Tähtien kuvaaminen

Valokuvaaminen on kokonaisuudessaan erittäin monipuolinen harrastus. Siinä on mahdollista erikoistua moneen erilaiseen kuvaamiseen aina luonnonilmiöistä ihmisten kuvaamiseen. Tähtien kuvaaminen on omanlaisensa näpertelyn alansa, joka eroaa monessa kohtaa muista valokuvaamisista. Helposti voi ajatella, että kun menen kuvaamaan tähtiä, menen vain ulos ja nappaan muutaman kuvan taivaalla olevista valopisteistä. Oikeasti tähtien kuvaaminen on oma harrastuksensa, jossa yhdistyy kiinnostus avaruudesta, tekniikasta, luonnosta ja valokuvaamisesta.

Ennen kuvaamiseen lähtemistä on hyvä miettiä “muutama” asia valmiiksi, jotta kuvaamisesta tulee miellekkäämpää ja tiedät mitä teet.

Jotta tähtien kuvaaminen edes tulisi ajankohtaiseksi, sinun on hyvä olla kiinnostunut tähdistä ja avaruudesta. Voit kyllä hyvin mennä kuvaamaan tähtiä, mutta jos et tiedä mitä kuvaat, voi kokemus olla yhtä tyhjän kanssa ja vähäinenkin kiinnostus taivaanrannan valopisteisiin voi lopahtaa. Kuvatessa tähdet ovat vain pisteitä tummassa taustassa, mutta jos olet kiinnostunut tähdistä edes vähän, osaat kuitenkin valita ne oikeat valopisteet ja pienen harjoittelun jälkeen löytää niistä omia erikoislaatuisuuksia.

Pienen tutkimisen ja innostuksen nousemisen jälkeen voit alkaa bongailemaan erilaisia tähdistöjä, avaruussumuja, planeettoja jne. Taivaalla on oikeasti todella paljon erikoisia ilmiöitä, jotka täytyy vain löytää.

Tähtien kuvaaminen on oikeastaan välineurheilua. Tavallisilla pokkareilla tai kännyköillä ei juurikaan tähtikuvaamisessa pärjää. Pokkari tosi kovalla zoomilla ei loppuviimeksi kovin kauas vie pokkarikameran heikompien säätöjen takia. Jos hyviä kuvia haluaa lähteä kuvaamaan, tulee panostaa kameraan ja optiikkaan.

Kun edellisten kohtien kautta olet löytänyt kiinnostuksen avaruudesta ja hankkinut tarvittavat laitteet, alkaa käytännön toimet. Aivan aluksi on hyvä alkaa tutkia tähtitaivaan liikkeitä. On hyvä tietää missä planeetat kulkevat, mitkä kohteet ovat kuvattavissa ja milloin. Planetaario-ohjelmat tai Ursan sivut auttavat.

Tässä vaiheessa on hyvä tiedostaa se, että kaikki planeetat, tähdet tai tähtisumut eivät ole samaan aikaan taivaalla odottamassa. Osa niistä on horisontin alapuolella tai osa niistä ei tule koskaan näkyviin meidän pallonpuoliskolla. Sinun täytyy tutkia tähtiä ja etsiä mielenkiintoisia kuvauskohteita.

Edellisestä päästäänkin siihen, että mene kuvaamaan, kun siihen on tilaisuus. Aivan kuten muussakin kuvaamisessa, niin tähtien kuvaamisessakin on aina hyvä tarttua tilaisuuteen, kun on kuvattavaa. Monet taivaalla tapahtuvat ilmiöt ovat ainutlaatuisia tai tapahtuvat vain kerran vuosikymmenen aikana.

Itse olen usein uhrannut yöunia työarjen aikana, kun olen mennyt vielä yöllä kuvaamaan Kuuta tai jotain planeettaa. Väsymys on usein kova seuraavana päivänä, mutta se tunne, kun on saanut hienon kuvan ja voi näyttää sitä kahvipöydässä, on sen arvoinen.

Nyt päästään siihen itse asiaan, eli kuvaamiseen.

Digiaikana, älä kitsastele kuvissa, vaan ota niin monta kuvaa kuin pystyt.

Tähtien kuvaamisessa äärimmäisen tärkeää on saada kuvauslaitteille mahdollisimman hyvä tuki ja suoja. Kun kuvataan pitkillä etäisyyksillä, niin liikkeet korostuvat hyvin paljon. Millinkin liike kamerassa tarkoittaa kuvattavan kohteen liikkumista hyvin laajalla matkalla.

Liikkeeseen vaikuttaa monta asiaa mm. tuuli, kolmijalan vahvuus ja tuki, maan pinta jne. Pieni tuuli ei tunnu ihmisestä pahalta, mutta hyvin pitkä teleskooppiobjektiivi voi ottaa helposti tuulta itsensään ja huomaamatta liikkuu.

Kolmijalka on kuvaamisessa aivan ehdoton ja välttämätön. Hyvällä kolmijalalla, jossa on monipuoliset säädöt, saa kamera siitä hyvän ja vakaan tuen.

Tähtien kuvaamisessa (tai ylipäätänsä luonnon kuvaamisessa) on oltava kärsivällinen. Ensinnäkin olet ehkä odottanut viikkoja, että planeetta tulee näkyviin. Odottele rauhassa, valmistele kuvauspaikka ja varmistele planetaario-ohjelmalla, että se suunta, josta planeetta nousee, on esteetön ja osaat odottaa hetkeä milloin se tulee näkyville.

Tähtien kuvaamisessa kohteiden tarkentaminen on vaikeaa ja äärimmäisen herkkää puuhaa. Sama kuin liikkeen korostuminen pitkällä zoomilla, myös tarkentaminen on millimetrin tarkkaan säätämistä. Omassa teleskoopissani ei ole mitään automatiikkaa ja tarkentaminen on tehtävä silmämääräisesti. Otan usein useita kuvia ja aina kuvien ottamisen jälkeen muutan tarkennusta aivan pieniä millimetrin osia, kohdistan uudelleen, odotan liikkeen tasaantumista ja kuvaan uuden sarjan. Näin ollen saaduista kuvista löytyy niitä parhaiten onnistuneita. Helposti on tilanne, että 50 otetusta kuvasta poistan vähintään 48 ja lopuista kahdesta kelpuutan vain toisen.

Kuvaustilanteet vaihtelevat paljon keskenään. Joskus hyvin samankaltainenkin yö voi vaatia hyvin erilaiset asetukset kuin edellinen. Itse teen usein niin, että haarukoin kameran asetuksia ja haen parhaita yhdistelmiä tilanteeseen.

Mitä enemmän on kuvaamisessa tullut kokemusta, sitä helpommaksi asetuksien haarukointi on tullut ja nykyään oikeat asetukset löytyykin helposti.

Kun kuvataan tähtiä, on objektiivilla väliä. Oletuksena on, että kun kuvataan tähtiä, tarvitaan ihan hirvittävää zoomia. Käytännössä se näin onkin, mutta on hyvä huomioida myös objektiivin valovoimaisuutta ja aukkokokoa.

Järjestelmäkameroissa ei puhuta zoomin kanssa kertoimista, esimerkiksi 20-kertainen zoom, vaan puheessa on polttovälit. 300mm objektiivin kaappaama näkymä Kuusta on paljon “lähempi” kuin 75mm. Eli mitä isompi polttoväli, sen parempi zoomi. Mutta mitä isompi polttoväli, sen isompi vaikutus valovoimakkuuteen. Ja niin edelleen.

Kuvat ovat usein ihan kivoja sellaisenaan, mutta jos osaa pieniä kuvien editointikikkoja, on kuvia hyvä hieman parannella. Kuvaan voi helposti lisätä Photoshop Expressillä tai Instagramilla kivoja värimuutoksia jne., mutta liiallisuuksiin ei kannata lähteä. Hieman isompaa ja monipuolisempaa muokkausta voi kokeilla ilmaisella Gimpillä.