Kaiken oudon ensyklopedia

Minua on aina kiehtonut monenlaiset kauhukertomukset ja erilaiset uskomukset. Lapsuudesta muistan hyvin miten Noidan käsikirjaa oli luettu innolla, mutta pelokkaasti. Kirjan jutut olivat jänniä ja samalla kirjoitettu siten, että pienen tenavan mielessä ne muuttuivat tiedekirjamaisen faktaksi. Monet yöunet saivat odottaa nukahtamista, kun ikkunassa olevat varjot muuttuivat käsikirjasta tutuiksi hirviöiksi.

Noidan käsikirja on omalla nostalgisuudellaan pysynyt mielessä kaikki nämä vuodet ja innolla luinkin sen uudestaan, kun siitä tehtiin uudelleen painatus muutama vuosi sitten. Monta kertaa on kuitenkin ollut mielessä ajatus siitä, että miksi ei samallaista mörkö-aapista ole kirjoitettu aikuismaisesti tiedekirjaformaattiin. Tosin kyllähän erilaisia lähdeteoksia erilaisille teemoille löytyy, mutta ajatus teoksesta, joka kokoaisi kaikki jännät jutut samoihin kansiin, oli pyörinyt mielessä.

Yllätys olikin jokunen vuosi sitten, kun kirjaston rajatieto-osastolla törmäsin tähän, Kaiken oudon ensyklopedia, kirjaan. Siinä tuntui olevan paljon tietoa monista erilaisista asioista. Kiinnostus kirjaan oli kova, luin juttuja sieltä sun täältä ja tilasin oman kirjan kirjakaupasta. Mutta vain siksi, että unohtaisin sen hyllyyni.

Nyt kun aikaa oli kulunut ja löysin kirjan uudestaan, oli lukeminen taas mielenkiintoista. Tekstit ovat lyhyitä lyhennelmiä eri oudoista asioista ja tämä sopi hyvin kesään. Mitenkään järjestelmällisesti en kirjaa ole lukenut, vaan pikemminkin ottanut jostain kirjaimesta jonkin artikkelin ja siitä jatkanut eteenpäin eri kohtiin kirjaa. Yhdestä asiasta lukeminen johtaa helposti siihen, että alkaakin lukemaan muitakin tekstejä kirjasta, jotka jotenkin liippaavat ensimmäistä asiaa läheltä. Tämän kautta huomaakin, että kirjan parissa on mennyt aikaa minuuttikaupalla.

Kirja on kirjoitettu mukavalla otteella. Periaatteessa kirjasta huokuu faktatietoa outouksista, selittäen niitä rationaalisesti, mutta aina välillä jättäen asioita lukijan oman harkinnan varaan. Kirjassa onkin keskitien kulkijan näkemys, eli henkilöt jotka uskovat johonkin, ei kannata tästä hakea tietoa, mutta toisaalta skeptikonkaan ei kannata välttämättä hakea tukea itselleen. Avoimella mielellä varustettu lukija saa tästä parhaimman antinsa.

Kirjoitetut jutut ovat mukavan laajalla skaalalla. Kirjasta löytyy juttuja yleisista outouksista, mutta kirjasta löytyy myös paljon pienen piirin tai vähän unohdettuja juttuja. Itse olin hyvilläni siitä, että esimerkiksi kirjassa oli juttua kirkkoväestä, josta en muutoin ole kauheasti tietoa löytänyt. Kirjassa on myös mukavasti mukana suomalaisuutta, suomalaisia kummitusjuttuja ja mytologiaa. Kesällä kirjoittelin itsekin seikkailukertomuksia ja tästä kirjasta sai kivasti ideoita kertomukseen, joka sijoittuu muinaiseen Suomeen. Kirjassa on myös esitelty paljon ihmisiä, jotka ovat olleet mukana erilaisissa outouksissa tai ovat luoneet omia teorioitaan asioista.

Kirja on hyvin koottu ja kirjoitettu. Aika pitkälti kaikkeen outouteen, joka voi mieltä kaivella, löytää jonkinlaisen tekstin. Jotain virheitä olen kuitenkin löytänyt ja muutamassa kohtaa tekstissä on ohjattu toiseen hakusanaan, mutta joskus kirjasta ei kuitenkaan löydy sitä. Näitä ei paljoa ole ja osa virheistä voi laittaa sen piikkiin, että oma ajatus outoudesta onkin erilainen kuin kirjassa.

Suosittelen kirjaa, jos vähäänkään on kiinnostunut maailman outouksista, mytiikasta tai ihan vain pseudotieteestä.