Maatiaisviljat

Lajike on ominaisuuksiltaan ja tuntomerkeiltään erottuva, yhtenäinen ja pysyvä. Lajike on rekisteröity ja kauppaan laskettu. Vanha kauppalajike on tieteellisesti kasvinjalostuksen tuloksena syntynyt ja kauppaan laskettu lajike, joka ei ole enää mukana virallisessa kasvilajikeluettelossa. Vanhan kauppalajikkeen kanta on pitkään samalla tilalla viljelty vanha kauppalajike joka on muuttunut alkuperäisiltä ominaisuuksiltaan ja mahdollisesti sopeutunut viljely-ympäristöönsä. Lajikkeet, vanhat kauppalajikkeet sekä alkuperäiskasvilajikkeena rekisteröidyt lajikkeet merkitään yksinkertaisilla lainausmerkeillä, esimerkkinä ‘Hopea’. 

Monimuotoisuutta peltoon -hankkeessa (2021-2023) tunnistettiin, että maatiaisviljoista löytyy monenlaisiin viljelyolosuhteisiin ja käyttötarkoituksiin soveltuvia kasveja. Maatiainen on pitkään samalla tilalla tai alueella viljelty perimältään erilaisten yksilöiden muodostama kanta, joka ainakin suurimmaksi osaksi on muuta alkuperää kun tieteellisesti jalostettua tunnettua vanhaa kauppalajiketta. Hankkeen tulosten pohjalta  täsmennettiin maatiaisen määritelmää erottaen sen sisällä kaksi ryhmää: maatiaiskanta ja maatiaislajike. 

Maatiaiskanta on monimuotoinen geneettisistä tai viljelyteknisistä syistä. Esimerkiksi yhteiskuivurin käyttö tai puhdistamattomat puimurit voivat tuoda kantaan erilaisia siemeniä. Maatiaiskannat ovat paikalliskantoja, usein tuntemattomia, tutkimattomia, vakiintunutta nimeä vailla. Näitä ovat viljelijöiden pelloilta talteenotettuja näytteitä, joista osa on geenipankissa pitkäaikaissäilyksessä ja osa edelleen maatiloilla. Näiden nimet merkitään ilman heittomerkkejä,  kuten Lohja vehnä, Ohtaanniemi ruis ja Järvenkylän kaura.  

Maatiaislajike on yhtenäisempi verrattuna maatiaiskantaan pitkäaikaisen viljelyn ja valinnan seurauksena. Siemenviljan laadusta on pidetty huolta viljelykasvin hyvien viljelyominaisuuksien takia.  Tällaisia 1900-luvun alussa tunnettuja, tunnistettuja ja laajemmin viljeltyjä olivat esimerkiksi  "Waasan ruis", "Tasku vehnä" ja "Siperian vehnä". Tähän ryhmään kuuluu myös 2020-luvulla uudestaan koeviljelyyn otettuja hyvien viljelyominaisuuksien maatiaislajikkeita, esimerkiksi "Kerimäkeläinen", "Sarkalahti", “Vehmaa” vihneellinen kevätvehnä, "Rusutjärvi", “Jokikylä" valkokaura ja “Savitaipale” mustakaura. Maatiaislajikkeiden nimet merkitään kaksinkertaisilla lainausmerkeillä.

Maatiaiskanta voi valinnan kautta tulla yhtenäisempi, jolloin siitä tulee maatiaislajike. Maatiaislajike voidaan rekisteröidä alkuperäiskasvilajikkeeksi ja jos se on riittävän erottuva, yhtenäinen ja pysyvä, se voidaan rekisteröidä lajikkeeksi.

Kun lisäysviljelyn kautta tulee kasviaineistoa Ruokavirastoon rekisteröitäväksi alkuperäiskasvilajikkeeksi, alkuperäinen geenipankissa oleva nimi tai vanhan kauppalajikkeen nimeen liitetään uusi lisäysviljelijän ehdottama nimi. Tähän on syynä se, että lisäysvljelyn aikana maatiainen tai vanha lajike muuttuu ja sopeutuu uuteen kasvupaikkaan. Ruis voi myös uudessa viljelypaikassa ristiinpölyttyä toisen rukiin kanssa. Rekisteröinti antaa siemenmyyntioikeuden rekisteröijälle. Tämä mahdollistaa sen, että useammalla viljelijällä voi olla lisäysviljelyssä samaa geenipankista peräisin olevaa maatiaista tai vanhaa lajiketta, kun ne sopeutuvat eri maatilojen viljelyolosuhteisiiin.