2.1. Jumalanpalveluselämä ja kirkolliset toimitukset

Jumalanpalveluselämä

Jumalanpalvelus oli ja on lahjoiltaan ja armovälineiltään runsas lähde ja tärkeää meille oli, että lähde voisi olla auki pyhäpäivisin ja myös jonain arki-iltana. Jumalanpalvelusten paikat vakiintuivatkin viikko-ohjelmassa melko pian. Messu eli ehtoollisjumalanpalvelus pidettiin Vuosaaren pääkirkossa, niin kuin oli aina pidetty, sunnuntaisin klo 11. Arkipyhinä kirkossa oli yleensä sanajumalanpalvelus. Viikolla toimitettiin arki-illan ehtoolliskirkko torstaisin klo 18 Katukappelissa, joka muutenkin toimi suvantona arkisen kauppakeskushyörinän keskellä. Sekin tuli loppuvuosinani tavaksi, että pappi oli aina tavattavissa Katukappelissa torstaina klo 16-17.

Tämän lisäksi toimitettiin erityismessuja ja –jumalanpalveluksia ja niiden paikka oli usein Merirasti-kappelissa: meidän messuja, mukulamessuja, vauvakirkkoja ja muita perhekirkkoja, kansainvälisiä messuja, taizelaisia lauantaivespereitä, joskus Tuomas-messujakin, juhla-aikoina toki myös tuiki tavallisia messuja. Gospelmessuja pidettiin paljon Katukappelissa ja kyllä pääkirkossakin, silloin kun oli rippikoululaisten kirkkopyhä tai nuorten messu; soittajina yleensä omat Hard Gospel Cafessa treenanneet nuoret. Pääjumalanpalvelus on usein ollut perhekirkko kaikkien rekvisiittojen kera tai erityinen virsi- tai musiikkijumalanpalvelus tai kirkossa on viljelty Tuomas-lauluja, Taize-lauluja, tai hiljaisuutta, kuvaa, liikettä, draamaa… Kansanmusiikkimessu toteutettiin myös monta kertaa. Tutuiksi viime vuosina kävivät Vuosaari - Seuran ja seurakunnan yhdessä toimittamat luontosunnuntain ekomessut, jotka tapahtuivat poikkeuksellisesti neljä kertaa jopa ulkona, luonnossa: Haruspuistossa, Rastilan Majan pihalla ja kirkon viereisellä kentällä. Ne toteutettiin kansanmusiikkimessuina, avustajinamme Anja Hinkkanen sekä laulu- ja soitinyhtye Sakarat. Joskus kirkolle tuotiin kesän satoa, joskus istutettiin kirkon pihalle tulppaanin sipuleita. Lähtösaarnani pidin jazz-messussa.

Kuten edellä on kerrottu, kirkko on tuottanut viime vuosikymmeninä paljon uutta materiaalia jumalanpalveluksiin: uusi virsikirja 1986, uusi Raamatun käännös 1992, uusi evankeliumikirja ja uusi jumalanpalvelusten kirja 2000 sekä uusi toimitusten kirja 2003. Oppaat ja opetus ovat seuranneet näitä uudistuksia kirkon eri tasoilla. Paneuduimme myös paikallisesti täällä Vuosaaressa näihin asioihin, papit ja kanttorit etunenässä, valitsimme ja opettelimme jumalanpalveluskaavat ja messusävelmäsarjat ja pyrimme muutenkin rakentamaan meille ’omannäköistä messua’.

Jumalanpalveluselämästä ja sen kehittämisestä oli erityisvastuussa pastori ja 2003 alkaen kappalainen Pirkko Seitsonen, joka hyvin tehtävänsä hoitikin. Jumalanpalvelusuudistuksen tavoitetta tehdä seurakunnan päämessusta kaikkien työalojen tapahtuma, jossa myös seurakuntalaiset ovat subjektin eikä vain objektin osassa, toteutettiin Vuosaaressa. Pirkko kokosi, opetti ja ohjasi vapaaehtoisia jumalanpalvelusavustajia lukemaan tekstejä, jakamaan ehtoollista, olemaan esirukousavustajina ja apuna suntion töissä. Hän opasti vahtimestareita ja oli hedelmällisessä yhteistyössä kanttoreiden, papiston ja myös muiden työntekijöiden kanssa. Monilla diakoneilla näytti olevan omasta takaa kirkas jumalanpalveluskutsumus ja he työmääristään huolimatta olivat melko säännöllisesti mukana toimittamassa messua. Ja kun ottaa huomioon monet perhekirkot, lasten jumalanpalvelukset, nuorten kirkkopyhät ja vuosittain 11–13 konfirmaatiomessua, joista monet toimitettiin päämessun paikalla, niin kyllä myös lastenohjaajat ja nuorisotyönohjaajat olivat usein toimittamassa yhteistä messua.

Mielestäni me onnistuimme jumalanpalveluselämässämme toteuttamaan toiminta-ajatustamme ja tavoitteitamme. Onnistumisastetta on kyllä vaikea sanoa. Se on vähän siitä kiinni mihin vertaa. Jos vertaa seurakunnan jäsenmäärään, niin yhdessä normaalissa päiväjumalanpalveluksessa 2000-luvulla oli Vuosaaren kirkossa läsnä selvästi alle prosentti jäsenistöstä (vauvasta vanhuksiin). Mutta jos vertaa ihmisten yleiseen osallistumiseen, niin sunnuntain messu kirkkokahveineen oli kaupunginosamme ehkä väkirikkain viikoittainen live-kohtaaminen tai ainakin kolmen kärjessä. Verrattuna koko kirkon ja Helsingin laskevaan yleistrendiin, Vuosaaressa onnistuttiin 2000-luvun alku- ja loppupuolella jopa kasvattamaan jumalanpalveluksessa kävijöiden määrää. Siinä välissä 2005–2006 kirkko oli remontissa ja messut toimitettiin pienehkössä Merirasti-kappelissa, mutta isoimmat jumalanpalvelukset muiden seurakuntien kirkoissa, joiden tilastoihin ne merkittiin.

Tilastoluvut vähän hämäävät varsinkin kohdissa ’muut jumalanpalvelukset’ ja ’jumalanpalvelukset yhteensä’. Vuoteen 2004 asti tilastoissamme olivat kansainvälisen seurakunnan jumalanpalvelukset ja muut ’ulkopuolisten’ messut; noin joka toinen vuosi pääsiäisvaellukset korvasivat päiväkotien ja päiväkerhojen pääsiäiskirkot ja konfirmaatiot ovat olleet vaihtelevasti päämessun paikalla. Kun nämä huomioidaan, voidaan kuitenkin todeta vuosikertomus 2007:n sanoin faktana, ”että Vuosaaren seurakunnan jumalanpalveluksiin osallistuneiden määrä oli vuonna 2007 suurempi kuin koskaan”: pääjumalanpalvelukset 9142, jumalanpalvelukset yhteensä 23 448. Viimeisessä oman aikani vuosikertomuksessa 2009 oli näitäkin isompia lukuja: pääjumalanpalvelukset 10 411 ja jumalanpalvelukset yhteensä 24 454. Uudistuneella kirkkorakennuksella saattoi olla jonkin verran osuutta asiaan.

Määriä halveksimatta (määrät koostuvat ihmisistä) ehkä kuitenkin sisältö on vieläkin tärkeämpi. Se ei ole helposti arvioitavissa, mutta myönteiset palautteet ovat usein ilahduttaneet. Niitä tuli kodikkuudesta, lämmöstä, puhuttelevista saarnoista, papin tavasta toimittaa liturgia, läsnäolosta, hyvästä virsilaulusta ja seurakunnan osallistumisesta yleensäkin. Kiitosta annettiin messujen musiikkirikkaudesta ja siitä, että meillä on upeasti laulavia pappeja ja diakoneja (Johanna, Marketta, Pirkko, Jussi, Arto, Nina, Pia G…), jotka messun sisällä saattoivat siirtyä välillä yksinlaulajana tai laulu- ja soittoryhmänä palvelemaan seurakuntaa.

Kirkolliset toimitukset

Kirkolliset toimitukset ovat oleellinen osa seurakunnan jumalanpalveluselämää. Ne ovat ’kontekstuaalisia’ jumalanpalveluksia, joissa seurakunta tuo hyvän sanomansa ihmisten ainutkertaisiin elämänvaiheisiin ja tilanteisiin. Vuosaaressa nämä toimitukset olivat ja varmasti ovat edelleen olleet merkityksensä ja määränsäkin takia papintyön ytimessä. Omien huomioitteni perusteella kaikki papit paneutuivat kutsumuksella ja huolella sekä toimituksiin että toimituskeskusteluihin. Saadut palautteet ja syntyneet yhteydet ovat lähes kaikki olleet myönteisiä ja rohkaisevia. Ymmärsimme, että toimitukset ovat itseisarvonsa ohella tärkeää ja mielekästä aikuis- ja perhetyötä. Kohtasimme ns. ’tavallisia’ seurakunnan jäseniä ja myös niitä, jotka kirkosta olivat etääntyneet tai eronneet.

Työn määrä asetti tässäkin rajansa. Työn kehittäminen oli vaikeaa. Toimitusten jälkeisiin yhteydenottoihin ja kohtaamisiin aika ei oikein riittänyt. Toimituksistakaan emme selvinneet ilman keikkapappeja ja kesällä ilman vuosilomansijaista. Runsaitten kasteiden ja vihkimisten lisäksi hautaan siunaamiset alkoivat tuntuvasti lisääntyä. Suorastaan pelkäsimme, että ihmiset innostuvat kasvavassa Vuosaaressa kodin siunaamisesta erillisenä toimituksena. Siihen rahkeemme eivät olisi enää riittäneet.

Syntyneitten määrä vaihteli vuosina 1996–2009 noin 250:stä yli 300:aan, kuolleiden määrä nousi 75:stä (1996) 165:een (2009). Kirkollisten vihkimisten määrät olivat vuosittain 100:n tienoilla. Oman työaikani lopulla alkoi näkyä se, että siviilivihkimisten määrä suhteessa kirkollisiin vihkimisiin kasvoi selvästi. Kodin siunaaminen ei isosti yleistynyt ja se tapahtui useimmiten kotikasteen tai kotivihkimisen yhteydessä.

Pappien määrä oli ensimmäisen vuosikymmenen kolmesta papista kasvanut 80-luvulla neljään ja sen jälkeen, 90-luvun aikana ja 2000-luvun alussa, kahdeksaan virkaan. Viimeisinä työvuosinani papinvirkoja oli kymmenen. Siihen päälle tuli vielä yleensä yksi pappi lisää, kesäpappi. Onkohan muisti kullannut menneet vuodet, mutta minusta seurakunnan pappien, hyvinkin erilaisten persoonien yhteistyö sujui erinomaisesti? Hyvä kokemus olivat erityisesti pappien pitkät kokoukset, jonka kaltaisia muutkin tiimit pitivät ja joissa vetäydyimme kauemmaksi, joskus yön ylikin, keskustelemaan ja vaihtamaan kokemuksia jumalanpalveluksesta, toimituksista, kutsumuksestamme ja työstämme. Tällaiseen pitempään pohdiskeluun ja vuorovaikutukseen ei juurikaan ollut mahdollisuuksia tehtävien ruuhkassa ja normaaleissa asioidenhoito-kokouksissa. Pappien nimet tulevat esiin eri työalojen yhteydessä. Katso myös liite ’Seurakunnan työntekijäluetteloita’ täydennysosineen.

Siirry kappaleeseen Musiikkitoiminta