessa. Tarkoitushan on, että me yhdessä olemme se ”Kristuksen ruumis”, jäsenistö, joka toteuttaa hänen tahtoaan ja rakkauttaan tässä maailmassa.

Mielessä oli edelleen läpi vuosikymmenien säilynyt ’liiketunnuksemme’ MEIDÄN SEURAKUNTA. Monikulttuurisessa Vuosaaressa se voisi tarkoittaa sitä, että Vuosaaren seurakunta ei ole vain kaikkien erilaisten kristittyjen yhteinen koti ja kasvupaikka vaan myös eri tavalla uskovien ja uskonnottomien yhteinen ystävä ja yhteistyökumppani, kun toteutetaan ihmisen ja elämän hyvää; siis siinä merkityksessä kaikille tuttu Meidän seurakunta.

Jos tällaiset nyt olivat unelmat, tavoitteet ja painopisteet, miten ne käytännössä ja konkreettisesti toteutuivat eri työaloilla? Poimin nyt joitakin esimerkkejä eri toiminta-alueilta ja toivottavasti ne antavat jonkinlaisen kokonaiskuvan. Pieniä poimintojahan oli jo tilojen tarinassa.

Siirry kappaleeseen Jumalanpalveluselämä ja kirkolliset toimitukset