Ruso

Tieteellinen nimi: Triticum aestivum ssp. aestivum
Geenipankki: NGB349 Ruso. Ei ole enää uudessa geenipankissa (12.9.2022)
Lajikkeen nimi: Ruso
Tyyppi: Vanha lajike
Tuntomerkki: Kevätvehnä
Polveutuminen: (Reward x Pika) x tuntematon vapaapölyty.
Kauppaantulovuosi: 1967, lajikeluettelossa 1969-1992
Lisäysviljely: 2015, siemenjyviä (150 gr) saatiin Borealista syksyllä 2014. 

Sato: 1482 kg/ha, lannoittamaton
Hlp: 73,3 kg
Pituus: 84 cm
Valk: 10,65%
Tärk: 68,3%
Tjp: 37,5 g (Hinkkanen et al., 2022)

Viljelykokemus: Kasvanut hyvin
Muuta:  Kevätvehnien vertailulajikkeena toiminut Ruso tuli kauppaan 1967, mutta sen tarina alkoi jo 1945, kun sen alkuperäiskanta toimitettiin Jokioisista Tammistoon. Alkujaan risteytyksessä olivat Reward ja Pika, mutta Ruso jalostui vielä siitä. Reward- ja Pika-lajikkeista poiketen Ruso on ruskeatähkäinen lajike. Ruskeatähkäisyys on ominaisuutena dominoiva, joten Ruson on täytynyt periä se tuntemattomaksi jääneeltä ruskeatähkäiseltä lajikkeelta. Virallisesti Ruson alkuperäksi merkitäänkin (Reward x Pika) x tuntematon vapaapölytys. Lajikeluettelossa Ruso oli 1969-1992. (Ulvinen, 2006) Ruso oli aikanaan Hankkijan merkittävin kevätvehnäjaloste ja siitä tulikin toviksi Suomen yleislajike. Sillä on luja, 102 cm pitkä korsi ja keskileveät lehdet. Ruso on kaljutähkäinen ja lyhytvihneinen. Ruso tuleentui aikanaan aikaisin, 101 päivässä. Kasvuaika oli 1990 100 päivää keskinmäärin (Pietilä ja Salo, 1990:7), Mustialassa sitä puitiin 111 päivänä vuonna 2019. Se olisi kyllä voitu puida jo aikaisemmin. Lajike on leivontaominaisuuksiltaan hyvä. (Ulvinen, 2006) 

Rusosta tuli vehnätuotannomme valtalajike 1970-luvun mittaan (1967-82). Ruson viljelyyn tulon aikoihin yleisimmät lajikkeet olivat Svenno, Apu ja Norröna. Vuodella 1976 sen osuus oli peräti yli 60 prosenttia. Se on harvinaisen korkea viljelyosuus minkä tahansa peltokasvin yhdelle lajikkeelle. Syysvehnässä tällaisessa asemassa oli pitkään Vakka, ohrassa 1950-60-lukujen mittaan Pirkka (Kivi,1987).  Tähti - vehnän osuus siementarkastuksessa v. 1978 oli miltei yhtä suuri kuin Ruson. Sitten alkoikin laskukausi, jonka jyrkkyyttä kuitenkin hidastivat Hankkijan Tapio ja Luja. Suomalaislajikkeiden osuuden vähenemisen aiheuttajina olivat ensin ruotsalainen Kadett, sitten norjalainen Reno. Tämän jälkeen tuli ruotsalainen Satu sekä viimeiseksi Tjalve. Vuonna 1996 suomalaislajikkeiden osuus viljelyssä oli 8 %, kun se vuonna 1976 oli ollut 90 %. Siitä se on hiljalleen alkanut nousta lähinnä Mahdin ansiosta. (Evira)

Ruso arvosteltiin alusta pitäen suuren jyvän takia. Se onkin ollut joka vaiheessa suurijyväisein kevätvenhäjaloste. Ruson sukujuuret johtavat Marquis-venhään. Tämä venhä oli pitkään Kanadassa leivontalaadun mitta. "Markiisin" kaltaisen vehnän laadun geenivirta on kulekutunut Ruso-vehnään saakka. (Kivi, 1987)

Ruso-vehnästä sai leivottu maistuvaa ja hyvä hiivaleipää. Hiivaleipä oli väriltään vähän tumma. (Ollas, 2014)