1. Stina -laiva ja Päiväpursi

Stina -laiva

Tästä porvoolaisesta hiekkajaalasta kerrottiin lyhyesti jo tilojen tarinassa. Hankkeen sieluna toimi ensimmäinen nuorisopappimme Mikko Kuusniemi, mutta Mikon hiekkajaalahaave sytytti myös Merikorttitiellä kokoontuvan poikaporukan ja kohta monia muitakin. Haaveista tuli totta, kun seurakunnan virkistyskotiyhdistyksen nimiin kirjattu alus hankittiin 6.12.1966.

Entistä hiekkajaalaa ryhdyttiin suunnittelemaan matkustaja-alukseksi, jonka sisäosissa tulee olla makuu-, ruoka- ja kokoontumistiloja. Mikko teetätti piirustukset ja rakentamistyöt aloitettiin maaliskuussa -67. Kirvesmiestä auttoivat talkoovoimin monet yksityishenkilöt mutta myös ryhmät ja yhteisöt: lionsit, reserviupseerit, mieslaulajat, urheilukalastajat, viikingit ym. Talkoolaisia kaikkiaan oli noin 200. Kesäkuussa -67 tuli valmista. Stina katsastettiin Porvoossa 20.6. ja merkittiin alusrekisteriin 50 hengen matkustaja-alukseksi.

Jo ensimmäisenä kesänä Stina oli liikkeellä keskimäärin joka kolmas päivä. Laivalla tehtiin ns. keskiviikkopurjehduksia ja erilaisia kutsu- ja tilausmatkoja sekä pidettiin viisi oman seurakunnan leiriä. Monet purjehdukset suuntautuivat lähelle kuten Sipoon selälle ja lähisaaristoon, mutta kyllä Stinalla käytiin pitemmälläkin, esimerkiksi Porvoossa, Hangossa ja Turussa. Jonkinlainen huippumatka taisi olla se, kun vuosaarelaiset partiolaiset ja nuoret kuljettivat v. 1969 Stina-laivalla liikelaitosten lahjoittamia rakennustarvikkeita Saimaan kanavan kautta ystävyysseurakuntaamme Rääkkylään ja auttoivat näin paikallisen palvelutalon rakennustöissä.

Stina-laivaa saivat myös yhdistykset, seurat ja yhteisöt vuokrata ja se toimi useana kesänä Helsingin seurakuntien yhteisenä kirkkolaivana, joka tuli tässä tehtävässään tunnetuksi mm. radio- ja televisiolähetyksistä. Stinalla ehti purjehtia tuhansia vuosaarelaisia ja se koulutti meritaitoja sadoille partiolaisille ja muille seurakunnan nuorille, joista vuorollaan aina joku oli esim. kansipoikana tai koneenhoitajan apulaisena ja jotkut kävivät veneenohjaajakurssin.

Stina-hanke ja Stina-laiva osuivat seurakunnan toimintamuotona Vuosaaren merelliseen kaupunginosaan kuin nappi silmään. Meri ja veneet liittyivät monen vuosaarelaisen työhön, harrastuksiin ja vapaa-aikaan. ”Maakravutkin” rakastivat täällä rannoilla kävelemistä. Stina-laivassa työntekijän näky kohtasi seurakuntalaisten innostuksen. Hanke oli toiminnallinen ja sai siksi myös miehet mukaan. Se oli yhteisöllinen seurakunnan ja muiden yhteisöjen rajoja ylittävä, sekä ilmensi omalta osaltaan Vuosaaren alkuaikojen yhteishenkeä ja talkoomieltä.

Stina tavoitti kaikki ikäryhmät ja myös paljon seurakunnasta etääntyneitä. Kaikki seurakunnan ja kirkon laivasymbolit tulivat Stinassa lihaksi.

Aikansa palveltuaan Stina kuitenkin karahti realiteettien karille. Runsaasta käytöstä huolimatta laivan ylläpito tuotti jatkuvaa tappiota. Se sitoi valtavasti aikaa, energiaa ja rahaa. Lisäksi koko hankkeen puuhamies Mikko Kuusniemi siirtyi merimiespapiksi Amsterdamiin ja näin laiva-projektilta puuttui keskeinen ja kokoava ihminen. Toiminta hiipui ja lopulta laiva myytiin 1973 Englantiin.

Päiväpursi

Vuosaaren seurakunnan virkistyskotiyhdistys, jonka nimiin Stinakin hankittiin, muutti nimensä myöhemmin Päiväpurreksi. Päiväpursi ry:n tärkeimmäksi tehtäväksi muodostui päiväkerhojen perustaminen ja päiväkerhotoiminnan hoitaminen. Myös tässä seurakunta reagoi yhdistyksensä avulla oikein ja mielekkäästi tärkeään vuosaarelaiseen tarpeeseen. Ei vain sen tähden, että lapsia oli iso määrä, vaan myös siksi, että kaupungin päiväkodit puuttuivat silloin kokonaan Vuosaaresta. Päiväpursi-sana symboloi hyvin aloittavan Vuosaaren seurakunnan tilannetta ja toimintaa. Erillisenä yhdistyksenä Päiväpursi lopetti toimintansa v. 1977 ja sen päiväkerhot siirtyivät osaksi seurakunnan lapsityötä.

Seurakunnan ensimmäisenä vuosikymmenenä ”meneminen kaikkeen maailmaan” merkitsi ennen muuta menemistä lasten, nuorten ja lapsiperheiden pariin. Ympäröivän lähiön väestörakenne oli sellainen. Vuosien -70 ja -71 tienoilla vuosaarelaisten (yli 15 000) keski-ikä oli 14–15 vuotta. Muihin Helsingin seurakuntiin nähden meillä oli ennätysmäärä lapsia: 0–7 v. lapsia n. 2800 ja 8-18 v. nuoria lähes sama määrä. Eläkeikäisiä taas oli ennätysvähän, vain runsaat 300. Seurakuntalaisten keski-ikä oli 70-luvun alussa alhaisempi kuin koskaan sitä ennen tai sen jälkeen. On perusteltua pitää Vuosaaren seurakunnan ensimmäistä vuosikymmentä lapsi- ja nuorisotyön vuosikymmenenä.

Jatka seuraavaan kappaleeseen Lapsityö