2. Toinen ja pysyvä kirkkomme

Toinen ja pysyvä kirkkomme

Vuoden 1976 alussa näytettiin seurakuntayhtymässä vihreää valoa uuden kirkon rakentamiselle. Paikka oli jo pitkään ollut tiedossa. Kirkko rakennettaisiin Satamasaarentien päähän, Vuosaaren läpi kulkevan puistoväylän varteen, maantieteellisesti aika lailla Vuosaaren keskelle. Kirkko tuli sijaitsemaan kauniilla metsäisellä kumpareella, entisen Marielundin tilan päärakennuksen paikalla.

Heti helmikuussa -76 perustettiin rakennustoimikunta, joka insinööri Rauno Heiskan johdolla alkoi toteuttaa hanketta. Järjestettiin kolmelle arkkitehtitoimistolle kutsukilpailu, jonka voitti herttoniemeläinen arkkitehtipariskunta Arvi ja Pirkko Ilonen. Rakentaminen käynnistyi erinäisten vaiheiden jälkeen v. 1979 ja Vuosaaren kirkon vihki käyttöön piispa Aimo T. Nikolainen avustajineen helluntaina 25.5.1980.

Juhla oli mahtava. Väkeä oli paikalla niin kuin siinä tunnetussa helluntaiepistolassa, sadoittain, reilusti yli istumapaikkojen. Vuoden 1978 alussa aloittanut uusi kirkkoherramme Yrjö Karanko saarnasi. Itse sain palvella messussa liturgina. Kanttorina ja urkurina toimi Jarmo Kokkonen (Riitta Hirvosen virkavapaan sij.). Hän oli koonnut ja harjoituttanut ison juhlakuoron. Säveltäjä Ahti Sonniselta oli tilattu juhlaa varten oikein ikioma helluntaikantaatti, joka kuoron laulamana ja Juniorjousien soittamana soi kohottavana ja kauniina kirkon hyvässä akustiikassa. Kiitollisuus oli selvästi vallitseva mielentila.

Vuosaaren kirkkoon on helppo kiintyä. Se onnistuu olemaan pyhäkkö olematta pönäkkä tai prameileva. Kirkkosali on vaalea ja valoisa sillä tavalla, ettei se kuitenkaan ole kylmä tai steriili. Lämpöä antavat tiilinen lattia ja runsaat puuosat penkeissä ja uruissa. Samaa konstailematonta, lämminhenkistä linjaa edustavat myös Ritva Puotilan suunnittelemat kirkkotekstiilit. Valo on tärkeässä roolissa. Auringon paistaessa katonrajan väri-ikkunat heittävät piristäviä läiskiä pitkin kirkkosalia ja suuresta sivuikkunasta syntyy puhuttelevia valokiiloja alttariseinään ja alttarille.

Pyhäkön tuntua ja tunnelmaa luovat vahvasti kirkon etuosaan sijoitetut Kangasalan Urkutehtaan rakentamat (opus 1000) 26-äänikertaiset urut sekä Mauri Favénin alttariseinän täyttävä taideteos ”Jeesuksen elämä”. Keskiaikaisen tradition mukaisesti evankeliumi on täällä myös kuvina ja niihin voidaan liittyä jumalanpalveluksissa ympäri kirkkovuoden. Kuvat on yksinkertaisin viivoin piirretty hiekkapuhaltamalla betoniin ja seinä on sitten maalattu uria lukuun ottamatta.

Tätä Favénin ”sarjakuvaa” luetaan alhaalta vasemmalta oikealle ylös, ajatuksena korottaminen. Viimeisessä kuvassa oikealla ylhäällä Jeesus on haavanjälkineen, kuoleman voittaneena, ihmettelevien opetuslasten seurassa, mutta samalla myös kasvot kääntyneinä seurakuntaan päin. Täällä hän on läsnä, ylösnoussut Kristus, sanassaan ja sakramenteissa, kokoontuvan seurakuntansa keskellä.

Seurakunta oli saanut kunnon tilat niin arkea kuin juhlaakin varten. Rakennus oli sekä ulkoa että sisältä kotoisa ja luokseen kutsuva. Kirkkosalissa oli paikkoja 260 hengelle. Kun siihen liitettiin siirtoseinät avaamalla iso seurakuntasali, 150 paikkaa, ja pieni seurakuntasali, 50– 100 paikkaa, tilaa tuli yhteensä noin 500 hengelle. Seurakuntasalien lisäksi kokonaisuuteen sisältyivät keittiö, kaksi aikuisten ryhmähuonetta, odotushuone, aulatilat ja sisäpiha. Ns. nuorisopuolella oli takkahuone, kaksi kerhohuonetta, nuorisotoimisto ja rippikoululuokka. Samassa pihapiirissä, kirkon länsipuolella, oli toinen rakennus, kirkkoherranvirasto ja kaksikerroksinen asuinrakennus. Yläkerta toimi Karangon aikana kirkkoherran pappilana, sittemmin kanttorilana, alakerta ylivahtimestarin asuntona.

Kirkon tontti rakennuksineen, Satamasaarentie 7, pysyi suunnilleen muuttumattomana 24 vuotta, mitä nyt muutamia suuria ja kauniita koivuja jouduttiin poistamaan kirkon ympäriltä turvallisuussyistä. Vuosina 2005–2006 Vuosaaren toisen hurjan kasvukauden jatkuessa (ks. Lähiön tarina, osa 2) myös kirkon tonttia kohtasi iso mullistus, remontti ja täydennysrakentaminen. Mutta siitä tarkemmin tuonnempana.

Siirry kappaleeseen Tervaluoto, Stina -laiva ja Merihiekka