Kauroja on kahdenlaisia, kuorellisia ja kuorettomia. Kaura on itsepölytteinen. Varhaisessa kasvuvaiheessa kaura on tummempi vihreä kun ohra ja vehnä. Kauralla on hyvin erilaisia röyhyjä. Ennen eristetiin viisi eri tyyppi röyhyä:
sulkaryöhy (plymvippehavre), röyhy yksipuolinen
(styvvippehavre), röyhy yksipuolinen pyramiidimuotoinen, pikkasen ruokkuva
(yvvippehavre), ryöyjä molemmilla puolella ja pyramiidimuotoinen
(spärrvippehavre), röyhyjä molemmilla puolella kaartevilla ja ulospäin suuntavia sivuhaaroja
(slakvippehavre), röyhy yksipuolinen pyramiidinen lyhyilllä vaakasuorilla tai roikkuvilla päähaaroilla. (Elfson, 1949)
Kauran värin luokittelu perustuu jyvän väriin. Aiemmin kaura jaettiin ”valkoiseen” ja ”mustaan” kauraan. Ruotsissa keltaisia kauranjyviä pidettiin ”valkokaurana”, kun taas ruskeat jyvät luokiteltiin ”mustaksikauraksi”. Suomessa väriin perustuvia nimityksiä pidettiin erillisinä luokkina. Mustakauran korret voivat olla erivärisiä, olki voi olla esimerkiksi kullankeltainen ja myös röyhy voi näyttää keltaiselta, mutta jos jyvä on musta, se luokitellaan mustakauraksi.
Kaurojen 2-3 alimpien sivuhaarojen arvokkaimmat jyvät ovat siemeniä varten parhaimmat sekä pienissä tähkylöissä ulkojyvät. Ne kehittyvät voimakkaasti ja antavat parhaimpia taimia. Sisäjyvät ovat pienempiä.
Joitakin sanoja hukkakaurasta. Hukkakaura muistuttaa viljelty kaura ja on paha rikkaruoho. Hukkakaurasta esiintyi, ainakin ennen, niin mustilla, kellertävillä ja harmailla jyvillä. (Elfson, 1949)
Ruotsalainen Vidar-kaura jalostettiin pohjoisia alueita varten ja sen viljely voisi myös kokeilla Suomessa (NGB 6350, NGB 4888)
Geenipankissa suomalaiset maatiaiskaurat on nimetty niiden tilojen tai paikkakunnan mukaan, joista ne on kerätty. Osa lajikkeista on saatu geenipankkiin kasvinjalostajilta. Tämän vuoksi niiden tarkkaa maantieteellistä alkuperää on vaikea määrittää. Ne lajikkeet, joiden alkuperäpaikkaa ei ole voitu selvittää, on sijoitettu kartalla Perämeren alueelle.