Sangaste

Tieteellinen nimi: Secale cereale
Geenipankki: Est 31 Sangaste,
NGB 58 Oskola Me0401; Sangaste (Oskolan kylä, Kiihtelysvaara, Pohjois-Karjala 1980)
NGB 65 Salo-Peltola Me0201; Sangaste (Salo-Peltolan kylä, Imatra, Kymi 1980)
NGB 2780 Kaarhunkylä AP0501; Sangaste (Karhunkylä, Lapua 1982)
NGB 2787 Runsor Ap0102 Sangaste ±, (Runsorin kylä, Vaasa 1982)
Lajikkeen nimi: Sangaste
Tyyppi: Lajike
Tuntomerkki: Pitkä ja isojyväinen
Polveutuminen: Probsteier x maatiaisruis
Kauppaantulovuosi: 1875

Viljelykokemus Virossa: Vuonna 1950 todettiin, että Sangasten sato voi olla jopa 4000 kg/ha. Sen tuhannenjyvänpaino on (koetominta 1991-96) keskimäärin 35.4g, valkuaisarvo 11% ja leivontaominaisuuksiltaan se on hyvä. Tähkän pituus on 11-14cm. Jyvät ovat kellertävänvihreitä, pitkiä ja tasapaksuisia. Korrenpituus on 170-200 cm ja se on melko lujakortinen. Pensaassa on yleensä 2-3 kortta. Lehdet ovat voimakkaitaleveitä ja usein myös vahalla. Se on pensustava, puolipystyinen ja monimuotoinen ruis. Sangasten keskimääräinen sato vuonna 1994 oli Jõgevalla Virossa 6580kg/ha. (Estonian Ministry of Agriculture)

Viljelykokemus Suomessa: Suomessa Sangaste on pitkä, hyväsatoinen ja talven- ja lumihomeenkestävä.  Sangaste viljellään mm. Kymenlaakson alueella. Sangaste-ruis kasvoi 10 cm oraalle Kuusamolla syksyllä 2021. Sangaste oli myös Mustialan opetus- ja tutkimusmaatian koekentällä kesällä 2021.

Muuta: Sanotaan, että Sangaste ruis on maailman vanhempia syysruislajikkeita, vuodesta 1875. Tämä ruis on rekisteröity alkuperäislajikkeena Virossa. Virossa maksetaan myös tukea tämän rukiin viljelemisestä. 

'Sangaste' Ruis sai alkunsa Etelä-Virossa Sangasten kartanosta, jossa kreivi Friedrich Georg Magnus von Berg (1845-1938) aloittirukiin valinta vuonna 1869.  Von Berg oli ollut harjoittelulla P. Schireffin luonna  Englannissa 1866-68 ja hän yritti alussa tehdä valintoja englantilaisista, saksilaisista ja suomalaisista rukiista, muttei onnistunut huonon talvenkestävyydestä johtuen. Hän tilasi yli 40 erilaista risteystä useiden vuosien aikana. Hän ei saavuttanut mitään hyviä tuloksia ja päätti käyttää toista menetelmää. Tartton läheltä Vana-Kuusten kartanosta hän sai hyvän paikallisen alkumateriaalin. Tämä ruis oli tuotu Oisun kartanosta Viljandin läänistä. Uskotaan, että kyse oli Probsteier rukiista, mitä oli tuotu Oisun kartanolle 1850-luvulla. Uskotaan, että tämä ruis ristiinpölyttyi paikallisten rukiitten kanssa ja vuonna 1975 se oli saavuttanut ison jyvän ja hyvän talvenkestävyyden. Tämä ruis sai tunnetuksi Sangasten nimeellä. Tämä lajike on vanhin viljelty ruislajike, jota viljellään nykyään.

Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1889 Sangaste-ruis sai useita ykköspalkintoja ja suuren kultamitalin - Grand Prix -palkinnon. Vuonna 1893 Sangaste-ruis sai ensimmäisen palkinnon Chicagossa maailmannäyttelyssä. Lajike sai hopeamitalin Harkovissa vuonna 1888 ja vuonna 1911 Tsarskoje Selon maatalousnäyttelyssä Venäjällä. Kreivi Berg ryhtyi välittömästi parantamaan Sangaste-lajiketta ja teki töitä sen säilyttämiseksi. Hän valitsi painavimmat jyvät ja piti tärkeänä myös tähkän jyvien määrää, painoa ja myöhemmin myös jyvien pituutta, väriä ja tiheyttä. von Berg kehitti lajitteluun sentrifugin ja triöörin. (Estonian Ministry of Agriculture)

Voit tutustua Sangasten linnaan Virossa ja hienoon uuteen museoon Sangaste Ringtalli Külastuskeskus. Museossa on näytillä tietoa Sangasten rukiista ja von Bergin kehittämistyöstä.