5.4. Neljäs vuosikymmen ja viidennen vuosikymmenen alku 1996-2010

Neljäs vuosikymmen ja viidennen vuosikymmenen alku 1996–2010

Kaikkien ikäluokkien ja kirkollisten toimitusten vuosikymmen ja sen jatkot

Seppo Tirkkosen aika 1996–2010

Pitkien pohdiskelujen jälkeen jätin tuomiokapitulille hakemukseni Vuosaaren kirkkoherran virkaan. Kukaan muu ei hakemusta jättänyt eikä seurakuntaneuvosto halunnut lisätä hakuaikaa. Näin tulin valituksi virkaan ja aloitin siinä 1.9.1996. Piispantarkastukseen liittyen piispa Eero Huovinen avustajineen toimitti virkaanasettamisen upeassa messussa su 17.11. Vuosaaren kirkossa. Messun jälkeisessä juhlassa seurakuntalaiset, työtoverit ja yhteistyökumppanit toivottivat minut tervetulleeksi tehtävään ja lahjaksi sain mm. keinutuolin ja päiväpeitteen. Ehkä niihin kätkeytyi viesti: lämpöä ja lepoa on välillä hyvä saada.

Hallinnon ja johtamisen tarinassa kirjoitin, että Vuosaaren kirkkoherrat ovat vaikuttaneet enemmän persoonallaan ja näkemyksillään kuin pomottamalla. Sen tähden pyrin lyhyesti luonnehtimaan edeltäjiäni. Itsestä on kyllä hankala sanoa mitään, mutta sanon nyt kuitenkin.

Mielestäni olen rauhallinen. Liikutun kyllä herkästi. Enemmän olen ’sekä että’ - ihminen ja siltojen rakentaja kuin ’joko tai’ ihminen ja siltojen rikkoja. En ankara enkä tiukka pipo, pikemmin lempeä ja erilaisuutta suvaitseva (kuulen kuiskauksia: usein liian kiltti ja lepsu). Kannatan keskustelua ja sopimista. Nyrkkiä pöytään lyödessäni en ole vakuuttava, en oma itseni. Ahkeroin. Pyrin tekemään hyvin työni ja se merkitsee paitsi laatua niin ikävä kyllä myös määrää. Näin laiskan nautiskelijan ja mietiskelijän luonteeni ei työelämässä päässyt oikein esiin.

En edeltäjistäni poiketen ole maalannut tauluja, kulttuuria kyllä harrastan, paljon olen lehtiin ja kirjoihin kirjoitellut, kaksi omaakin kirjaa aikaansaanut (Myös maan päällä 1982, Elämänuskoa 2000). Kirkkoherran virkaan astuessani olin eronnut, mutta kirkkoherrojen virkamatkalla tapasin Leenan, nykyisen rakkaan vaimoni. Lähipiiriin kuuluvat nyt hänen lapsensa perheineen ja omalta puoleltani Jukka perheineen. Minut voi tavasta joskus Vuosaaren golf-kentällä, jossa kuljen porukassa Jukan mailapoikana.

Hengellisesti olen yleiskirkollinen. En tullut jonain hetkenä uskoon, usko tuli minuun. Vahva lapsenusko kasvoi aikuisen uskoksi. Nuoruudessa olin jonkin aikaa Kansan Raamattuseuran vaikutuspiirissä, mutta sen jälkeen vaikutteita on tullut lähes joka suunnasta. Pappiskutsumukseni ja työnäkyni olen ilmaissut näin: Hyvä sanoma ihmisille ja toiminta ihmisten ja elämän hyväksi. Jeesuksesta alkaen kristillisessä uskossa julistus ihmisille ja ihmisten ’jeesaaminen’ ovat aina olleet kaksosia. Haluan nähdä kaiken betonin ja byrokratian läpi kirkossa Jeesus-liikkeen, rakkausliikkeen, vapautusliikkeen ja olla Vuosaaren kirkkoherranakin tämän liikkeen palveluksessa.

Toiminta-ajatus ja pelisäännöt

Katselin kaikkea tuttua ympärilläni uudesta näkökulmasta, johtajan tehtävästä käsin. Se selvästi edellytti työntekijän kuuntelemista, kokouksia seurakuntaneuvoston kanssa, ympäröivän todellisuuden tunnustelemista. Merkityksellinen oli etenkin yhteinen suunnitteluviikko tammikuun alussa, jolloin työyhteisö vetäytyi 7.–9.1.1997 Nokian kylpylähotelliin Edeniin, ei vain polskuttelemaan vaan ennen muuta pohtimaan omaa toimintaamme.

Ns. tuplatiimitekniikalla seuloimme esiin sellaisen yhteisen TOIMINTA-AJATUKSEN, johon kaikki voivat yhtyä ja jota kukaan ei vierasta. Ajatus muotoutui näin: SEURAKUNTA ON JUMALAN RAKKAUDEN VASTAANOTTAMISTA JA VIESTITTÄMISTÄ SANOIN JA TEOIN. Samalla työskentelytavalla laadimme työmme ’Kymmenen käskyä’, ne PELISÄÄNNÖT, joita halusimme kaikki noudattaa työssämme eli toiminta-ajatuksen toteuttamisessa sekä suhteissa toinen toisiimme ja seurakuntalaisiin.

Suunnitteluviikon lauantaina 11.1. oli Merirasti-kappelilla kolme kokousta: neuvoston oma, kaikkien työntekijöiden ja neuvoston yhteinen kokous sekä vielä päätteeksi neuvoston ja eri kustannuspaikoista vastaavien yhteiskokous. Kokouksissa työntekijöiden Edenin terveiset ja neuvoston jäsenten ajatukset kohtasivat. Saimme eväitä eteenpäin ja työntekijöiden Nokialla työstämä ajatus vahvistui koko seurakunnan toiminta-ajatukseksi.

Myöhemmin teimme toiminta-ajatuksesta huoneentauluja, jotka sijoitimme isompien seurakuntatilojen seinälle ja pelisäännöistä taas pienempiä tauluja työhuoneisiin. Yhdessä sovittu oli silmiemme edessä. Olin iloinen siitä, että seurakunnan toiminta-ajatus ja oma työnäkyni synkkasivat niin hyvin keskenään. Koko oman kirkkoherra-aikani muotoilu pysyi samana. Yhä uudestaan vuosi vuodelta me pohdiskelun jälkeenkin kirjoitimme sen toiminta- ja taloussuunnitelmaamme. Uudet työntekijätkin rekrytoitiin aina tämän saman toiminta-ajatuksen palvelukseen.

Eivät pelisäännötkään vanhentuneet, mutta niitä piti kyllä silloin tällöin tarkentaa ja sopia lisää sekä ennen kaikkea toistuvasti harjoitella niiden noudattamista käytännössä.

Tunnustus

Tauluista puheen ollen saimme myös yhden kunniataulun kirkon kerhohuoneen seinälle. Suomen Kirkon Seurakuntien Keskusliitolla (SKSK, nykyisin Kirkkopalvelut) oli ollut ja on tapana antaa vuosittain yhdelle seurakunnalle ”Vuoden seurakuntateko” – tunnustus. Vuosaaren seurakunta sai sen vuonna 1996 ja seurakuntamme delegaatio kävi sen pokkaamassa tammikuun alussa 1997, samaan aikaan kun työyhteisö oli Edenissä edistämässä toimintaamme eteenpäin. Kunniataulu tuli ’uudenlaisesta aikuistyöstä’, jonka sisältö oli pitkälle diakoniaa: työstä maahanmuuttajien ja työttömien parissa, Katukappeli-ideasta (ohessa kuva Katukappelin avajaisista) ja seurakunnan aktiivisesta osallistumisesta muiden kanssa asuinalueen kehittämiseen aina kaavoitusta myöten.

Alku ainakin on ollut rohkaiseva, ajattelin. Mutta miten homma sitten jatkui? Ennen kuin käyn tarkemmin kertomaan eri työaloista, on syytä ottaa esiin joitakin näkökohtia, jotka koskevat koko seurakuntaa ja sen toimintaa neljännellä vuosikymmenellä ja viidennen alussa.

Siirry kappaleeseen Väestön kasvu, seurakunnan resurssit, kirkosta vieraantuminen ja monikulttuurisuus