Kaikkien aikojen pelit

Pelaaminen ja tietokoneiden kanssa työskentely on ollut harrastukseni jo pitkään. Muistan ensimmäiset kiinnostumiseni elektronisiin laitteisiin ja ohjelmiin jo kaukaan lapsuudesta, jo ennen esikouluikääni. Pelit ovat olleet jatkuvasti rinnalla ja olen seurannut niiden kehittymistä palikoista polygoneihin suurella mielenkiinnolla. Usein ajatuksissani laitan pelejä parhausjärjestykseen. Listoissani en kovinkaan usein ajattele vain yhden vuoden parhaita pelejä, koska pelit ja niiden ilmestymisvuodet menevät helposti sekaisin. Tässä listaankin kaikkien aikojen parhaat pelit eri genroittain. Lista on täysin minun ajatuksien mukainen ja varmasti päivittyy ajanmyöden. Listaus myös kuvastaa hyvin minun omaa pelimakuani ja mielelläni voin jutella tai perustella valintojani vaikka twitterissa.
Jokainen kategoria pitää sisällään kolme parasta peliä ja mahdollisia kunniamainintoja peleistä, jotka eivät mahtuneet top-listaan, mutta haluan erikseen mainita. Lopuksi on top 10 -listaus kaikista peleistä kaikista laitteista kaikista genreistä. Sulkumerkkien sisään on kirjoitetu ne laitteet, joilla pääasiakseen pelasin peliä.- Poisedrexi

Seikkailupeli

1. The Secret of Monkey Island (PC ja Amiga)

Monkey Islandia tulisi käsitellä enemmänkin sarjana, koska erityisesti osat 1 ja 2 olivat osapalasia koko tietokoneharrastukseni alulle. Pelit olivat jotain hämmästyttävää, kuin piirroselokuva jota pääsi itse ohjailemaan.

2. The Day of the Tentacle (PC)

Day of the Tentacle on seikkailupelien kruunujalokivi ja Lucasartsin seikkailupelien huipentuma, jossa osaaminen ja kerronta oli hiottu täydelliseksi. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen.

3. Shenmue 2 (Orginal Xbox)

Ekan kerran, kun luin Shenmue-peleistä, luulin niiden olevan elämäsimulaattoreita, joissa käydään töissä ja eletään normaalia elämään kaupungissa. Miljöö kuitenkin kiinnosti tosi paljon ja kun ensimmäisen kerran törmäsin Shenmue 2:sen Xbox-versioon, ostin sen välittömästi. Pelistä kuitenkin huomasi nopeasti, että se oli paljon muutakin ja sisälsi todella mielenkiintoisen tarinan. Pelin laajuus oli myös opiskeluaikoina todella laaja ja ensimmäinen läpipeluu venui vuosien mittaiseksi ja tarina seurasi koko opiskeluajan. Lopulta, kun valmistuin, sain pelattua myös pelin läpi ja saaga sai oman paikan sydämessäni.

Kunniamaininta:

Kaikki Lucasartsin ja Sierran pelit
Westwood Studiosin Blade Runner
Legend of Kyrandia: Hand of Fate

Tasoloikka

1. Sonic the Hedgehog (Megadrive)

En juurikaan koskaan tykännyt tasoloikista. Pelit tuntuivat tyhmiltä ja vanhanaikaisilta. Mutta kun ensimmäisen kerran näin Sonic-pelin grafiikat olin häkeltynyt. Ja kun näin pelin ensimmäistä kertaa liikkeessä, olin vielä enemmän häkeltynyt siitä vauhdista ja toiminnasta. Peli totteli kaikki komentoja viiveettä ja pelaaminen tuntui hienolta. Tästä pelistä aloin arvostamaan tasoloikkia.

2. Super Mario (NES)

Mariot ovat olleet aina helppoja lähestyä ja helppo ottaa työn alle. Nopeudessa häviävät Sonic-peleille, mutta haastavat yrittämään aina uudelleen.

3. Flashback: Quest for identity (Amiga, Genesis)

Aidonoloisesta animoidut liikkeet, pulmanratkontaa, tarkkuutta ja ampumista. Nämä saivat nuoren innostuneen scifi-fanin ja pelaajan mielikuvituksen valloilleen. Flashbackiä tuli pelattua niin paljon, että tunsin kaikkien kenttien kaikki ruudut ulkoa ja täydellisesti kaikki paikat sekä tekniikat, jotta selvisi pelin ottamatta osumaakaan. Paljon muistoja, fanitekstejä ja -kuvia. Edelleen tulee välillä palattua Flashbackin maailmaan.

Kunniamaininta:

Great Giana Sisters (C64 ja Amiga)
Rick Dangerous (Amiga)

3D-Tasoloikka

1. Super Mario 64 (Nintento 64)

Sama juttu kuin tasoloikissa: En koskaan juurikaan välittänyt tasoloikista. Mutta kun ekan kerran kokeilin Super Mario 64:sta paikallisessa MikroPasissa, olin ihmeissäni siitä, miten hyvin peli oli pelattavissa ja kuinka laaja ja monipuolinen maailma on. Aikoinaan kun löysin kirppikseltä Nintendo 64:sen ja siinä tuli mukana Super Mario 64, olin kuin liimattuna telkkarin ääressä. Sisältöä on paljon ja jos haluaa pelata kaiken sisällön, saa pelitunteja taaksensa helposti kymmeniä ellei satoja.

2. Shadow of the Colossus (PS2, PS3, PS4)

Luokittelen tämän peli tasoloikaksi ja muut voivat sanoa mitä haluavat. Tarkoituksena on eliminoida nippu jättimäisiä kolossia kiipeämällä niiden päälle ja survaista miekkalla heikkoihin kohtiin. Visuaalisesti peli on häkellyttävän upea ja vaatii runsaasti suunnittelua ja yrittämistä, jotta pääsee kolossin päälle ja lähelle heikkoutta. Pelin hankein alunperin PS2:lle ja kun PS3:lle tuli remasteroitu versio, hankin pelin myös sille. Ja aivan viimeiseksi ostin täydellisen remasteroidun version PS4:lle. Eli peli on tullut hankittua kolme kertaa, mutta tämä on peli, joka ansaitsee sen. Nykyään, välillä jos ei ole mielessä mitään striimattavaa tai pelattavaa, heitän Shadow of Colossuksen Pleikkariin ja hyppää kolossin kimppuun ihan muuten vain.

3. Yooka Laylee (XboxOne)

Kaikkien räiskintä ja rakentelupelien aikakaudella tasoloikat jäivät miltei täysin unholaan. Ne eivät juurikaan kiinnostaneet. Yksi kirjastossa käynti kuitenkin muutti fiilikset. Huomasin aivan uuden pelin Team17-firmalta. Firmalta, jonka muistin vain Amiga-ajoilta. Peli näytti hauskalta ja lainasin sen. Kotona peli Xboxiin, pikkunen asennusrumba ja siinä vierähtikin viikonloppu. Peli oli niin helposti lähetyttävä, mutta samaan aikaan niin kinkkinen, että melkein yhdeltä istumalta tuli pelattua peli läpi alusta loppuun.

Kunniamaininta:

Räiskintäpeli

1. Far Cry (Xbox360 ja XboxOne)

Far Cry -pelit ovat mielestäni räiskintäpelejä modernissa mielessä. Episodit ja putkikentät ovat kadonneet, kun tilalle on tullut vapaat isot kartat ja useimmiten vapaasti etenevä tehtäväpuu. On ihan vapaasti valittavissa hyökkäätkö vihollisen kimppuun metsiköstä, pellolta tai mäennyppylältä, tarkka-ammutko porukat kaukaisuudesta vai menetkö aseet paukkuen suoraan keskelle toimintaa. Pelisarjan löysin kakkososan tullessa kauppoihin ja siitä tuli välitön hitti. Vuosien mittaan kaikki osat ovat ajautuneet kokoelmiini ja jokainen on pelattu läpi, osa jopa siten, että kaikki mahdolliset sivutehtävät ja saavutukset on suoritettu.

2. Doom (Kaikki laitteet)

Doom... Täytyykö muuta sanoa?

3. Quake (PC ja Nintendo 64)

Ensimmäinen räiskintäpeli, joka oli täysin kolmiulotteisessa ympäristössä. Liikkuminen ja tähtääminen oli täysin vapaata ja kuolemat johtuivat oikeastaan aina omasta ohjausmokasta. Myös mielenkiintoinen miljöö vei mukanansa. Quaken pelaamisen aloitin aikoinani 50MHz 486:lla, jossa peli hidasteli ja paukkui. Pikkuhiljaa koneita päivitellessä Quake oli aina ensimmäinen peli, jolla testasin uutta kokoonpanoa. Kun muut kysyvät pyöriikö Crysis, minulle jäi tavaksi kysyä "Pyöriikö Quake"? Edelleen fiilistelen vähän väliä Quakea striimeillä tai muuten hiljaisissa hetkissä.

Kunniamaininta:

Unreal-pelit (Unreal 1 ja 2, sekä Unreal Tournamentit)
Raindow Six -pelit
Killzone 1, 2 ja 3
Ghost Recon -pelit
Halo (koko sarja ja kaikki siihen liittyvät sivuosat jne...)

Roolipeli

1. Dungeon Master (PC ja Amiga)

Ennen Dungeon Masteria en oikeastaan edes tiennyt mitä roolipelit ovat. Dungeon Master on omanlaisesti kuin roolipelien insinöörityö, joka luo raamit seikkailulle, jonka eteneminen onnistuu vain kasvattamalla oman seikkailijaporukan taitoja. Ennen netin aikakautta, kaikki pelaaminen oli satunnaisten pelilehtien vinkkipalstojen ja yrittämis-mokaamisten kautta oppimista sekä etenemistä. Ala-asteella kavereiden kanssa välitunneilla mietittiin etenemisiä ja illalla kokoonnuttiin Amigan ääreen pelaamaan. Yksinpeli muuttui hyvin sosiaaliseksi kokemukseksi. Paljon muistoja, paljon iltoja, paljon tarinoita.

2. Elder Scrolls -pelisarja (PC ja Xboxit)

The Elder Scroll -pelit (Arena, Daggerfall, Morrowind, Oblivion ja Skyrim) ovat vapaanmaailman roolipeliseikkailuja. Oma pelihistoriani Elder Scrollien osalta Daggerfallin kanssa. Daggerfallissa on aivan älyttömän iso kartta, julmetusti kaupunkeja, loputtomasti tehtäviä ja uskomaton määrä tekemistä. Pelin heikkous on kuitenkin luolastot, jotka on luotu satunnaisgeneraattorin avulla täysin käsittämättömiksi labyrinteiksi. Daggerfall loi pohjan mielenkiinnon vapaanmaailman seikkailuille ja antoi valtavan annoksen virikkeitä mielikuvitukselle. Seuraavat osat ovat aina olleet pakkohankintoja.

3. Fallout (vain ne PC:n isometrisesti kuvatut)

Falloutin ensimmäiset osat olivat isometrisesta kuvakulmasta kuvattuja roolipeliseikkailuja, jotka sijoittuivat ydintuhonjälkeiseen maailmaan. Pelin graafinen ulkoasu yhdistää hauskasti 50-luvun tyyliä ja scifiä luoden hyvin omaperäisen maailman.

Kunniamaininta:

Icewind dale
Ultima-sarja mukaan lukien Underworldit
Castle Master
Arx Fatalis

Strategiapeli

1. Master of Orion 2 ja Reboot (PC)

Master of Orion 2 on strategiapeli, jossa kiteytyy kaikki se, mikä on hyvää strategiapeleissä. Peli on helposti lähestyttävä ja helposti opittava, mutta mitä enemmän pelaa, sen enemmän löytää haastetta. Pelimekaniikka on tehty tarpeeksi helpoksi, jotta aloittelijakin pääsee peliin helposti sisälle ja innostaa pelaamaan. Pelaajalla itsellään on käsissä kaikki erilaiset mahdollisuudet johtaa omaa kansakuntaansa miten itse parhaaksi näkee. Oletko valloittaja, tutkija vai kaupustelija? Vaihtoehdot ovat aina saavutettavissa. Peliin olen upottanut tunteja aivan hirveästi ja pelin olen pelannut läpi lukemattomilla eri tavoilla, eri roduilla ja tavoitteilla. Kun muutama vuosi sitten pelistä tehtiin remasteroitu versio, olin niin iloinen, että pohjaksi otettiin Master of Orion 2. Nyt on uusienkin pelaajien helppo päästä käsiksi strategiapelien parhaimmistoon.

2. X-Com : Ufo Defense (PC)

Ufomiehet tulevat ja vievät meidän naiset... ja miehet... ja lehmät. Ysärien kovimpina vuosina telkkarista tuli X-files ja PC:lle tuli X-Com. Kiinnostus UFO-juttuihin kasvoi aivan räjähdysmäisesti. X-comissa olet kansainvälisen UFO-torjuntajoukon manageri ja tehtävänäsi on taistella avaruuden muukalaisia vastaan. Pelissä tutkitaan muukalaisteknologiaa, taistellaan maalla ja ilmassa avaruuden mörköjä vastaan sekä tavoitellaan viimeistä ratkaisua, jolla saadaan taas ihmisille toivo omistaa oma planeettansa.

3. Total War Medieval (PC)

Olen aina tykännyt historiasta, erityisesti keskiaika on ollut kiinnostuksen kohde jo pitkältä lapsuudesta. Keskiaikaan liittyviä strategiapelejä oli jos jonkinlaista, mutta mikään niistä ei juurikaan kiinnostanut. Kaikki olivat jotenkin liian vaikeaselkoisia tai niiden pelimekaniikat olivat vain tyhmiä. Kauhean usein keskiaikaan ja ritareihin liittyvät pelit olivat outoja sekasikiöitä, jotka eivät tienneet ovatko ne roolipelejä vai strategiapelejä. Pelit-lehden arvostelun kautta kuitenkin löysin Total War -sarjan. Eka osa, joka keskittyi Shoguneihin, eli japanilaisiin sotilaisiin, ei kiinnostanut. Mutta kun pelinäyttämöksi asettui keskiajan Eurooppa, olin varovasti kiinnostunut. Ostin pelin paikallisesta pelidivarista pikkusummalla ja asentamisen jälkeen kuluikin tunnit kuin sekunteina. Mielenkiintoinen ja hyvin realistinen kuva keskiajan taisteluista ja valtapelistä oli hyvin mukaansa ottava ja usein olikin tunne, että elin uudestaan keskiaikaa. Voisinkin sanoa, että Total War Medieval opettikin minulle keskiajan historiasta enemmän kuin kaikki koulun historian tunnit yhteensä.

Kunniamaininta:

Steel Panthers 2
Command & Conquer
Dune 2

Rakentelupeli

1. Minecraft (PC ja Xboxit)

Kun näkee Minecraftin: Eka ajatus on, että lastenpeli. Toinen ajatus on, että kiva rakentelupeli. Kolmas ajatus on, että kiva moninpeli. Neljäs ajatus on, tässähän voi tehdä vaikka mitä. Minecraft nähdään liian herkästi tyhmäksi lastenpeliksi, jossa rakennellaan kuutioista pikkuisia rakennelmia. Oikeasti, jos haluaa katsoa, näkee kuinka paljon sisältöä pelissä on. Minecraft taipuu helposti ajanvietepelistä jopa opetuspeliksi. Minecraft on alusta monenlaiselle tekemiselle.

2. Terraria (PC)

"Terraria, hyi se on ihan tyhmä Mine-clooni, mutta kaks-deenä." Tätä peliä pidin pitkään vähän outona tasoloikka-pelinä, joka yrittää kalastaa Minecraftin suosiolla. En olisi tätä koskaan ostanutkaan, ellei se olisi tullut Steamin joulualessa vastaan. Ostin, kokeilin, poistin. Terraria oli pelikatalogissa pari kuukautta ja peliaikaa oli vain muutama minuutti, kunnes tylsänä viikonloppuna ajattelin kokeilla peliä vähän pidemmälle ja sen jälkeen vähän pidemmälle. Sisältöä ja uutta löydettävää tuli jatkuvasti vastaan. Vierailu pelifoorumeilla avasi uusia tavotteita ja ideoita mitä voisi tehdä. Lopulta pelitunteja on tullut useita satoja ja takana on monia upeita kokemuksia ja porukalla yhdessä tekemisiä.

3. Sim City 2000 (PC)

Strategiaa ja rakentelua. Sim Cityt ovat aina olleet pelilistoillani, mutta omasta mielestäni kaikkein paras Sim Cityistä on Sim City 2000. Peli on helposti opittava, mutta haasteellinen, jotta olisi mestari.

Kunniamaininta:

Stronghold

Pulmapeli

1. The Incredible Machine (PC)

Kuinka saadaan kissa liikkeelle? Tiputa keilapallo valokatkaisimen päälle, joka sytyttää lampun, jonka lämmöstä syttyy kanuunan ruuti, jonka ampuma kuula saa akvaarion liikkumaan ja tippumaan kissan eteen, jolloin kissa lähtee tutkimaan akvaariossa uivaa kalaa. Niin helppoa se on. The Incredible Machine on hauska pulmapeli kokoelma, jossa voi myös itse rakennella vaikka minkalaisia ällistyttäviä koneita.

2. Boom Blox (Wii)

Steven Spielbergin ideoima palikka / pulmapeli. Ilmestynyt vain Wii:lle ja onkin pelikoneen ehdotonta kärkipelattavaa. Peli sopii loistavasti myös porukalla pelattavaksi seurapeliksi.

3. The Drop (PC)

Columns-klooni, johon on tullut käytettyä vain ihan hirveät määrät tunteja. En tiedä mistä pelin enää saa, kuka sen on tehnyt ja onko sitä koskaan edes myyty missään, mutta palikoiden saaminen kolmen suoriin on vain niin kiinnostavaa. Palikkapeli, jonka ääreen palaan vähän väliä.

Kunniamaininta:

Tetris
Pyuo Pyuo
Bridge constructor

Kauhupeli

1. Project Zero (PS2, WiiU)

Kummitustarinat ovat aina hyviä. Japanilaiset kummitustarinat ovat mielenkiintoisia. Project Zerot ovat todella hienosti tehtyjä ja tiivistunnelmaisia kauhupelejä, joissa henkimaailman kostonhimoisia asukkeja ohjataan valoon kameran avulla. Mielenkiintoiset kertomukset, osittain jopa hyvin haikeat, siivittävät kauhukertomusta, jossa kuljetaan läpi autioita taloja tai paikkoja. Jatkuvasti on pelko seuraavasta kummituksesta ja jokaisen paikan tutkiminen vaatii uskallusta. Pelien hankkiminen on kuitenkin nykyään hankalaa ja jos haluaa pelata koko sarjan läpi, täytyy omistaa vähintään pleikkari kakkosen, Wiin, 3DSn ja WiiU:n. Ehdottomasti kokeilemisen arvoisia pelejä.

2. Call of Cthulhu: Dark corners of Earth (Xbox)

Call of Cthulhu on eka ensimmäisestä-persoonasta kuvattu kauhupeli, jota minä olen pelannut ja jäänyt omissa muistikuvissa ehdottomasti parhaimpien joukkoon. Lovecraftimainen kauhu on saatu hienosti sisäistettyä ja tarina on erittäin mielenkiintoinen salapoliisiseikkailu, jossa pelaaja joutuu välillä koettelemaan omaan kauhukestävyyttä. Aika ei kuitenkaan ole kovin hyvin kohdellut peliä ja nykymittapuussa peli voi tuntua onnettomalta yritykseltä tehdä kauhupeli. Parhaimmillaan peli kuitenkin tuntuu samalta, kun kävelisi Rauman kaduilla marraskuisena iltana.

3. Paranormal Activity: Lost Soul (PSVR)

Kun ostin VR-lasit, vannoin itselleni, etten tule koskaan pelaamaan kauhupelejä virtuaalitodellisuudessa. Vannomatta paras ja Halloween-alesta tarttui mukaan tämä tiivistunneilmainen peli. Miljöö tuntuu hyvin todenmukaiselta talolta ja kauhu tuntuu suoraan selkärangassa, kun kävelee hämäriä talon käytäviä. Monta säilähdystä on tullut koettua ja pahimmillaan on ollut pakko vain lopettaa pelaaminen.

Kunniamaininta:

Amnesia
Dead island-pelisarja
Alone in the Dark 1-2
ZombiU

Ajopeli

1. Gran Turismo (PS1, PS2, PS3, PS4)

Autolla ajamispelit olivat pitkään hyvin samankaltaisia. Spritegrafiikalla toteutettua pikselikasoja. Olihan niitä polygoneilla mallinnettuja autopelejä enemmänkin, mutta jokaisesta puuttui jokin jippo tai pelit olivat yhden asian ihmeitä. Gran Turismo oli ajomalliltaan helppo omaksua, grafiikaltaan jotain uskomatonta ja haasteita löytyi tosi paljon. Uramoodi haastoi pelaamaan jatkuvasti enemmän ja enemmän vaikeutuvia haasteita. Gran Turismo 2 teki kaiken vielä paremmin ja tätä tulikin pelattua aivan hirveästi, kunnes pleikkarin muistikortti meni rikki ja miljoonien creditsien peli meni hukkaan. Myöhempiä osia on aina tullut pelattua niiden ilmestyessä, mutta uudet haastajat ovat jo tulleet. Gran Turismo on ykköspaikalla siksi, että tähän on laitettu niin paljon tunteja ja tästä on niin paljon muistoja.

2. Forza (Xbox, X360, XboxOne)

Forza on periaatteessa sama kuin Gran Turismo, mutta parempi. Syy miksi Forzat ovat vasta kakkosena, on se että Gran Turismoja on tullut pelattua enemmän ja useinmiten niihin on helposti tarttua. Forzat ovat loistavia autopelejä upealla valikoimalla autoja. Ajamista ja haasteita on usein liikaakin, mutta sehän on vain hyvä asia.

3. Project Gotham Racing 4 (Xbox360)

PGR autopelit ovat erittäin viihdyttäviä arcadetyylisiä ajopelejä. Helppo, mutta haastava, ajettavuus yhdistettyä hyvään soundtrackiin vetään puoleensa. Lisäksi aina nopeasti ajaminen ei tuokaan voittoa, vaan pelissä hyvällä ja siistillä ajamisella kerättävät Kudos-pisteet voivatkin olla avain voittoon. Kavereiden kesken ajaminen on ollut todella viihdyttävää ja autovalikoima on tarpeeksi hyvä, jotta kaikille löytyy sopiva auto. Ford Sierra kunniaan.

Kunniamaininta:

NFS Most Wanted
NFS Porsche
Street Rod 1-2
Test Drive 2

Lentosimulaattori

1. U.S. Navy Fighters (PC)

Pikkunassikkana tykkäsin lentokoneista todella paljon. Luin niistä, tutkin niitä, tein pienoismalleja jne. Tiesin teorissa lentokoneen toiminnasta vaikka mitä ja tietenkin lentosimut tulivat siinä rinnalla. Hain jatkuvasti uusia erilaisia simuja. Osa peleistä oli aivan liian alkeellisia, osa hankalia realismipaukkuja, mutta lopulta löysin USNF-pelin, jossa kaikki tuntui kulkevan käsikädessä. Realismi oli tarpeeksi aitoa, grafiikka teknisesti toimivaa ja sisällöltään peli oli pitkälti sitä mitä halusin. Mutta parasta pelissä oli sen tarjoama editori, jossa pystyi tekemään vaikka minkälaisia skenaarioita ja kampanjoita. Teinkin monta erilaista ilmasotakampanjaa. Peli on nykyään tosi vaikea löytää ja jos löytää niin tosi vaikea saada toimimaan.

2. Fighter Bomber (Amiga)

Ekat kokemukset lentosimuista tuli koettua Amigalla. Nykymittapuussa pelit eivät olleet juurikaan ihmeellisiä tasaisine maastoineen joissa oli ehkä pari pyramidia simuloimassa mäennyppylöitä ja pari kuutiota esittämässä rakennuksia. Pelit olivat hitaita ja koneen suorituskyky oli äärimmillään. Mutta silloin ne olivat niin aidonoloisia ja upeita. Mitä grafiikassa menetettiin, niin mielikuvituksella voitettiin. Parhaimmaksi peliksi on harmaisiin muistikuviin jäänyt Fighter Bomber-peli. Lämmöllä muistelen ja ehkä parasta on, etten enää peliä tule koskaan näkemään, koska aika on kullannut muistot vahvasti.

3. A-10 Tank Killer (PC)

A-10 Tank killeriä pidän "uusien" lentosimujen aloittajana. Uusi on tässä heittomerkeissä, koska Tank Killer oli minulle ensimmäinen PC lentosimu, jossa näkyi tietokoneen parempi teho verrattuna Amigaan. Hienosti digitoidut kuvat briiffasivat aina seuraavaan tehtävään, ohjaamo oli grafiikan sijaan ihan aidon näköinen ja maasto kaupunkeineen oli jotain uutta. Muistaakseni en ole pelannut peliä kuin kahta tai kolmea karttaa (tehtävää), mutta näitä pelasin uudestaan ja uudestaan. Tämän jälkeen pelasin simulaattoreita vain ja ainoastaan tietokoneella.

Kunniamaininta:

Kaikki Microprosen simut
Strike Commander
EF2000
Comanche

Avaruuspeli

1. Elite Dangerous (Xbox One ja PC)

Elite Dangerous on sellainen avaruuspeli, kuin haluaisin avaruuspelien olevan. Avaruudessa on vain sinä ja alus, sekä julmetusti tutkittavaa ja tehtävää. Meidän Linnunrata on mallinnettu todella vakuuttavasti ja tutkittavia aurinkokuntia on aivan älytön määrä. Peli vaatii todella paljon, jotta pääset siihen sisälle, mutta kun pääset, saat hyvästellä vapaa-aikasi.

2. No Man's Sky (PS4)

No Man's Sky on mielenkiintoinen tapaus. Peli ilmestyi sellaiseen aikaan, että töissä oli aivan hirveä kiire. En ehtinyt seurata hypeä tai uutisia. Kun peli ilmestyi, en omistanut mitään laitetta, jolla peliä olisi voinut pelata. ainoa mitä tiesin pelistä oli nettiartikkelit, joissa sanottiin pelintekijöiden huijanneen pelaajia ja peli olisi ihan tyhmä. Aikaa julkaisusta meni reilu vuosi ja sain joululahjaksi Pleikkari nelosen ja No Man's Skyn. Aattoiltana viritin pleikkarin telkkuun ja asensin pelin. Ilman mitään ennakko-odotuksia aloitin pelin ja seuraavaksi huomasin, että on Tapaninpäivä. Tutkittavaa oli taas ihan hirveästi, kaikki planeetat olivat erilaisia, oli etsittävä mineraaleja, kehitettävä avaruusalusta jne. Lopulta pelissä oleva tarina alkoi näyttäytymään loi oman eeppisen näytelmän, jossa pelaajan tuli löytää muinaisia artifakteja ja niiden kautta koko maailmankaikkeuden rakennuspalaset. Kaiken lisäksi viime vuonna peliin tuli tuki virtuaalilaseille ja uppoutuminen pelin maailmaan sai uuden ulottuvuuden. On suorastaan hämmentävää seistä sinisellä nurmikolla, seurata vihreän auringon laskeutumista horisontin taaksen samalla, kun puiden korkuiset dinosaurukset tallustelevat vierellä.

3. Wing Commander - Kilrathi Saga (PC)

Jos Wing Commanderit täytyisi esitellä lyhyesti, kuulostaisi se tältä: "Saippuaopperaa avaruudessa, jossa ihmiset taistelevat suurikokoisia kissoja vastaan." Wing Commander -pelit on pohjimmiltaan mielenkiintoinen kertomus avaruushävittäjälentäjistä, jotka taistelevat verenhimoista avaruusolentorotua vastaan. Taisteluiden välissä on animoituja ja myöhemmin näyteltyjä välivideoita, joissa pilotit saippuaoopperoivat elämäänsä. Yläasteikäisenä jäin tarinoihin täysin koukkuun ja ahmein koko sarjan läpi. Jos jaksaa vanhahtavaa pelimekaniikkaa ja tuntitolkulla paremmin tai ei niin hyvin näyteltyä avaruusdraamaa, niin kannattaa ehdottomasti laittaa pelien hankinta harkintaan. Wing Commanderit jakautuvat siten, että osat 1-3 käsittelevät sotaa Kilratheja vastaan, osa 4 pyörii sisällissodan ympärillä ja tämän jälkeen kuvioihin astui muinainen muukalaisrotu, joka pyrki puhdistamaan ihmiset pois. Lisäksi tutustumisen arvoisena on Privateer spin-offit, jotka pyrkivät matkimaan Eliteä.

Kunniamaininta:

Wing Commander huumassa oli tosi paljon kaikenlaisia avaruuslentelyitä. Niistä täytyy tehdä oma artikkelinsa.

Urheilupeli

1. NHL 94 (Megadrive)

Jääkiekkohuumaa jo 90-luvulta. Jääkiekkopelejä tuli pelattua jonkin verran jo Amigalla, mutta pelit eivät kuitenkaan juurikaan innostaneet ja pelilogiikalta ne olivat enemmän tai vähemmän ongelmallisia. Vuonna 92 pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan ihan uudenlaista jäkispeliä nimeltä NHL hockey, joka oli Electronic Artsin ensimmäinen yritys tehdä jääkiekkoa. Pelin pelattavuus oli ihan uudenlaista ja todella hyvin sujuvaa. Seuraavana vuonna saimme joululahjaksi Sega Genesiksen ja heti kun kauppoihin saapui uunituore NHL 94, käytiin hakemassa se paikallisesta WalMartista. Asuimme syvässä etelän osavaltiossa, jossa jääkiekkoa ei juurikaan arvostettu ja saimmekin etsiä peliä pitkän tovin. Peliä kuitenkin pelattiin satoja tunteja ja tuhansia otteluita. Omasta näkökulmastani tämä on edelleen paras ja pelatuin urheilupeli. Alkuperäinen peli löytyy edelleen hyllystä cibbinä.

2. California Games (Master System)

The Games -pelit olivat Epyx-ohjelmafirman anti urheilupelien sankkaan metsään. Urheilupelejä on tullut tieto- ja pelikoneiden alkuajoista asti todella paljon ja hyvin vaihtelevalla laadulla. Tietotekniikan kivikaudella kuitenkin yksi pelisarja erottautui bulkkimassasta hienolla grafiikalla ja omanlaisella, mutta "helposti" omaksuttavalla pelimekaniikalla. Nämä urheilupelit olivat The Games sarjaa, jossa oli mukana mm. Winter Games, Summer Games ja minulle hyvin läheiseksi jäänyt California Games. Pelin sain aikoinaan ensimmäisen pelikonsolini mukana ja ekat pelaamiset mitä olen koskaan pelannut millään täysin omalla pelikoneellani tapahtui juuri pelaamalla California Gamesia. Peliä tuli tuli pelattua niin paljon, että hallitsin jokaisen lajin joko hyvin tai erinomaisesti. Edelleen tulee silloin tällöin laitettua California Games Master Systemiin ja pelattua lajit läpi. Seurapelinä hyvin hauskaa viihdettä, joskin tasoerot pelaajien välillä näkyy helposti liiankin hyvin.

3. Super Kick-Off (Master System)

Jos ekana on jääkiekkoa, toisena yleisurheilua, niin kolmantena tulee varmasti futista. Kick Off sarja omaa legendan maineen. Alunperin Atari ST:llä ja Amigalla lanseerannut futispeli oli aikanaan realistisin esitys jalkapalloilusta. Alkuaikoina futispeleissä pallo aina "liimaantui" pelaajan jalkaa, kunnes annettiin komento potkaisuus. Kick Off vei pidemmälle ja palloa potkittiin jatkuvasti eteenpäin. Pelaaminen oli hankalaa ja vaatii todella paljon, että pelaaminen näyttäisi olevan hallinnassa. Useinmiten pallo vain pomppii ja lentelee pelaajan edessä. Onnistuin jossain vaiheessa ala-asteella löytämään Master Systemille Super Kick-Off:in ja innoissani siitä, että minun vaatimattomalla 8-bittisella laitteellani oli ihka aito "futis-simu", pelasin niin paljon, että opin pelimekaniikan ja keksin erilaisia jekkuja, joilla voitin jokaisen pelin aivan varmasti. Lisäksi, kun huomasin, että valitsemalla peliin englannin kielen sijaan toisen kielen, pääsi pelaamaan eri valtioiden liigoja. Enää ei tarvinnut tyytyä Englannin liigaan, vaan jopa Ruotsin liiga oli pelattavissa (ja tässä sain ensimmäisen kielikylvyn ruotsin kieleen, kun väkisin käänsin kaikki valikot ruotsista suomeen). Legendaarinen peli omissa muistoissa, jotka on aika kullannut.

Kunniamaininta:

Decathlon
Speedball 2

Mobiilipeli

1. Pokemon GO

Periaatteessa ainoa mobiilipeli, jota oikeasti pelaan aktiivisesti. Peli on saanut minut liikkumaan paljon enemmän ja pelin avulla on tutustunut moniin ihmisiin, joihin en olisi varmasti muutoin tutustunut missään vaiheessa. Lisäksi pelin avulla on tutustunut moniin erilaisiin paikkoihin, joita en varmasti olisi tiennyt, jos en olisi kulkenut pelin mukana. Innostuksissani olen myös hankkinut kuusi eri laitetta, joissa jokaisessa on Pokemon Go ja näin ollen pystyn pelaamaan itsekseni kuutta pelaajaa samanaikaisesti.

2. Minecraft Earth

Toinen mobiilipeli, jota pelaan semisäännöllisesti. Olin mukana peleissä jo heti alussa, jopa ennen "day one" julkaisua. Alussa peli tuntui vähän vajavaiselta tekniikkalelulta, mutta säännölliset päivitykset ovat tuoneet enemmän ja enemmän pelattavaa. Odotankin, että tulisi kevät tai kesä, jotta pääsen kunnolla pelaamaan ulos ja kokeilemaan pelaamista kunnolla. Julkkarin marraskuinen ajankohta oli Suomen ilmaston kannalta vähän hölmö, koska ulkona ei ole ollut hyvä pelata kylmän kelin ja pimeyden takia.

3. Enmäämitäänmobiilipelejä

Oikeastaan en pelaa juuri mitään muuta kännyköillä. Edellisten pelien lisäksi käytetyimpiä sovelluksia ovat vain hyötykäyttöön suunniteltuja sovelluksia, joita ovat esimerkiksi Stellarium + tai Flightradar. Näitä suosittelen lämpimästi.

Kunniamaininta:

PC-porttaukset, kuten Icewind Dale tai X-Com

Paras käsikonsolipeli

1. Tetris (Gameboy)

Tetris oli pitkään oikeastaan ainoa käsikonsolipeli, jota tarvittiin. Järkyttävästi pelattavaa ja loistavaa ajantappoa. Jos ei tiedä mikä on Tetris, niin lyhyesti: Palikoita tippuu, kasaa niitä tasaisesti, täydet rivit muuttuvat pisteiksi, älä päästä ruutua täyteen, kerää enemmän pisteitä kuin muut.

2. Puyo Puyo (DS)

Puyo puyo on kuin Tetris, mutta ADHD-versiona. Nyt palikoiden sijaan tippuu väriläiskiä, joista täytyy koota erikokoisia kokonaisuuksia ja linkittää mahdollisimman monta "siivousurakkaa". Hyvää ja mielenkiintoista ajantappoa, jossa voi helposti kuluttaa liikaakin kellonkiertoa. TV-versio, jossa on hot seat -moninpeli, sisältää aimo annoksen rakennusaineksia kaveruuksien tuhoutumiselle.

3. Pokemon Moon (3DS)

Pokemon pelit sopivat kannettavien pelikoneiden kirjastoihin todella hyvin. Kokoelmissani on useampiakin Pokemon pelejä, mutta Pokemon Moon on ollut se kaikkein pelatuin. Pelit ovat päällisin puolin helppoja pikku roolipelejä, mutta oikeasti pelit ovat melkosen laajoja seikkailuja. Pelit ovat grindaamista ja saalistamista, jotta saa parhaimmat mahdolliset taskuhirviöt. Mukava peli vaikka lyhyisiin taukoihin.

Kunniamaininta:

Valkyria Chronicles 2

ONline moninpeli

1. Destiny 1 ja 2 (Xbox One ja PC)

Online pelejä en kauheasti tykkää pelata, koska pohjimmiltaan olen hyvin perinteinen suomalainen erakko. Destinyt kuitenkin muuttivat online-pelaamisen minun kannaltani. Peliseuraa löytyy jatkuvasti, eikä kehenkään tarvitse oikeasti tutustua. Omassa fireteamissa kuitenkin on helppo koordinoida toimintaa ja taisteluja. Pelin on pohjimmiltaan silkkaa tavaran grindaamista ja farmaamista, mutta siitä se mielenkiinto kuitenkin tulee, kun jatkuvasti yrittää saada parempaa asetta tai varustetta. Nyt kun kakkososakin on ilmainen, niin mikään ei estä peliin mukaan hyppäämistä.

2. Rainbow 6 Siege (PC)

Tom Clancyn pelit ovat olleet lempparipelien joukossa jo vuosien (vuosikymmenien) ajan. Jo ekat Rainbow Six pelit tuli pelattua läpi ja puhki. Tompan peleistä myös Ghost Reconit ovat tuttuja tapauksia ekasta pelistä lähtien. Rainbow Six -sarja oli oikeastaan ensimmäinen pelisarja, jota pelailin laneilla. Terroristien metsästäminen oli mielenkiintoista ja kaverien kanssa oli hauska suunnitella erilaisia taktiikoita vihollisten muiluttamiseen. Vuosien aikana sarjan pelit kehittyivät, osin parempaan, osin huonompaan suuntaan, mutta Siege räjäytti taas pankin. Pienen ryhmän taktinen räiskintä iski kuin miljoona volttia ja monet illat saivat sisältöä. Lisää mielenkiintoa tulee siitä, että hahmot ovat selkeästi erilaisia ja Action Force -tyylisesti kaikilla on omat erikoisominaisuudet, joiden hyödyntäminen on taisteluissa oma taktinen elementti. Erikoista kuitenkin pelaamisessani on se, että en e-urheilumaisesti pelaa ollenkaan versus-pelejä, vaan minut löytää aina ja vain Terrorist hunt -pelimoodista.

3. Minecraft (PC ja Xbox One)

Minecraft.. Hmm.. Kaverin kanssa rakentamista, seikkailemista. Ihan parasta. Aitoa yhdessä oloa!

Kunniamaininta:

Golf with your Friends
LORD (BBS-peli)
Terraria
DayZ

Offline moninpeli

1. Lego pelit (Xbox360 ja Xbox One)

Legot pelit ovat loistavaa yhteistyöpeliä. Yhdessä on kiva seikkailla ja ratkoa ongelmia. Perinteenä on ollut monen vuoden aikana, että joululomalla ostetaan Lego-peli ja pelaillaan se yhdessä läpi. Mukavaa yhdessöolemista.

2. Gears of War 2 Horde-mode (X360)

Gears of Warit ovat brutaaleja sotapelejä, joissa ainakin ensimmäisissä osissa ihmiset taistelivat olemassaolostaan raadollisissa taisteluissa. Hirviömäisiä vihollisia tulee aaltoina ja kaverin kanssa yritetään selvitä mahdollisimman pitkään. Pitkiä iltoja takana.

3. Minecraft (PC ja Xbox One)

Minecraft... Taas. Kivaa netissä, kivaa samalla ruudulla kaverin kanssa. Oikeastaan olisi ykkönen, mutta annetaan muillekin mahdollisuuksia.

Kunniamaininta:

Steel Panthers 2
Master of Orion

Positiivisin yllätys

1. System Shock (PC)

System Shock oli aikoinaan yllätys. Hypejunasta olin jäänyt pois, enkä oikeastaan tiennyt mitään tästä pelistä. Ainoa tieto oli, että tämä olisi hyvä, vaikkakin liian hidas Doomiin verrattuna. Vertaus oli kuitenkin tyhmä, koska Doom on räiskintäpeli, Sshock oli seikkailuroolipeli. Tätä en tiennyt ja vähän epäröiden ostin tämän jouluaaton aattona paikallisesta peliliikkeestä. Syy miksi ostin tämän oli se, että halusin jonkin uuden pelin aatoksi, ja tämä oli ainoa uusi peli, joka pyöri koneellani. Hieman harmissani menin kotiin, asensin pelin ja seuraavaksi huomasin, että joululoma oli jo ohi. Pelin mielenkiintoinen ja cyberpunkahtava maailma oli upea ja vuorovaikutuksellinen. Oman hahmon kuolema johtui vain omasta mokasta ja peli haastoi jatkuvasti uusiin haasteisiin. Innostuin pelistä niin paljon, että pelasin sitä vuosien aikanan niin paljon, että tunnen kaikki kentät kuin omat taskuni, tiedän kaikkien vihollisten paikat, tiedän parhaimmat taktiikat, ettei vihollinen pääse kertaakaan pusuetäisyydelle.Kannattaa kokeilla, nyt kun pelin saa helposti Steamista tai Gog:ista.

2. Outcast (PC)

Heräät oudolta planeetalta ja ainoat eliöt ympärilläsi ovat erikoisen näköisiä humanodeja. Et tiedä missä olet, mitä on tapahtunut, miten pääset pois. Alkuasetelma oli mielenkiintoinen. Scifitarina, jossa on tähtiportteja, ja mysteerejä, oli mannaa mielikuvitukselle. Peli oltiin alunperin tehty myös hyvin harvinaisella Voxeli-grafiikalla, joka ennen grafiikkakiihdyttimiä loihti todella upeita ja aidon oloisia maisemia. Peli oli kuitenkin vaikea saada toimimaan hyvin ja ne kerrat, kun sain, tuli pelissä seikkailtua. Pelin maailma on hyvin omanlainen ja astelmiltaan one-of-a-kind, joka itsessään saa mielenkiinnon tutkimiselle. Pelistä tuli muutama vuosi modernisoitu versio, jonka toimimaan saaminen on paljon helpompaan. Monta kertaa alennuksessa oleva peli kannattaa napata kokoelmaan.

3. Terraria (PC)

Terraria on taas sellainen peli, että en tiennyt tästä oikein mitään, kun ostin sen. En ollut lukenut mitään arvosteluja, katsonut videoita tai ylipäätänsä peli ollut tuottanut mitään mielenkiintoa. Steamin joulualen aikoihin minulla oli kuitenkin ostohousut jalassa ja taskuissa pikkuhilut polttivat. Terraria iskettiin 4-pack alennukseen hyvään hintaan. Kassan kautta mentiin ja Terraria päätyi pelikirjastoon. Ja pelikirjastossa se olikin melko pitkään koskemattomana. Jokin tylsä ilta kuitenkin aattelin kokeilla "tuota hölmöä 2D minecraft-kloonia". Pelattavaa kuitenkin oli tosi paljon ja jatkuvasti tuli vastaan jotain uutta. Peli pääsi todellakin yllättämään.

Kunniamaininta:

No Man's Sky

Pahin pettymys

1. Master of Orion 3 (PC)

Yläasteikäisenä pelasin Master of Orion 2:sta paljon, todella paljon. Peli oli selkeästi yksi lempipeleistäni ja kun kuulin, että se saa jatkoa, olin aivan innoissani. Luin kaikki artikkelit ja jutut, jotka kertoivat siitä kuinka Master of Orion 3 oli paljon parempi kuin aikaisemmat osat. Sisältöä olisi tosi paljon ja tekemistä äärettömästi. Sai kuvan, että pelissä pystyi valloittamaan universumin tai voittaa lähes käsittämättömän monella erillä tavoin. Odotus nousi nopeasti ja pelin julkkari läheni. Rahaa pistin säästöön ja kun julkkaripäivä tuli, menin hakemaan sitä kaupasta... Vain kuullaakseni, että julkkari on siirtynyt. Seuraavien muutaman kuukauden ajan sain aina kuulla saman, julkaisu siirtyy. Lopulta en enää edes ajatellut asiaa ja yllätyinkin, kun pitkän ajan päästä menin kauppaan ja hyllyssä odotteli aivan uusi MOO3. Peli samantien kassalle ja matka kotiin. Sopivasti oli viikonloppu alkamassa ja mietinkin mitä kaikkea ehtii pelissä tehdä. Peli asenukseen ja käyntiin. Aloitetaan uusi peli ja ah.. niin tutut rodut, mutta tähän innostus loppuikin. Peli oli jotain ihan käsittämätöntä. Valikkoa siellä, valikkoa täällä ja nappia nurkassa, nappia keskellä ruutua. En vain ymmärtänyt pelistä mitään. Klikkailin kaikkea, luin ohjeita, mutta ei mitään. Seuraavana päivänä kirjastossa käymään, jotta pääsi netistä lukemaan vinkkejä, mutta tuntui, että kaikki olivat ihan pihalla. Kopioin verkosta "aloitusoppaan", joka oli koolta monta kymmentä sivua. Yritin pelata, yritin tykätä pelistä, mutta en vain päässyt peliin sisälle. Enkä ole vieläkään päässyt. Edelleen harmittaa, kun näkee pelin hyllyssä ja miettii sitä intoa, mikä oli takaraivossa. Muutaman kerran olen aikuisenakin kokeillut peliä, mutta en vain edelleenkään pääse sisälle.

2. Playstation 3

Heti aluksi täytyy myöntää, että olen ensisijaisesti Xbox-tai PC-pelaaja. mutta Pleikkarit ovat aina kiinnostaneet minua. Pleikkari ykkönen ja kakkonen olivat minulle tuttuja ja kolmosen ilmestyessä, kiinnosti se minua jonkin verran. Hinta oli aivan hirveä ja hankinta pitkittyikin. Erään koulun joulujuhlan jälkeen kuitenkin ajelin kotiin ja matkalla ajattelinkin, että juhlan kunniaksi haen kaupasta omani. Taas kassan kautta kotiin ja innostuneena asentamaan. Ja ekat murheet heti, asennus oli hirveä ja koneen käyttöönotto päivityksineen oli pitkä prosessi. Lopulta kone käyntiin ja pelit päälle. Siinä seuraavat murheet. Pelit olivat tökerömpiä ja hitaampia kuin boxilla. Käyttöjärjestelmä oli epäkäytännölinen ja hidas. Kauppapaikka oli aivan uskomattoman hidas ja lopulta joissain peleissä tallennukset sekoilivat. Pettymystä pettymyksen perään. En vain voi ymmärtää niitä ihmisiä, jotka ostivat PS3:n ainoaksi pelikoneeksi kotiin. Kaikkea saa odottaa. Ja aivan viimeiseksi niitiksi tuli Sonyn tietomurto, joka löi netin poikki pitkäksi aikaa. Pleikkarilla pelataan vain jotain mitä saa vain sille. Kaikki muut pelataan hyvillä laitteilla.

3. Konsolikäännökset 90-luvulla

Ysärin konsolikäännökset olivat pääsääntöisesti surkuhupaisia. Katsoit kaverin luona hienoa PC- tai Amiga-peliä ja ostit itse kotiin siitä Segan tai Nintendon version. Aina sai pettyä, kun pelistä oli oikeastaan samaa oli vain kansikuva ja kaikki muu oli muutettu sopimaan paremmin ohjaimelle tai mahtumaan konsolin pienempään muistiin.

Kunniamaininta:

Two Worlds

Paras sega peli

1. Sonic the Hedgehog (Master System)

Sonic-pelejä on tullut pelattua paljon. Kun sain vihdoin omalle koneelleni Sonicin, pelasin sitä paljon. Harjaannuin siinä niin paljon, että pääsin pelin läpi kuolematta, löytäen kaikki salaisuudet ja tiesin kaikkien vihulaisten paikat sekä tavat. Edelleen peli on jossain selkärangassani ja menee melko helposti edelleen läpi.

2. Castle of Illusion (Master System)

Parhaita Master Systemin pelejä. Aikoinaan tykästyin pelistä niin paljon, että opettelin kaiken mahdollisen ja pelin läpäisy kuolematta oli helppoa. Edelleen pelaamisissa mukana ja usein uutena vuotena tulee striimattua pelin läpäisy.

3. Asterix (Master System)

Euroopan yksinoikeusherkku. Hieno ja selkeä grafiikka. Raudanluja pelattavuus sekä viiveetön ohjaus. Myös yksi lempipeleistäni, jota tulee laitettua masiinaan vähän väliä.

Kunniamaininta:

Alex Kid, Populous ... paljon. Sega oli ja on minun koneeni.

Paras nintendo peli

1. Super Mario 64 (Nintendo 64)

Mariot ovat aina olleet kivoja, mutta kun pelasin ekaa kertaa Mario 64:ää, olin häkeltynyt. Kerrankin oli 3D-tasoloikka, jossa pelattavuus oli tehty priimalleen oikein. Super Mario 64 on ollut oikeastaan ainoa syy miksi olen hankkinut Nintendo 64:n. Pelattavaa on tosi paljon. Pelin DS-versio on tosi hyvä porttaus ja on ollut mukava ottaa peli mukaan matkoille. Versio kuin versio, kannattaa tutustua.

2. Quake 64 (Nintendo 64)

Pyöriikö Quake? No totta ihmeessä. Minun tietokoneeni tuolloin joskus oli niin huono, ettei sillä saanut Quakea juuri pelattavaan muotoon, mutta Nipa 64:n Quake oli niin suora porttaus, että ei muuta tarvinnut. Peli on jäänyt upeasti mieleen ja edelleen tekee välillä mieli pelailla kenttä tai pari.

3. Faxanadu (NES)

Marion jälkeen eka Nes-peli jota olen pelannut. Jäänyt omalta osaltaan maagisena roolipelinä takaraivoon. Musiikit aivan upeat ja nostalgiset. Muistaakseni olisin isoveljen kanssa pelannut pelin läpi joskus pikkumuksuna, mutta aikuisikäisenä en ole vielä kertaakaan pelannut niin pitkälle. Jotenkin Graalin-maljana ei uskalla pelata peliä niin pitkälle.

Kunniamaininta:

Paras Xbox peli

1. Halo (Kaikki Xboxit)

Halot ovat jo käsite. Halojen avulla räiskinnät tulivat oikeasti konsoleille ja pelattavuus koki todella tärkeitä innovaatioita. Räiskintä on hyvin toimivaa ja pelien kontrollit ovat juuri sitä, mitä niiden kuuluukin olla. Halot olivat myös tarinaltaan mielenkiintoisia ja pitivät mielenkiinnon yllä. Takana on satoja tunteja kampanjaa, moninpelejä ja Firefight-pelimuotoja. Enkä kadu niistä mitään.
Sarjan parhaat osat ovat: ODST, Reach, 2 ja 3

2. Fable (Xbox ja Xbox360)

Fablesta hypetettiin aikoinaan paljon. Luotiin kuvaa, että pelissä on suurin piirtein valtava mikrokosmos, jossa jokainen teko vaikuttaa vaikka mihin ja perhosen siiven liike saa pyörremyrskyn toisella puolta pelimaailmaa. Hypetys oli mitä oli ja monet pettyivät, kun peli ei ollutkaan sitä mitä sanottiin. Itseäni hype ei liikauttanut, koska en sitä seurannut. Pelin ostin alennuksesta ja mielenkiinnolla lähdin kokeilemaan. Ja siinä se viikonloppu menikin. Peli ottaa mukaansa tosi hyvin, se on helppo omaksua ja etenee jatkuvasti mukavalla tahdilla. Yksi Xboxin merkkipaaluja.
Jonkun syyn takia minun pelit päättyvät aina siihen, että ole ylikiltti ja saan pyhimyksen renkaan päälleni. En vain osaa olla ilkeä.

3. Gears of War 1-3 (Xbox360)

Gears of War -pelit ovat upeita kertomuksia ihmiskunnan selviytymistaistelusta. Aikoinaan graafisesti erittäin upeannäköiset pelit veivät mukanaan ja pelin hyvin omanlainen, hieman taktikointiin nojautuva, taistelumekanismi on hyvin toimivat ja mielenkiintoinen.Pelisarjan tarinankerronta ekoissa kolmessa osassa olivat hyvin tiivistä ja loi mielenkiintoisen taustan taisteluille. Pelkästään tarinan takia suosittelen kokeilemaan pelisarjaa.

Kunniamaininta:

Niitä on niin paljon.

Paras Playstation peli

1. Shadow of the Colossus

Eeppinen peli ja samat jutut kuin aikaisemmin kirjoitettuna tasoloikka kohtaan. Mielestäni selkeästi parasta mitä pleikkarille saa. Ja ainoastaa pelin PS4-versio on syy sille, miksi ostin pleikkari nelosen.

2. Gran Turismo

Gran Turismo on pelisarja, jota on tullut pelattua ekasta osasta lähtien. Omista kokoelmista löytyy kaikki osat ja muutenkin peli kuuluu pleikkarin ehdottomiin kulmakiviin.

3. Killzone

Halon tappaja vai miten tätä aikoinaan markkinoitiin. Pleikkarin pyrkimys vallata fps-genre, mutta ei päässyt lähellekään Haloja. Itselleni Killzone on saanut oman paikkansa sydämessäni ja jokainen sarjan osa on tullut pelattua. Ihan mukavaa ja hienoa räiskintää, joka kuitenkin sortuu osittain vähän hölmöihin ja raskaisiin kontrolleihin.

Kunniamaininta:

Paras PC peli

1. System Shock

Tämä kategoria oli oikeastaan täysin mahdotontonta laittaan rankkeihin. Tässä on kuitenkin ne kolme peliä, jotka tulevat ensimmäisenä mieleen, kun mietin just niitä pc-pelejä, joita on tullut pelattua vuosien ajan.

2. UFO : Enemy unknown (X-com)

3. Master of Orion 2

Kunniamaininta:

Näitä on paljon

Paras Commodore peli

1. Airborne Ranger (C64)

Tämä kategoria oli oikeastaan täysin mahdotontonta laittaan rankkeihin. Tässä on kuitenkin ne kolme peliä, jotka tulevat ensimmäisenä mieleen, kun mietin just niitä commodore-pelejä, joita on tullut pelattua vuosien ajan.

2. Hero Quest (Amiga)

3. Wizball (C64 ja Amiga)

Kunniamaininta:

Mt.Robot
Hot Wheels

Paras VR peli

1. No Man's Sky

Kun No Man's Sky sai VR-tuen, ajattelin että se on vain sellainen pikku juttu, että varmaan saa tutkia alusta virtuaalisesti tai muuta vastaavaa. Mutta peli olikin muutettu kokonaisuudessaan virtuaalitodellisuuteen. On suorastaan häkellyttävää lentää avaruusasemalta planeetalle ja siellä talsia dinosauruksien keskellä. Skaala on aivan mahdottoman iso ja tekemistä on aivan hirveästi. Ehdottomasti upein VR-kokemus.

2. Skyrim VR

Skyrim on upea peli, jossa on upea pelimaailma. Skyrimin VR-versio on onnistunut versio, jossa pääsee upeaan ja monipuoliseen maailmaan lähes aidosti sisälle. Yksi niistä peleistä, joita tulee esiteltyä ekana, kun esittelen VR-laitteita.

3. Persistence

Aikoinaan, kun ostin VR-laitteet, ajattelin etten tule koskaan pelaamaan kauhupelejä. Ihan vain siksi, että inhoa äkkisäikkykohtauksia. No ekojen pelien joukossa oli kauhupeli. Pelissä ollaan avaruusaluksessa, jossa miehistö on muuttunut mutanteiksi. Itse sankarina eletään kopioina, jossa kuolema merkitsee vain uuden sankarin kopion aktivoitumista. Peli on myös jatkuvasti muuttuva, eli aina kuoleman jälkeen kentät ovat muuttuneet ja aluksen eri kerrokset on tutkittava uudelleen. Huikea tunnelma saa yrittämään aina uudestaan ja äkkisäikyt .. niihin tottuu. Peli tuo tunnelmaltaa osaksi mieleen System Shockin, joka on saanut ainakin minut pysymään pelin parissa.

Kunniamaininta:

Borderlands VR

Paras multiplatformpeli

1. Doom

Jos puhutaan multiplattareista, niin Doom on ihan ehdoton. Ei ole laitetta, jossa ei Doomia saataisi toimimaan. Doom löytyy kopiokoneiden valikoista, näppäimistön valoista, pankkiautomaateista jne. Tuntuu, että Doom saadaan toimimaan missä vain. Ja aina yhtä legendaarisena.

2. Minecraft

Minecraftin saa myös lähes mille alustalle tahansa. Ja upeasti voi nykyään pelata cross-plattina, eli pc-pelaajat ja konsolipelaajat pääsevät kaikki pelailemaan yhdessä. Tämä saisi yleistyä enemmänkin.

3. Flashback

Muistoja ja muistoja. Aikoinaan ekan kerran pelasin Amigalla, sitten sain Genesis-version, tuli pelattua pc:llä ja nyt viimeksi pleikkarilla. Switch-versio löytyy avaamattomana hyllystä. Peli on aina sama ja samanlainen, mutta se riittää minulle.
Ja Conradin paidan väri on oikeasti valkoinen!

Kunniamaininta:

Paras TV-pelikonsoli

1. Xbox

Aikoinaan kun pleikkari tuli, kaikki ostivat sen. Minä olin PC-tyyppi ja kun ostin konsolin, oli Xbox selkeä valinta. Tekniikaltaan parempi, softaltaan parempi ja ohjaimeltaan parempi. Microsoft särkee helposti monien korvissa, mutta ei minulla. Tiesin, että kun he tekemävät konsolin, on sen softapuoli varmasti hyvä ja toimiva. Speksit myös kertoivat, että raakaa laskentavoimaa löytyy rutkasti. Valinta oli selkeä, enkä ole harmissani. Sama suhtautuminen koneeseen on ollut myös seuraavissakin laitteissa. Xbox on aina loistanut. Vaikka PS4 oli tehoiltaan parempi kuin ONE, tiesin, että kuitenkin softaltaan ONE on parempi ja näin ollen kokonaisuutena sutjakkaampi.
Lisäksi, koska Xbox-harrastajia on vähemmän, on pelit yleensä halvempia ja niitä löytää yleensä helpommin.

2. Sega Master System

Minun ensimmäinen ikioma konsoli oli Sega Master System. Koneella on pelattu niin paljon, että takuuvarma paikka sydämessäni on taattu. Saa tulevissa koneissa olla vaikka mitä pelejä ja ohjelmia, silti Masteri on mun top laitteita. Ja mikä parasta, ei tarvitse ladata päivityksiä.

3. Playstation 4

Pleikkareista nelonen on se eka pleikkari, joka pääsee tykkäämislistalleni. Ihan kiva ja monipuolinen laite. Kilpailee hyvin Xbox Onen kanssa, mutta softa ei ole mielestäni yhtä sutjakka, niin pakko laittaa boxin alle.

Kunniamaininta:

Retron 5

Paras käsikonsolilaite

1. Playstation Vita

PS Vita. Ehdoton käsikonsolilempparini. Hyvät pelit, hyvät ohjaukset, skarppi näyttö ja monipuoliset ominaisuudet. Vita on oikeastaan aina minulla mukana, menen minne tahansa. Myös, kun ostin 64 gigaisen muistikortin, toimii se mahtavana peliarkistona.

2. Nintendo 3DS

3DS on mielenkiintoinen tuttavuus. Harvemmin tulee käytettyä 3D-ominaisuutta, mutta pelit ja käytettävyys ratkaisevat. Laite on helppo ottaa mukaan ja pelit ovat hyviä. Näppärä laite, ei muuta kai tässä.

3. Playstation Portable (PSP)

Melkein kuin Vita, mutta ei ihan. PSP on ollut myös aktiivisesti mukana. Paljon mielenkiintoista pelattavaa ja katseltavaa leffojen muodossa. Mukava laite pitää mukana, joskin aika on syönyt tosi pahasti käytettävyyttä.

Kunniamaininta:

DS
Game Boy

ALL TIME TOP 10

1. Minecraft

2. Elite Dangerous

3. System Shock

4. Master of Orion 2

5. Destiny 2

6. The Elder Scrolls Daggerfall

7. Wing Commander 3

8. Fallout 2

9. The Elder Scrolls Skyrim

10. Day of the Tentacle

Page updated

Google Sites

Report abuse