Olen aina liikkunut paljon: Juossut, hiihtänyt, luistellut, vaeltanut jne. Kaikenlainen liikkuminen on kuulunut jokapäiväiseen arkeeni ja itseni haastaminen uusiin ennätyksiin on tullut suoraan takaraivosta. Joukkuelajeista en juurikaan ole koskaan välittänyt, vaikka olenkin valmentanut jalkapallojoukkuetta. Yksin puurtaminen on ollut aina minun juttuni. Opiskeluaikoinani olin paremmassa kunnossa kuin koskaan ennen. Lenkkeillessä 10 kilometrin lenkki ei tuntunut missään ja helposti päivän aikana pystyi juoksemaan useammankin, jos halusi tai oli aikaa. Töihin päästyäni alkoi arjen aika loppumaan käsistä ja samalla työkiireet veivät mukanansa. Lenkkeily väheni jatkuvasti ja pian huomasin, että energiat menivät kokonaisuudessaan töiden tekoon...
Loppuviimeksi kaiken jälkeen tapahtuikin totaalinen väsyminen ja kroppa antoi niin pahasti periksi, että lääkärissä käyntien jälkeen tulikin lähes totaalinen kuntoilukielto. Reilu vuosi kului hyvin pienillä lenkeillä, mutta nyt on taas noussut halu voittaa itseni. Tavoitteet nostetaan, pelot voitetaan ja mennään taas.
Seurataan tässä miten vuosi kuluu ja mihin päästään!
Tammikuu vuonna 2020 oli hyvin erikoinen. Vanha loru "Tammikuu on pakkaskuu" ei tosiaankaan toteutunut, vaan päivät kuluivat reiluissa plussa-asteissa ja jokainen viikko antoi taivaalta vettä tai jäätävää vettä. Lenkkeily kelejä ei meinannut tulla ollenkaan. Sukset olivat olleet autokatoksessa jo marraskuusta lähtien odottamassa hiihtokelejä täysin turhaan. Suuri toive onkin, että tänä vuonna pääsisi hiihtämään edes yhden kerran.
Kaiken pimeyden keskellä kuitenkin hain kaapista vanhat lenkkikengät ja verkkarit. Puin heijastinliivit päälle ja menin ulos happirikkaaseen ilmaan. Ekat juoksut menivät yllättävän hyvin, eli paremmin kuin odotin. Matkat, jotka jaksoin juosta, olivat huomattavasti pidempiä kuin olin ennakkoon arvioinut. Lenkkejä tuli tehtyä 2-3 kpl / vko.
Lenkin pituus: 2-4 km
Keskimääräinen aika/kilometri: 8-10 min
Tästä on hyvä aloittaa!
Helmikuussa talvi on syvimmillään. Lunta on kaikkialla ja pakkasta, sekä pimeyttä riittää. Näin siis normaalisti, mutta tänä vuonna helmikuussa lunta ei ollut yhtään. Pimeys kuitenkin syleili liikkujia todella kokonaisvaltaisesti ja vettä tuntui satavan miltei päivittäin. Yllättävät ja lyhyet pakkasjaksot saivat maan kiiltämään vaarallisesti.
Liikkuminen helmikuussa vähentyi jokseenkin. Hyötyliikuntaa kuitenkin tuli runsaasti työn ohessa ja kotona oleva kuntopyörä oli käytössä satunnaisesti.
Nyt kuitenkin kohti kevättä ja maaliskuuta.
Lenkin keskimääräinen pituus: 2-3 km
Maaliskuussa maailma muuttui. Virus iski maailmaan ja liikkuminen pysähtyi enemmän ja vähemmän. Itsellä työt veivät yht'äkkiä kaiken ajan aina aamusta iltaan. Pari viikkoa meni siten, ettei ehtinyt muuta kuin istua tietokoneella ja suunnitella tulevia. Onneksi otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja annoin itselleni aikaa töiden oheen, jonka jälkeen illoin tuli poljettua kuntopyörää vähintään tunnin verran. Myös satunnaiset lenkit ympäri kaupunginosaa oli läsnä, vaikka loppuivatkin kuin seinään, kun koko maassa pelästyttiin viruksen leviämisestä.
Lenkin pituus: n. 2 km
Kuntopyörällä ajelussa n. 750 kcal/tunti
Huhtikuu oli kokonaisuudessaan etätyötä. Päivät tuli vietettyä kotona ja tuli istuttua todella paljon tietokoneen ääressä, kun tarkistelin oppilaiden tehtäviä ja pidin etätunteja. Älykello vähän väliä muistutteli, että pitää liikkua, mutta vastuu ja työ piti aloillaan. Unohdin usein jopa syödä päivän aikana ja ekat muruset navan alle tuli saatua vasta illalla...
Mutta etätyö toi ison muutoksen muutenkin elämään. Autoa en juurikaan nyt tarvinnut. Jokainen aamu alkoi vähintään 2 km lenkillä ja usein iltaisin tuli tehtyä toinen lenkki tai pyöräiltyä kuntopyörällä. Kun ei tarvinnut kuluttaa päivästä paria tuntia autossa istumiseen työmatkoilla, niin tämä aika tuli käytettyä fyysiseen liikkumiseen.
Vaikka poikkeustila-aika oli todella vastenmielistä ja ikävää aikaa yleisesti, jotenkin jäin kaipaamaan sitä vapautta, mikä jäi käsiin etätyöstä. Oli paremmin aikaa liikkua ja miettiä. Tavoitteena on kuitenkin jatkaa tätä flowta.
Lenkin pituus: 2-4 km
Toukokuu oli kevätlukukauden viimeinen kuukausi ja se aloitettiin etätyön merkeissä. Etätyön aikana aloitetut aamulenkit jatkuivat edelleen ja jatkuvasti enemmät valoisemmiksi tulevat illat aktivoivat iltaliikkumista edelleenkin. Askelmäärät olivat päivittäin isoja.
Etätyö päättyi reilut kaksi viikkoa ennen kuun loppua ja paluu normaaliin “lähityöhön” ei katkaissut missään vaiheessa aamulenkkejä vaan niitä jatkoin edelleen normaalin tapaan, vaikkakin aamuherätykset olivatkin nyt jo aamu 6 aikoihin. Työhön paluu muutti muutenkin selkeästi liikkumista ja loppukuukausi tulikin liikuttua tavallista enemmän. Askelmittariin tuli päivittäin vähintään tuplamäärä askeleita tavalliseen. Ihan loppukuukauden aikana aamulenkkien kaveriksi tuli myös aamu-uinnit, kun ennen töitä pysähdyin läheiselle uimarannalle.
Olo on kehittynyt alkuvuoden aikana todella paljon parempaan suuntaan. On ollut hienoa huomata, miten lihakset jaksavat nyt paljon enemmän ja keuhkojen hapenottokyky on lisääntynyt huimasti. Myös painoa mitatessa oli ilo huomata, että kilojakin on lähtenyt vajaat kymmenen.
Saas nähdä miten kesä muuttaa rytmiä.
Lenkin pituus: 3-5km
Kesäkuu oli lomakuu.
Kesäkuussa tuli jatkettua liikkumista alkuvuoden tahdissa. Päivittäinen askelmäärätavoitteet tuli saavutettua lähes päivittäin ja muunlainenkin liikunta oli päivittäin mukana.
Aamulenkkejä jaksoin tehdä juhannukseen asti, mutta juhannuksesta loppukuuhun kestävä todella kuuma aika vähensi lenkkeilyä, mutta samaan aikaan kasvatti uimista. Uimassa tuli käytyä muutenkin lähes päivittäin.
Kesäkuussa tuli myös palauteltua vanhaa harrastusta, eli jousiampumista. Alkukuusta ostin harjoitusjousen, mutta loppukuusta harjoittelu muuttui kovemmaksi ja jousipyssyksi tuli pitkäjousi.
Kiva harrastus, jossa askeleita tulee vaivihkaa paljon. Ja tunnottomat sormet.
Heinäkuu oli säänpuolesta poikkeuksellinen. Normaalisti heinäkuu on kuuma ja aurinkoinen, mutta nyt kohdalle sattui kylmä ja sateinen heinäkuu. Lämpötila oli päivittäin niin alhainen, että mielellään piti villasukkia jalassa.
Liikkuminen väheni kelien takia, mutta myös lomailun takia. Liikkumaan lähteminen ei tapahtunut niin automaattisesti kuin aikaisemmin.
Paikoillaan en kuitenkaan pysynyt vaan tuli oltua useaan otteeseen mukana metsä- ja puutalkoissa. Myös jousiammunta oli läsnä usein ja väritti kesänviettoa mukavasti.
Elokuussa alkoi taas työt. Kuun aloitus kului valmistautuessa töihin ja todenteolla ne alkoivat kuun puolessa välissä. Elokuussa pyrin vahvasti ylläpitämään liikkumista ja kävinkin aamulenkeillä ja aamu-uinneilla, mutta hektinen työ vei voimia niin paljon, että loppukuukauteen päästyä alkoi puhti loppumaan ja lenkit vähenivät. Toivonkin, että töiden muuttuessa enemmän rutinoituneeksi, pääsen takaisin lenkkeilyn makuun.
Syksy on aina rankkaa aikaa. Työt painavat päälle ja päivittäin tuntuu olevan jotain menoa tai säätämistä. Syyskuukausien aikana ei juurikaan ehtinyt iltaisin lenkkeilemään. Askeleet tulivat päivittäin täyteen jo töiden aikana ja aamu-uinnit jatkuivat pakkasiin asti ja jopa niiden jälkeenkin, mutta muuten liikkuminen jäi vähiin. Ja sen huomaa. Kroppa on paljon väsyneempi ja lenkkeilystä tulevaa raikasta tuulahdusta jäi usein kaipaamaan. Kumpa tulisi lunta.
Vuosi 2020 on päättynyt ja aika lyödä lukkoon erikoinen vuosi. Alkuvuonna koko maailman järjestys meni uusiksi ja kesästä eteenpäin tuntui, että nyt vain nitkutellaan tämä vuosi loppuun.
Joulukuussa syksyn työtaakka painoi vielä päälle ja liikkuminen oli tavallista vähäisempää. Väliarvioinnin tuoma taakka oli välillä kova ja illat jos toiset tuli istuttua tarkistuskirjojen kanssa. Uimassakin ehti käydä muutaman kerran, jonka periaatteessa mahdollisti se, ettei vedet päässeet jäätymään. Ainoastaan aamu-uintien pimeys oli omiaan kiusaamaan. Myös miltei päivittäinen vesisade vei loputkin kiinnostukset ulkoiluun.
Loppukuusta kuitenkin tuli oikea onnettomuuksien summa, jossa esimerkiksi auto päätti rikkoontua. Tämä tarkoitti sitä, että jonkin aikaa tuli käppäiltyä tavallista enemmän. Kaupassakin käynti sai oman mausteensa, kun sai kävellä 50 minuuttia suuntaansa.
Loppukaneettina tähän vuoteen voisi sanoa, että alku lähti vauhdikkaasti matkaan, mutta väsy iski loppumetreillä. Alkuvuonna kuitenkin kehitys oli niin hyvää, että sitä mielellään muistelee ja kovalla halulla aloitellaan samanlaista tälle vuodelle. Saa nähdä miten tänä vuonna selviytyy ja sitä voikin seurata seuraavasta kuntoiluseurannasta.