4. Merirasti-kappeli

Merirasti–kappeli

Pysyvä konkreettinen esimerkki seurakunnan verkostoitumisesta on Meri-Rastilan korttelitalo. Taloon sananmukaisesti rakennettiin yhteistyö kaupungin eri hallintokuntien kesken ja seurakunnan kanssa. Korttelitaloon kuuluivat ala-asteen koulu, päiväkoti, asukaspuisto, nuorisotalo, kulttuuriasiain keskuksen tiloja ja kappeli. Kappelin ja oikeastaan koko korttelitalon vihki käyttöön piispa Eero Huovisen iltamessussa 12.9.1993. Sitä ennen pidettiin konsertti ja koulun ruokalassa tarjottiin kahvit.

Merirasti-kappelin, Jaluspolku 3, ja korttelitalon on suunnitellut arkkitehti Kaarlo Leppänen, joka on ehkä merkittävin Alvar Aalto – koulukunnan edustaja. Se näkyy erityisesti kappelissa ja siihen liittyvissä tiloissa. Rakennus edustaa orgaanista arkkitehtuuria; sisätiloista ei montakaan suoraa kulmaa löydy. Viisi metriä korkean, intiimin kappelin päävärit ovat sininen, valkoinen ja musta. Betlehemin tähteä kuvaavan viisisakaraisen kattoikkunan alta löytyy alttari ja myös vastasyntynyt pieni lapsi, aina silloin kun sellaista kastemaljan ääressä kastetaan. Alttarin risti on yksinkertaisen karu. Alttarin toisella puolella on sinisävyinen ikkunataideteos ”Elämänpuu” ja toisella puolella pienen ikkunan kyyhkynen ja urut. Kirkkotekstiilit on suunnitellut Päikki Priha ja kappelin seinällä olevan ”nuoren tytön ryijyn” Eva Mannerheim-Sparre.

Kappeli voidaan yhdistää seurakuntasaliin isoksi tilaksi. Seurakuntasalin kattoa koristaa sininen virta, joka näyttää kappelista käsin leviävän saliin. Kappeliin mahtuu 30–40 henkeä, seurakuntasaliin noin 100. Kappelin tiloihin kuuluvat myös toimisto-sakaristo, avara aula, keittiö, lasten kerhotilat, työ- ja kokoushuone sekä kodikas takkahuone.

Syksyllä 1994 seurakuntasalin sisäkatto romahti rakentamisvirheen takia painavina paloina alas. Onneksi salissa ei sillä hetkellä ollut esimerkiksi ala-asteen koululaisia vaan pelkästään ekotapahtuman tavaroita. Katastrofin ja huolellisen korjauksen jälkeen kattorakenne on pysynyt turvallisesti paikallaan ja sen alla on voinut jatkua vireä toiminta.

Jumalanpalveluksia salissa on pidetty eri vaiheissa vaihtelevalla tiheydellä. Loppuvuosinani niitä oli noin kerran kuukaudessa sekä joulun ja pääsiäisen aikaan, silloin usein perhekirkkoina. Kun kirkkomme oli laajennus- ja korjausremontissa, Merirasti kappeli toimi yli vuoden seurakunnan pääjumalanpalveluspaikkana. Kappelissa on joskus alkuaikoina pitänyt messuja myös katolinen Pyhän Henrikin seurakunta; siellä on ollut sekä arabiankielisiä että kansainvälisen seurakunnan (IEC) englanninkielisiä jumalanpalveluksia. Aktiivinen seurakuntalaisryhmä järjesti kappelilla säännöllisesti monia vuosia Sanan ja rukouksen iltoja, joissa kävi paljon myös ns. ”vapaiden suuntien” ihmisiä.

Ihmiset hyvin ”syliinsä ottava” kappeli on ollut suosittu kirkollisten toimitusten paikka. Niihin liittyvät kahvi- ja juhlatilaisuudet on usein pidetty seurakuntasalissa tai takkahuoneessa. Konsertit ja erilaiset hiljentymishetket saavat kappelista myös suotuisan miljöön. Arkisin, vuosien mittaan, tiloissa on ollut monenlaista tohinaa: päiväkerhoja, varhaisnuorten kerhoja, korttelitalon ryhmiä, perhekerhoja, diakonian vastaanottoa, kokouksia, teematapahtumia, kuoroharjoituksia, sellaisia ryhmiä kuin esimerkiksi muslimi-kristitty – dialogiryhmä jne.

Yhteys korttelitaloon on ollut tärkeä. Säännöllisissä kokouksissa on käsitelty yhteisiä asioita ja suunnitelmia. Sellainenkin erikoisuus toteutui 2000-luvulla, että meidän lapsiperhediakonian projektityöntekijämme diakoni Nina Forsström oli sijoitettuna korttelitalon työyhteisöön, lähiesimiehenään korttelitalon johtaja ja rehtori Jukka Ahonen.

Siirry kappaleeseen Katukappeli, Albatross ja Hard Gospel Cafe