Castlevania 2: Simon’s Quest

Eli Simon seikkailut

Vampyyrejä, muumioita, zombeja ja mörköjä, Niistä on vanhan ajan kauhupelit tehty. Castlevania on käsite pelimaailmassa. Kaikki, jotka pitävät itseään peliharrastajana, tietävät Castlevania-pelit ja suurin osa on jopa pelannut jotain niistä. Mutta niille, jotka eivät tunne pelisarjaa, niin lyhyesti selitettynä ensimmäisissä Castlevania-peleissä on tarkoituksena tuhota Dracula ja aimo kasa muitakin klassisia hirviöitä. Alun yksinkertaisten, mutta äärimmäisen vaikeiden pelien, jälkeen Castlevaniat lähtivät kokeilemaan erilaisia pelityylejä kolmiulotteisista seikkailuista labyrinttimaisiin tasohyppelylinnoihin. Erityisesti suuret tasohyppelylinnat ovat olleet aina Castlevanian tunnuspiirteitä ja näistä on syntynyt yhdessä Metroid-pelien kanssa käsite Metroidvania. Tämän tyyppisissä peleissä on laaja vapaasti kuljettava alue, jossa seikkaillaan ja tutkitaan pelimaailmaa. Nämä pelit ovat suosittuja ja nykyäänkin pelimarkkinoille tulee yllättävän paljon samaa ideaa hyödyntäviä pelejä.

Castlevania-pelejä on julkaistu useille eri konsoleille ja alustoille, mutta ison kansan tietoisuuteen Castlevaniat tulivat, ainakin Suomessa, Nintendo Entertainment Systemin kautta. Itsekin muistan kaukaiselta ysärin alkuvuosilta, kun törmäsin peleihin ekan kerran. Tutustuminen tapahtui legendaarisessa Nintendo-bussissa, joka sattumalta oli parkkeerattu ala-asteeni läheisyyteen. Bussissa oli esittelyssä paljon erilaisia NES-pelejä, mukaan luettuna Castlevanian toinen osa. Peli näytti upealta ja jännältä peliltä. Muistan miten halusin kokeilla sitä, mutta yritykseni blokattiin: “Tämä peli on vähän vanhemmille pelaajille.” Kauhuteema ja verta tihkuvat vampyyrin hampaat jäivät ikuisesti mieleeni.

Meni monta vuotta, kunnes uudelleen tutustuin Castlevanian maailmaan. Pelit olivat juurtuneet mieleeni pelottavina ja äärettömän vaikeina peleinä, joihin minulla ei olisi rahkeita edes aikuisena. Vuosien aikana pelikeräilystä tuli harrastukseni ja vähitellen tulin hankkineeksi melkein kaikki Castlevania-pelit, joko alkuperäisillä kaseteilla ja levyillä tai digikokoelmina. Jokainen Castlevania on ollut tutustumisen arvoinen, mutta en ole pelannut niistä mitään läpi. Pelit ovat oikeasti aika vaikeita ja monipuolisia, sekä niissä kuluu aikaa yllättävän paljon, jos haluaa tutkia kaikki paikat.

Viime vuonna löysin kirppikseltä Castlevanian toisen osa. Erikoista tässä versiossa oli se, että tämä oli käännetty suomen kielelle ja tästä on korjattu monet eri tyhmyydet. Alkuperäisessä pelissä on paljon kohtia, joissa voi jäädä jumiin tai pelissä olevat kyläläiset kertovat suoranaisia valheita, jotka ohjaavat pelaajaa väärille raiteille. Pelissä on myös typeriä pelimekaanisia ratkaisuja, joista kaikkein ärsyttävin on se, että peli keskeytyy kolmen minuutin välein, kun vuorokausi vaihtuu yöksi tai päiväksi. Tämä on erittäin rasittavaa ja katkoo pelaamisen flowta ärsyttävästi. Suomennetussa versiossa kaikki nämä on korjattu ja muutettu fiksummaksi. Lisäksi peliin on lisätty mahdollisuus tallentaa eteneminen paristomuistiin. Joululomalla sainkin ideaksi, että pelaan väkisin tämän pelin läpi. Istun alas, otan ohjaimen käteen ja pelaan pelin läpi, kestää se kuinka pitkään tahansa.

Tässä on kertomus siitä, miten koin oman matkani Draculan linnaan.

Ensimmäinen päivä

Joululoma oli käynnissä. Olin juuri pelannut uuden Halo Infiniten läpi ja hampaankoloon jäi pieni halu pelata jokin muukin peli läpi. Selatessani pelikokoelmiani seuraava peli mielessäni, käteeni osui Castlevania 2. Suurempia miettimättä kaivoin kaapista myös Retro Bit -konsolin ja lätkäisin kasetin koneeseen. Ajatuksena oli, että vaati pelin pelaaminen mitä vaatiikaan, niin aion pelata sen alusta lopputeksteihin. Onhan tämän pelin pelannut läpi kaikenikäiset jantterit, joten kyllähän minäkin. Pelaamisen aloitin myös siten, että en lue mitään läpipelaamisohjeita tai nettivideoita. Oletukseksi annoin, että pelihän varmasti ohjaa ja auttaa pelaajaa ratkaisemaan kaikki vastaantulevat ongelmat. Eihän ennenkään pelejä ratkaistu Googlen avulla, vaan pelit tahittiin läpi yritys ja erehdys -tekniikalla.

Vanhoissa peleissä parasta on se, että ne käynnistyvät todella nopeasti. Virta laitteeseen ja kuva ilmestyy telkkariin käytännössä heti. Ennen pelaamisen aloittamista annan pelin alkuruudun ja -demon pyöriä hetken. Demossa kerrotaan pelin taustatarina ja syy sille, miksi Simon lähtee seikkailulle. Tarinan mukaan Simon voitti Draculan Castlevania ykkösen lopussa. Ennen kuolemaansa Dracula oli onnistunut loitsimaan Simon ylle kirouksen, joka vei Simonin elinvoimaa loppuun, ellei Draculaa herätetä henkiin. Pelin ideana on kerätä Draculan osat kasaan eri kartanoista tai linnoista, herättää Dracula uudelleen henkiin ja tuhota se uudelleen, jotta kirous saadaan pois. Helppo homma, vai mitä. Ei muuta kuin alkuruudussa napautetaan start-nappia ja päästään pelin sisään.

Alkuinnostus peliin on kova. Hyvin retromainen grafiikka on kivaa katsottavaa ja musiikki hyväilee korvia. Castlevanian musiikit ovat aina kuuluneet NES-pelikirjaston legendaarisimpiin lurituksiin, eikä tämäkään peli petä odotuksia. Peli tuntuu heti alusta lähtien helposti pelattavalta. Pelihahmon ohjaus toimii jämäkästi ja kaikki osumat tai kuolemat ovat selkeästi pelaajan virheitä. Pelin aloittavassa ensimmäisessä kylässä asukkaat kertovat oikeita vinkkejä peliin ja etenemiseen. Tuntui selkeältä, että miten pitää edetä. Vierailen kylässä löytyvissä kaupoissa ja kirkossa, jonka jälkeen siirryn seuraaville pelialueille keräämään lisää kokemusta.

Tässä vaiheessa saa hyvän viitteen siitä, että pelin maailma on melko vapaasti tutkittavissa. Normaalisti vanhoissa peleissä edettiin pääsääntöisesti vain oikealle, mutta tässä pystyy kulkemaan oikean lisäksi myös vasemmalle. Suunnasta ei ole väliä, mutta vasemmalta löytyvät hirviöt ovat huomattavasti vaikeampia. Tämä antoi selkeän vinkin siitä, että pelin alussa tulee kuitenkin edetä oikealle. Kerään jonkin aikaa sydämiä, eli pelin rahaa, listimällä hirviöitä. Pelimaailma muuttuu välillä yöksi, jolloin hirviöt voimistuvat ja kylän asukkaat menevät piiloon. Tämä on kuitenkin hyvä asia, koska yön möröistä saa tienattua paremmin ja nopeammin. Muutaman yön jälkeen olen saanut tarpeeksi rahaa ja ostan kaikki varusteet, joita löydä kylästä.

Varusteiden hankkimisen jälkeen alan edetä pelimaailmassa. Kuljen pelimaailmassa oikealle niin pitkälle kuin pääsen. Pelikentät ovat melko lyhyitä ja nopeasti olenkin ensimmäisen kartanon kohdalla. Ihmettelen sitä, että onpas peli helppo ja menen kartanon sisälle, jossa kuitenkin vastaan tulee heti täysin mahdoton hyppy. Heti kartanon alkuun on tehty hyppykohta, jossa pelihahmon hypyt eivät vain kanna. Ihmettelen tätä, poistun kartanosta ja kuljen uudelleen matkan kartanon ja kylän väliltä. Mitään vinkkiä etenemiseen ei ole missään, mitään ostettavaa ei ole. Jäinkö pelissä heti jumiin?

Jatkan seikkailua pelimaailmassa. Vasemmalle eteneminen ei kannata, koska viholliset ovat liian voimakkaita, eli oikea suunta on vain oikealle. Kuljen ensimmäisen kylän ja kartanon väliä useampaan kertaan. Välillä ihmettelen pelistä löytyvää karttaa ja mietin mitä siinäkin pitää suunnistaa. Jossain vaiheessa kuitenkin hoksaan, että pelimaailma on kuvattu kaksiulotteisesti, mutta kartassa maailma on enemmän kolmiulotteinen. Tämän jälkeen löysin yhdestä kentästä erilliset portaat alaspäin ja vievät oikeallepäin, mutta eri kohtaan. Tämä pieni korkeuden muutos peliruudulla tarkoitti, että pelimaailmassa olinkin siirtynyt toiselle kolmiulotteiselle tasolle. Nyt olinkin uudella reitillä, joka vei uuteen kylään. Tästä kylästä ostin kaiken, mitä löysin. Sain uuden ruoskan ja tikarin, joiden avulla kovemmat möröt kuolivat helpommin. Palasin takaisin edellisiin peliruutuihin ja kuljin uudelleen kohti ensimmäistä kartanoa. Nyt kartanon alussa oleva hyppykohta olikin saanut uudet tasot ja pääsin etenemään pidemmälle kartanoon. Etenin kartanossa hiljakseen, taistelin uusia voimakkaampia hirviöitä vastaan, mutta hiljakseen elinvoimani hupeni ja kuolin.

Tämä riitti tältä päivältä, olihan tässä mennyt jo pari tuntia. Olin päässyt sisälle peliin ja pelimekaniikkaan, joten tästä on hyvä jatkaa seuraavana päivänä.

Toinen päivä

Päätän aloittaa pelin aivan alusta. Nyt tiedän paremmin miten peli toimii, miten on parasta edetä ja millainen logiikka pelin taustalla on. Aloitan pelin itsevarmasti ja ensimmäiset pelivaiheet menevät hyvin. Etenen pelissä paljon nopeammin kuin eilen ja pääsen yllättävän nopeasti samaan tilanteeseen kuin mihin eilen lopettelin. Erona pelissä on kuitenkin se, että hahmon statsit ovat paljon paremmassa kunnossa. Energiat ovat täynnä ja varusteet tapissa. Ensimmäisen kartanon voittaminen sujui ongelmitta ja ilman kuolemia.

Peli tuntuu tällä hetkellä helpolta. Kaikki mokat ja pelihahmon vastoinkäymiset ovat selkeästi pelaajasta johtuvia, ei pelimekaniikasta. Pelihahmo tottelee ohjausta todella hyvin ja viiveettömästi ja voinkin syyttää jokaisesta osumasta vain oman huomioni herpaantumista tai väsymistä. En kohtaa mitään epäreiluja vihollisia tai tasoloikkakohtia, vaan jokainen este on mahdollista selvittää ottamatta osumaa.

Ensimmäisen kartanon jälkeen jatkan pelimaailman tutkimista ja etenen jälleen peliruutuja oikealle päin. Uusia alueita löytyy ja alan tulemaan sinuiksi pelimaailman kanssa. Suunnistaminen eri pelialueiden välillä on helppoa ja yksinkertaiset reittivalinnat on helppo muistaa. Muutamien minuuttien jälkeen löydänkin taas uuden kylän, jonka kauppojen avulla saan paranneltua aseita. Samalla huomaan myös, että hahmo tuntuu kehittyvän ei pelkästään vahingon tuottamisessa vihollisille, mutta myös kestämään enemmän kuritusta. Edelliset pahat möröt eivät enää tuotakaan niin paljoa vahinkoa ja kurmootusta voi ottaa vastaan paljon enemmän kuin ennen. Tosiaankin on yllätys huomata, että näinkin vanhassa pelissä on kehittyvä pelihahmo.

Olen nyt tullut siihen tilanteeseen, että kaikki alueet aloituskylästä oikeallepäin on tutkittu. Mitään reittiä pidemmällle ei ole, tai ei ainakaan löydy mitenkään järkevän ajattelun kautta. Palaan takaisin alkuun ja jatkan matkaa aloituskylästä vasemmalle. Nyt aikaisemmin kovat viholliset kaatuvat helposti parista osumasta ja eteneminen on helppoa. Uusia alueita avautuu ja maailma kasvaa, mutta peli kaatuu. En jaksa jatkaa tänään pidemmälle. Peli sai otettua hyvän otteen minusta ja odotankin huomista jatkamista jo nyt.

Jännä kuitenkin miettiä, että tämä on näin laaja avoimen pelimaailman peli, jossa on päivän ja yön kierto. Jos olisin tätä muksuna pelannut, niin olisin varmasti tykännyt. Tuntuu, että tämä peli antaa pelattavaksi paljon enemmän, mitä tämän kaltaisilta peleiltä olisi voinut odottaa.

Kolmas päivä

Palaan pelin pariin innoissani. Edellisen päivän pelaamiset jättivät hyvän maun ja tuntuu, että etenen pelissä ongelmitta. Jokainen alue ja kartano on helposti selvitettävissä. Jokainen vastaantuleva vihollinen on päihitettävissä ja useinmiten niin, ettei edes tule otettua vahinkoa omaan pelihahmoon. Jos saan vahinkoa, on se aina johtunut kiireestä tai malttamattomuudesta. Nyt olen varma, että pelaan tämän pelin lopputeksteihin asti tänään illan aikana.

Lataan vanhan tallennuksen ja jatkan eteenpäin. Eilen peli oli kaatunut, mutta onneksi olin tallentanut pelin hyvissä ajoin ennen pelin sekoamista. Jatkan alueiden tutkimista lisää ja löydän lopulta kolmannen kartanon. Tämäkin kartano tuntuu helpolta, jossa viholliset kaatuvat muutamaan osumaan ja loikat tasolta toiselle sujuvat rutiinilla. Edes katoavia seiniä, valelattioita tai muunlaisia ansoja ei ole missään. Kartano on lopulta selvitetty muutamissa minuuteissa ja tutkittavaa pelimaailmaa avautuu taas lisää. Minulle nousee vahva tunne siitä, että etenen pelissä nopeaa vauhtia. Tunne kuitenkin jää tunteeksi, koska hiljakseen huomaan, että olen jäänyt taas jumiin. Tutkin kaikki pelimaailman osaset, joihin pääsen. Tämän jälkeen tutkin taas kaikki peliruudut. Ja tämän jälkeen kuljen vielä pariin kertaan kaikki maisemat läpi, mutta turhautuminen kasvaa. Jokainen paikka on muuttunut umpikujaksi tai jatkamiset ovat mahdottomien hyppyjen takana. Olen saavuttanut totaalisen turhautumisen tilan.

Nyt otan ensimmäistä kertaa läpipeluuohjeet esiin. Selaan ohjeita pintapuolisesti, mutta ihmetys kasvaa: “Mikä Draculan kynsi? Mikä silmä? Lautturi? Häh?” Olin pelannut peliä kulkien omia reittejäni ja olin ohittanut useita kriittisiä kohtia. Minulta puuttui monta sellaista esinettä, joita tarvittaisiin pelin läpäisemiseen. Esineitä ei myöskään saisi hankittua näin jälkikäteen. Taidan jatkaa Halon pelaamista.

Neljäs päivä

Annan pelille vielä yhden mahdollisuuden, koska kyllähän tämä peli täytyy pelata läpi. Nyt etenen tarkkaan ja orjallisesti läpipeluuohjeiden mukaisesti. Aloitan pelin taas alusta ja alku sujuu hyvin sekä nopeasti. Parin päivän Castlevaniatreeni on nyt alla ja se on vaikuttanut siihen, että pelaaminen on mutkatonta. Etenen nopeasti ensimmäiseen kartanoon, jonka läpäisen lähes ilman osumia. Tämän jälkeen huomaan ihmetyksekseni ohjeista, että olen edennyt aina aikaisemmin väärään suuntaan ja väärään kartanoon. Läpipeluuohjeet ohjaavat nyt oikeaan reittiin ja matkalle osuu erikoisia ratkaisuja, joita en olisi koskaan keksinyt. Pelimaailmasta löytyvälle lautturille täytyy antaa Draculan sydän, jotta se vie sinut oikeaan paikkaan. Tietyssä kohtaa tiettyä peliruutua täytyy aktivoida inventaariosta punainen kristalli ja kyykistyä hetkeksi, jotta pyörremyrsky kuljettaa sinut yhden kartanon luokse. Hautausmaalla täytyy kulkea ruutu päästä päähän ja paluumatkalla aktivoida valkosipulinkynsi, jolloin hautausmaan vartija ilmestyy. Ei tämänlaisia juttuja olisi keksinyt ilman ohjeita. Miten ihmeessä ysärillä näitä pelejä pelattiin, kun ollut nettiä, josta voi hakea apua?

Pelin eteneminen jatkuu ohjeiden avulla nopeasti. Kartanot selvitetään yksi toisensa perään ja pelin loppu alkaa häämöttämään. Tässä vaiheessa peli alkaa kuitenkin kaatuilemaan hyvin satunnaisesti. Peli menee jumiin esimerkiksi, kun pelihahmo hyppää ylöspäin tai laskeutuu maahan tai lyö vihollista tai kävelee askeleen suuntaan tai toiseen. Viimeisten pelituntien aikana peli kaatuilee useita kertoja, joskus jopa yli puolentusinaa kertaa puolessa tunnissa. Ja jokaisen kaatumisen jälkeen konsoli täytyy sammuttaa ja käynnistää uudelleen. Ladata tallennus ja jatkaa siitä, mihin olikaan viimeksi tallentanut. Luulen ja uskon, että tämä kaatumisherkkyys voisi johtua epävirallisesta käännöksestä ja pelikasetista.

Pelin kaatumisista välittämättä pystyn jatkamaan peliä eteenpäin ja lopulta huomaan, että olen jo viimeisessä kartanossa ja viimeisissä taisteluissa. Läpipeluuohjeita lueskellessani huomaan, että minulla ei ole vielä suositeltua kokemuspistemäärää, jotta voisin kohdata loppuvihollisen. Tässä pelissä kokemuspisteet määräävät sen, miten paljon pelihahmo kestää vahinkoa ja minun hahmollani pisteitä ei ole tarpeeksi. Onneksi löydän kartanosta vielä yhden paikan, jossa vihollisia ilmestyy loputtomasti ja kerään puuttuvat pisteet mätkimällä muutamaa vähän väliä uudelleen syntyvää vihollista. Tämä tylsä ja puuduttava hetki vei yllättävän paljon aikaa ja vasta reilun puolen tunnin jälkeen pääsin jatkamaan matkaa.

Nyt oli vuorossa viimeinen koitos, eli Draculan linna. Tämä kenttä on jotenkin turha kokonaisuus. Kentässä ei ole yhtään vihollista, ainoastaan muutamat rappuset, joiden päässä on Draculan sali. Tässä pelin viimeisessä ruudussa kootaan Draculan osat kasaan ja herätetään pimeyden prinssi takaisin eloon. Luulisi, että loppuvihollinen olisi vaikea ja taistelu olisi hiostava, mutta Draculan voittaa aivan liian helposti. Ei tarvitse tehdä muuta kuin heittää pyhiä liekkejä Draculan alle ja katsoa sivusta, kun Dracula lamautuu, ottaa vahinkoa ja tuhoutuu. Jos haluaa, voi jättää liekit heittämättä ja taistella reilusti Draculaa vastaa heittämällä kultaisia tikareita ja viuhuttamalla ruoskaa, mutta en näe syytä tähän.

Peli on nyt lopulta läpi. Ei mitenkään vaikea peli ja läpipeluuohjeiden kanssa pelattuna melko lyhytkestoinen. Loppuviimeksi mielestäni Castlevania 2 on hyvä peli. Omalla mittapuullani siinä on sopivasti grindaamista, mukavahkon avoin maailma ja musiikit, jotka jäivät vakioksi soittolistaani. Kokonaisuudessa tämä on paljon parempi mitä odotin tai ajattelin. Ainoat risut mitä tälle pelille voi tarjota ovat epäloogisuudet, sekä pelin läpipelaamattomuus ilman läpipeluuohjeita.

Page updated

Google Sites

Report abuse