Monimuotoviljat ovat paikallisen sopeutumisen soveltamista. Monimuotovilja määritellään uudessa luomuasetuksessa 2018/848. Asetuksen 3 §:n 18 momentissa käytetään termiä luonnonmukainen monimuotoinen aineisto (OHM Organic Heterogeneous Material) ja se kuvataan seuraavasti:
Monimuotoinen aineisto on yhteen ainoaan alimpaan tunnettuun kasvitieteelliseen taksomiin kuuluvaa kasviryhmää,
jolla on yhteisiä fenotyyppisiä ominaisuuksia;
jolle on tyypillistä suuri geneettinen ja fenotyyppinen vaihtelu yksittäisten lisäys-yksi-köiden välillä, niin että aineisto kokonaisuudessaan, eikä pieni määrä yksikköjä, edus-taa kyseistä kasviryhmää;
joka ei ole lajike neuvoston asetuksen 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu lajike (EY) N:o 2100/94;
joka ei ole lajikkeiden seos;
on tuotettu asetuksen N:o 2018/848 mukaisesti. (Euroopan Komissio, 2023; Seeds4All, 2022)
Monimuotoista aineistoa ei voi suojata kasvinjalostajanoikeudella ja sen käyttö on vapaata, mikäli siemenen luovuttajan kanssa ei solmita erillistä sopimusta siemenen käytöstä (Seeds4all, 2022).
Nykylainsäädäntö mahdollistaa monimuotoaineiston jalostamisen ainoastaan luomussa. Luonnonmukainen kasvinjalostus on kasvinjalostusta, jonka tavoitteet kohdistuvat luomuviljelyyn ja joka toteutetaan kokonaan luomuolosuhteissa. Ylläkuvattu määritelmä mahdollistaa monentyyppisten monimuotoviljojen kehittämisen, sillä esimerkiksi maatiaisten parantelu (valitsemalla niistä parhaimman näköisiä yksilöitä tai poisvalitsemalla heikkoja yksilöitä) voi johtaa monimuotoviljaan, jos lopputulos on vain riittävän monimuotoinen.
Useimmiten monimuotoviljan taustalla on risteytyksiä. (Saman vanhemman perillisiä löytyy useasta risteytysjälkeläistöstä, jotka sitten on sekoitettu keskenään). Pelkkä erilaisten lajikkeiden sekoitus ei täytä määritelmää, mutta jos tätä seosta on lisätty joko aktiivisen valinnan tai luonnonvalinnan alla useita vuosia niin edellytykset voivat täyttyä. Myös itsepölytteiset viljat risteytyvät hieman luonnostaan, joten siemenlisäys lisää myös erilaisia geeniyhdistelmiä jälkeläistössä.
Monimuotoisen aineiston siemenlisäys tilalla tai alueella tekee monimuotoviljan ja silloin voidaan puhua tilan omasta viljasta. Kun monimuotoinen aineisto toimitetaan lisäysviljelijälle ja siihen kohdistuu tilanoloissa luonnonvalintaa, voidaan puhua evolutiivisesta kasvinjalostuksesta. Silloin siemenpopulaatiossa tapahtuu evoluutiota tilalla vaikuttavien valintapaineiden (maaperä, sääilmiöt, viljelytoimenpiteet) ja satunnaisten tapahtumien ohjaamina. Nämä samat tekijät altistavat siemenen myös taantumiselle (siemenerän elinvoima heikkenee). Taantumiseen johtaa myös geneettinen ajautuminen, eli se, että jostain syystä hyödyllisiä ominaisuuksia karsiutuu pois kasvukauden olosuhteiden tai esimerkiksi sadon korjuun epäonnistumisen tai vaikkapa kasvitautien, tuholaisten tai ääri-ilmiöiden johdosta. Siemenlevintäisten kasvitautien kertyminen on tietenkin myös yksi oleellinen tekijä taantumisessa etenkin luomuolosuhteissa, joissa siemenen kemiallinen peittaus ei ole mahdollista. (Michelson et al., 2026)
Euroopan Komissio 2023. Euroopan Parlamentin ja Neuvoston asetus kasvien lisäysaineiston tuotannosta ja kaupan pitämisestä unionissa (kasvien lisäysaineistoa koskeva asetus) COM(2023) 414 final, 2023/0227(COD).
Michelson, Annika; Hautsalo, Juho; Selenius, Magnus; Raiskio, Sakari; Högnäsbacka, Merja; Jalli, Marja ja Heinonen, Sampsa (2026). Monimuotoisten viljojen lisäysviljelyopas. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 44/2026.
Seeds4all 2022. Organic heterogeneous material. A new marketing regime for diversified seed populations. Haettu 13.2.2024.