2. TOIMINTAYMPÄRISTÖ - lähiön tarina

MISSÄ YMPÄRISTÖSSÄ TOIMITTIIN?

Lähiön tarina

Osa 1

Suomalaisessa yhteiskunnassa oli 60–luvulla meneillään massiivinen murros. Maatalousvaltainen yhteiskunta oli vauhdilla muuttumassa teollisuusyhteiskunnaksi. Kaupungistuminen ja maaltamuutto synnyttivät pakottavan tarpeen rakentaa uusia isoja asuinalueita kaupunkien reunoille. Vuosaaressa tämä rakentaminen alkoi jo maalaiskunnan aikana 1963 ja kiivaimmillaan se oli vuonna 1965.

Kun Vuosaaressa vuonna 1956 oli 1000 asukasta ja vuonna 1964 rakentamisen jo alettua 1800 asukasta, niin vuoden 1968 lopussa asukasluku oli 15 000. Pienestä maatalous- ja teollisuuskylästä oli lyhyessä ajassa kasvanut suuri kaupunkimainen asumalähiö.

Isoin ja merkittävin Vuosaaren rakentajista oli Asuntosäästäjät ry. legendaarisen toimitusjohtaja Martti Ilveskorven johdolla (kuvassa Punakiventiellä Johannes Virolaisen kanssa). Jos maalaiskunta, tai sittemmin kaupunki, kuhnaili Asuntosäästäjät ja sen asunto-osakeyhtiöistään v. 1965 muodostama Vuosaari Säätiö, siis vuosaarelaiset asukkaat, panivat tuulemaan: rakensivat/rakennuttivat mm. Vuosaaren sillan, yhteiskoulun, urheilukentän, myöhemmin Urheilutalonkin, asvaltoivat katuja, aikaansaivat välttämätöntä kunnallistekniikkaa ja edistivät asukkaiden harrastus- ja vapaa-ajan toimintaa, tekivätpä aloitteen oman seurakunnan perustamisestakin. Täällä myös rakennettiin, ehkä enemmän kuin muualla, asunnontarvitsijoiden omalla ”hartiapankilla” paitsi omakoti- ja rivitaloja niin osittain jopa isoja kerrostaloja (Punakiventielle).

Vuosaari on alusta ollut asti vireä, aktiivinen ja kotiseututietoinen Helsingin 54. kaupunginosa. Alkuaikojen hartiapankkitoiminta, yhteisponnistukset, ihmisten samankaltainen elämäntilanne, virkeä yhdistystoiminta ja alueen luontoarvot juurruttivat ihmisiä vahvasti Vuosaareen. Merkittävä osa näistä ”alkuasukasvuosaarelaisista” asuu edelleen täällä, usein jopa seuraava polvikin, siitä huolimatta että Vuosaari on huimasti muuttunut vuoden 1990 jälkeen.

Uuden lähiön asukkaat olivat enimmäkseen ”ruuhkavuosia” eläviä nuoria lapsiperheitä. Lapsia oli muihin Helsingin kaupunginosiin verrattuna ennätysmäärä, eläkeikäisiä taas ennätysvähän. Vuosien 1970–71 tienoilla vuosaarelaisten (yli 15 000) keski-ikä oli noin 15 vuotta, alle 14 vuoden ikäisten lukumäärä oli 4500 eli lähes kolmannes väestöstä.

Vuosaaren väkiluku oli v. 1973 jo yli 16000, mutta ei enää sen jälkeen 70–80 luvuilla juurikaan kasvanut. Vaikka näinäkin vuosikymmeninä jonkinlaista rakennustoimintaa oli, vuosaarelaisten määrä alkoi melko tasaisesti vähetä, ollen ennen uutta kasvuaaltoa vuoden 1989 lopussa n. 13 800. Asukkaiden keski-ikä nousi, vanhemmat lapset alkoivat muuttaa pois kotoa, asumisväljyys kasvoi.

80–luvun loppupuolella lähiömme oli vakiintunut, sosiaali- ja terveysmittareilla mitattuna melko hyvinvoiva, keskiluokkainen, mutta myös pikkuisen nuutunut ja mm. kaupallisilta palveluiltaan niukkeneva luontolähiö. Tärkeimpiä työnantajia täällä olivat kunnallisten palvelujen ja kaupan ohella Paulig Oy, Oy Shell Ab:n pääkonttori ja Vuosaaren telakka, joka tosin jo vuonna 1987 ajettiin alas.

Osa 2

Vuosaaressa käynnistyi 1990–luvun alussa melkoinen mullistus, uusi voimakkaan ja tauottoman kasvun aika. Noin 1000–2000 ihmistä muutti vuosi vuoden perään Vuosaareen. Rakennettiin uusia suuria asuinalueita: Meri-Rastila, Kallahti, Aurinkolahti ja useita pienempiä. Kun siirryin 2010 eläkkeelle, väkiluku oli vuoteen 1990 (13.800) verrattuna melkein kolmikertaistunut ja oli 36.000–37.000. Nyt tätä kirjoittaessa se on 38.000–39.000. Kaavoitussuunnitelmista päätellen uusia kasvusysäyksiä on täydennysrakentamisen myötä tulossa ja vuosaarelaisten määrä ylittää lähivuosina reilusti 40.000.

Kasvu oli vuosaarelaisille aika kivulias tapahtuma. Yhtäältä Helsinki oli hankkinut Vuosaaren voidakseen sijoittaa tänne isoja laitoksia ja rakentaakseen runsaasti lisää asuntoja, 90–luvun alussa ei niinkään kaupungin kasvun vaan asumisväljyyden kasvattamisen takia. Toisaalta vuosaarelaiset taas olivat kiintyneitä asuinpaikkaansa nimenomaan rakentamattomien meren rantojen ja laajojen ainutlaatuisten luonto- ja virkistysalueiden tähden. Asetelma tiesi yhteentörmäyksiä.

Vastarintaa

Vuosaaressa on lähiöhistoriansa aikana ollut monta vastarintaliikettä. On vastustettu mm. telakan rakentamista tärkeälle merenranta-alueelle, asutuksen lähellä sijaitsevaa isoa kaatopaikkaa sekä Vuosaaren ydinvoimalasuunnitelmia. Kun kaupunki esitteli 80–luvun lopussa ja 90–luvun alussa hurjia suunnitelmiaan suursatamasta ja kymmenistä tuhansista uusista asukkaista silloiselle 13.800 ihmisen Vuosaarelle, melkoinen kapinamieli leimahti. Ilmassa tuntui olevan jotain samaa kuin 60–luvun pioneeriajan yhteishengessä ja aktiivisuudessa.

Vuonna 1990 syntyikin räväkkä Päivi Istalan johtama ”Pelastetaan Vuosaari” -kansalaisliike, joka sai ”pelastusohjelmalleen” lyhyessä ajassa, käsin ja jaloin kerättynä, ilman nettiä, yli 14.000 allekirjoitusta, siis enemmän kuin Vuosaaressa silloin oli asukkaita, ja jos ottaa huomioon vielä adressin luovutuksen jälkeenkin tulleet nimet, niin noin 16.000 ihmisen kannatuksen. Ohjelmalla oli kaksi tavoitetta: pelastaa Vuosaaren poikkeuksellisen arvokkaat luontoalueet myös tuleville polville sekä estää massiivisen ongelmalähiön synnyttäminen. Keinoja päästä näihin tavoitteisiin esiteltiin myös kaksi: estää ison tavarasataman taloudellisesti kallis ja ympäristövaikutuksiltaan rankka siirtäminen Vuosaareen sekä asukkaiden määrän rajaaminen noin 30.000:een (siis kuitenkin reilusti yli kaksinkertaiseen määrään).

Tavoitteiden taakse saatiin varsin laaja rintama. Monet vuosaarelaiset merkittävät yhteisöt ja jopa eri puolueiden paikallisosastot antoivat hyvin samansuuntaisia lausuntoja. Vuosaarelaisia melko laajasti edustavat tahot ovat koko kasvun ajan pystyneet usein ja nimenomaan isoissa asioissa vahvoihin yksimielisiin kannanottoihin. Allekirjoittajina ovat yleensä olleet Vuosaari-Seura, Vuosaari-Säätiö, Vuosaaren asukastoimikunta (2013 alkaen Vuosaaritoimikunta) ja Pelastetaan Vuosaari -kansalaisliike (2000 alkuvuosiin asti) tai joku muu taho, jota lausunnon asiat koskevat. Yhä uudelleen on täällä virinnyt erilaisia liikkeitä ja projekteja kuten Pro Uutela, jonka adressi päättäjille sai yli 11.000 allekirjoitusta, vahvat liikkeet Mustavuoren ja Meri-Rastilan ja sen metsän puolesta, aktiviteetit kestävän kehityksen, lähiön elvyttämiseen sekä turvallisen ja esteettömän ympäristön puolesta.

Lama ja murros

Kasvukipuja ei tullut asukasmäärän kasvusta sinänsä eikä edes pelkästään luontoalueiden ja arvojen nakertamisesta. Iso ongelma oli se, että Vuosaaren kova kasvu käynnistyi, paradoksaalista kyllä, samaan aikaan kuin Suomen syvenevä lama. Pankit huusivat pelastusta ja yrityksiä kaatui laajasti. Verotulot kutistuivat ja julkista taloutta leikattiin. Työttömyys ja huono–osaisuus lisääntyivät hälyttäviin mittoihin. Asukasmäärät kyllä kasvoivat Vuosaaressa, samoin ongelmat, mutta tarpeelliset palvelut eivät. Sosiaalityöntekijät, diakonit ja terapeutit kertovat, että vielä nykyäänkin kärsitään 90-luvun laman ylisukupolvisista seurauksista.

Sosiaalinen ja kulttuurinen muutos oli Vuosaaressa aikamoinen. Kun vielä 80–luvulla täällä puhuttiin lähinnä suomen ja ruotsin kieltä, niin vuoden 2007 tienoilla Vuosaaren terveyskeskukseen oli kirjautunut asiakkaita, jotka edustivat jo 106 eri kieltä.

Vanhassa Vuosaaressa asuttiin omistusasunnossa tai yksityisessä vuokra–asunnossa. Uutta Vuosaarta taas alettiin rakentaa painottaen kaupungin omaa vuokra–asuntotuotantoa ja muuta sosiaalisesti tuettua kerrostalorakentamista. Se oli muutos entiseen. Uutta oli myös se, että näihin asuntoihin oli jonottamassa suomalaisten lisäksi väkeä lukuisista eri maista. Suomen lama ja maailman pakolaisuus löysivät toisensa erityisesti Meri–Rastilassa. Kun Meri–Rastilan työttömyys pahimpana aikana oli noin 50 %, niin samaan aikaa pakolaisten ja maahanmuuttajien osuus väestöstä oli nousemassa nopeasti kohti 20 %:ia, mikä tuolloin oli Helsingin ennätysluku. Ongelmat kasautuivat ja resurssit olivat riittämättömät niiden hyvään hoitamiseen.

Vääntöä ja yhteistyötä

Vuosaari on ollut hyvä paikka harjoitella luomakuntana, ihmiskuntana ja yhteiskuntana elämistä. Täällä on esiintynyt monenlaista vastakkainasettelua ja jännitteitä. Luontoalueet ja aarteet vs. rakentamistarpeet ja palvelut. Asukkaat vs. kaupungin päättäjät ja suunnittelijat. Kansalaisliikkeet vs. poliitikot. Keskiluokkainen, hyvinvoiva, ikääntyvä, luonnonläheinen vanha Vuosaari vs. kaikkien sosiaaliluokkien moniongelmainen, lapsiperhevaltainen, kaupunkimainen uusi Vuosaari. Suomalaisuus ja tuttuus vs. kansainvälisyys ja monikulttuurisuus. Kantasuomalainen työtön ja huono–osainen vs. ahdinkoon joutunut ja apua tarvitseva pakolainen.

Miten näistä jännitteistä ja vastakkaisuuksista on päästy eteenpäin, yhteiseen rakentamiseen ja mahdollisimman suureen yhteiseen hyvään? Yhteisellä keskustelulla ja rajat ylittävällä yhteistyöllä. On ollut tarjolla lukuisia erilaisia foorumeja, joissa vastakkaisuudet ja eri näkökulmat ovat kohdanneet toisensa ja joissa on seuloutunut esiin se, mikä nyt on mahdollista ja kunnallisen demokratian keinoin toteutettavissa tässä kaupungissa.

Eivät edes kansalaisliikkeet tyytyneet vain huutelemaan barrikadeilta vastalauseita tai rustailemaan teräviä kannanottoja. Pelastetaan Vuosaari -liike esimerkiksi järjesti sekä laaja-alaisen satamaseminaarin että kaavaseminaarin, jossa esiteltiin korkeatasoisella ammattitaidolla tehty vaihtoehtokaava ja keskusteltiin hyvinkin perusteellisesti päättäjien ja johtavien virkamiesten kanssa. Monissa pyrkimyksissä on turhautumia koettu, mutta monissa asioissa jännitteet ovat myös lieventyneet ja suunnitelmat maltillistuneet.

Helsingillä oli 1990–luvulla strategiana toimia, ei suurpiirimäisesti vaan hyvin paikallisesti, kaupunginosakohtaisesti. Näin ainakin Vuosaaressa. Aktiivinen virkamiestyöryhmä muutti nimensä Vuosaaren aluetyöryhmäksi, johon se kutsui myös asukkaiden ja yhdistysten edustajia. Se järjesti kokouksia ja asiantuntijaseminaareja, joissa sosiaalitoimen ”Hyvä Vuosaari” projektin sisällä käsiteltiin ihmisten arjen kysymyksiä ja keinoja parantaa palveluja. Kaupungin yhdyskunta/aluetyöntekijät ovat olleet mainioita yhteistyökumppaneita alueen asukkaille ja yhteisöille, kuten seurakunnallekin.

Kaupungin sosiaalitoimi ja seurakunnan diakonia vapaaehtoisineen pyrkivät kaikin mahdollisin keinoin kohtaamaan ja auttamaan työttömiä ja syrjäytettyjä. Seurakunnan kriisiryhmä ja Meri–Vuosaaren työttömien yhdistys järjestivät työttömien ruokailuja. ”Metsien miehet ja naiset” saivat ”Pylvässalinsa”, oman kokoontumispaikan Pohjoisen ostarin viereen. Toki mieltäkin käytiin osoittamassa syrjäyttämistä vastaan.

Monenlaista rasismia myös Vuosaaressa ikävä kyllä esiintyi ja esiintyy, mutta vastuulliset toimijat ovat laajalla rintamalla olleet sille hyvä vastavoima.

Seurakunta perusti muslimi–kristitty dialogiryhmän, joka laajeni koko kirkon ja merkittävimpien muslimiyhdyskuntien väliseksi keskusteluryhmäksi. Maahanmuuttajatyö tuli oleelliseksi osaksi niin kunnan kuin seurakunnankin toimintaa. Aluetyössä järjestettiin erilaisia etnisiä ja monikulttuurisia tilaisuuksia ja ryhmiä. ”Värikäs Vuosaari” ja ”Minimaailma” tapahtumissa, sekä omilla kulttuuripäivillä pidettiin vahvasti esillä monikulttuurisuuden rikkautta. Työttömien työ & toiminta -yhdistyksessä palkattiin ekologisiin töihin sekä vaikeasti työllistyviä suomalaisia että maahanmuuttajia. Kentillä eriväriset tytöt ja pojat, miehet ja naiset alkoivat iloisesti juosta saman pallon perässä. Kotouttamiseen satsattiin eri tahoilla.

Asukastoimikunta

Jo 70- ja 80-luvuilla vaikuttanut Vuosaaren asukastoimikunta perustettiin ja organisoitiin 1989 uudelleen kaupungin Vuosaari-toimiston ja sittemmin Vuosaari–projektien säännölliseksi keskustelukumppaniksi ja sparraajaksi. Toimikunnassa oli 20–30 jäsentä Vuosaari-seuran hallituksesta, Säätiöstä ja muista keskeisistä yhteisöistä, kansalaisliikkeistä, alueen asukkaista ja toimijoista, kuten koulu- ja kulttuuritoimesta, terveyskeskuksesta, sosiaalitoimesta, Vuosaari-lehdestä sekä kaupunginvaltuustosta vuosaarelaiset edustajat. Asukastoimikunnan ja Vuosaari-projektien yhteiskokouksissa (1990–2012) ovat olleet esillä suunnilleen kaikki Vuosaarta koskevat suunnitelmat: kaavoitus, rakentaminen, liikenne, palvelut jne. Viimeisenä vuotenaan 2012 asukastoimikunta valmisteli asukasdemokratian jatkoa ja päätti perustaa vastaavan, mutta demokraattisesti ehkä vielä vähän edustavamman Vuosaaritoimikunnan (2013–).

Paulig Group oli vahvasti Vuosaaren kehityksessä mukana. Paulig nivoi kiinteistönjalostukseensa yhteiskuntavastuuta ja tuli nostamaan Vuosaaren profiilia sekä edistämään palvelurakentamista. Yhteistyössä kaupungin ja asukkaiden edustajien kanssa suunniteltiin kauppakeskus Columbusta ja palvelukeskus Albatrossia (mm. sosiaali- ja terveyskeskus, KELA, seurakunta) ja ne saatiin Paulig-vetoisesti aikaan paljon aikaisemmin kuin olisi saatu pelkästään kaupungin kautta.

Pelastetaan Vuosaari! ja muut kansalaisliikkeet, Asukastoimikunta, kaupungin Vuosaari-projektit, Vuosaari –seura, Keski–Vuosaaren aluefoorumi, Meri–Rastilan aluefoorumi, Aurinkolahti –seura, Vuosaari –säätiö, kaupungin aluetyö, ja monet muutkin tahot ovat vuosien kuluessa järjestäneet yksin ja yhteistyössä runsaasti erilaisia avoimia asukasiltoja, vaalipaneeleja ja kokouksia, joissa asukkaat ovat saaneet esittää kysymyksensä ja mielipiteensä suoraan kasvokkain päättäjille tai asiasta vastaaville johtaville viranhaltijoille.

Itse olen saanut olla osallisena melkein kaikessa em. yhteistyössä ja kokemukseni mukaan yhteistyö on ylivoimaisesti enemmän ollut erilaisten hankkeiden edistämistä kuin niiden vastustamista. Tietysti ennen muuta valitsemamme poliittiset päättäjät ja poliittiset päätökset ovat ratkaisevasti vaikuttaneet siihen, minkälainen Vuosaari on tällä hetkellä, mutta uskon, että iso merkitys on ollut myös edellä kuvatulla vilkkaalla kansalaistoiminnalla ja täällä työskentelevien ihmisten työpanoksella. Eikä väliaikatulos eli kehityksen tämä vaihe näytä ollenkaan hassummalta.

Väliaikatulos

Vuosaaressa on edelleen monia ongelmia, mutta se ei ole ongelmalähiö, vaan hieno kaupunginosa, jossa on monipuolinen ja tasapainoinen asukasrakenne, vieläpä maahanmuuttajien värittämä ja runsaasti rikastuttama. Kaikkia ikäluokkia ja sosiaaliryhmiä löytyy. Kaduilla, kaupoissa, satamassa ja leirintäalueessa on kansainvälinen ilmapiiri.

Edelleen on mahdollisuus virkistyä ja rauhoittua Vuosaaren rannoilla ja upeilla luontoalueilla ja viherväylillä. Niitä ei vielä ole pystytty nakertamaan täysin pilalle; huolta luonnosta ja suojeltavaa siis riittää jatkossakin.

Voimala kyllä on, mutta maakaasu–, ei atomivoimala. Satamakin on, mutta sen rakentamisessa, toiminnassa ja liikenneyhteyksissä on ympäristöasiat pyritty ottamaan viimeisen päälle huomioon. Nyt satama synnyttää jo ylpeyttä ja toivottavasti myös lisää työpaikkoja. Niitä on syntynytkin itse satamassa ja sataman alueella operoivissa firmoissa ja lisäksi sataman kyljessä ovat jo ainakin Oy Gustav Paulig Ab, Aker Arctic Techonology Oy, ABB Current Oy ja Würth. Koko Vuosaaren kasvusta johtuen myös julkisten ja kaupallisten palvelujen työpaikat ovat runsaasti lisääntyneet.

Kun piirrän isolla harpilla ja 600 metrin säteellä liikenteen solmukohdan, Vuosaaren metroaseman ympärille ympyrän, sen sisään mahtuvat uskomattoman monipuoliset palvelut. Parannettavaa toki riittää. Nyt tätä kirjoittaessanikin aina valtakunnan medioihin asti kuuluu terveyskeskuksesta vuosaarelaisten huokaus hoitoon pääsyn vaikeudesta ja jonottamisesta.

Kulttuurielämä on eittämättä yksi Vuosaaren vahvuuksista. Täällä on iso kirjasto- ja kulttuurirakennus Vuotalo, taiteilijatalo ja paljon eri alojen tunnustettuja taiteilijoita, teatteriryhmiä, kirjailijamatineoita, aktiivinen (ortod.) kulttuurikeskus Sofia, musiikkiopisto, runsaasti kuoroja ja soittajaryhmiä, Vuosaari-Seuran ansiokas kulttuuri ja kotiseututyö, mm. Anja Hinkkanen ja Sakarat, omat kulttuuripäivät, seurakunnan musiikkielämä, Itä–Helsingin Taideseura jne.

Tärkeä Vuosaaren symboli on Vuosaari–vaakuna, joka 90-luvulla Vuosaaren Lions clubin aloitteesta, yhteistyön ja järjestetyn kilpailun kautta sai muotonsa. Vaakunassa meren sinisellä kilvellä on ankkurinkoura, jonka varsi kasvaa kahdeksi keltavuokon lehdeksi, välissä on keltavuokon kukka. Kuvio on kultaa (siis käytännössä keltaisen värinen), heteet ja emi punaiset.

Keltavuokkokedot ovat keväisin tuttu näky Mustavuoressa. Keltavuokko on epävirallinen kaupunginosakukkamme ja vaakunassa se edustaa Vuosaaren runsaita luontoaarteita. Meri ja ankkuri taas muistuttavat historiasta, ajoista jolloin viikingit idänmatkoillaan pysähtyivät tänne. Alue oli silloin vielä saari kapean salmen, vuon, vieressä, siis niin kuin me nyt sanomme: Vuosaari. Paitsi historiasta vaakuna kertoo Vuosaaren merellisestä elämästä, elinkeinoista, veneilystä, laivoista, telakasta ja satamasta.

Vaakuna ilmaisee pelkistetysti ja kuvallisesti, millainen tämä Vuosaari on. Edellä olen yrittänyt lyhyesti kertoa Vuosaaren lähiötarinan, viimeisiä vuosikymmeniä ja joitain erityispiirteitä painottaen. Tässä lähiössä Vuosaaren seurakunta on 50 vuotta elänyt ja toiminut. Ympäristö on ollut muuttuva ja haastava, tarjonnut vaikeuksia ja virikkeitä, mahdottomuuksia ja mahdollisuuksia. Täällä seurakunta on pyrkinyt olemaan läsnä ihmisten iloissa ja suruissa, juhlassa ja arjessa, Jumalan rakkauden ja lähimmäisen rakkauden asialla.

Kun siirrymme nyt seuraamaan seurakunnan 50-vuotista historiaa, aloitamme sen kertomalla seurakunnan kirkkojen ja kokoontumistilojen tarinan. Sehän on hyvin tiukasti kiinni siinä, miten Vuosaari on rakentunut ja kasvanut. Otamme tarinaan lyhyen vauhdin menneistä vuosisadoista.

Siirry kappaleeseen Toimitilat - kirkon ja kokoontumistilojen tarina