Mustialan lanttu

Tieteellinen nimi: Brassica napus ssp. rapifera

Geenipankki: NGB 13792 Mustiala

Lajikkeen nimi:  Mustialan lanttu

Tyyppi: Lajike

Tuntomerkki: Puaninen

Alkuperä: Mustialan puutarhurin Klas Steningin kertoman mukaan: Oluttehtailija Sinebrychoff oli tuonut Edinburgista Skotlannista punakuorisen lantun siemeniä ja alkoi niitä vijlellä puutarhassaan. Vuonna 1870 vaiheilla punakuorinen lanttu oli Helsingin torilla ennenäkemätön ilmestys ja herätti suurta huomiota. Se oli ruokalanttuna yliveto ja valtasi pian monopoliaseman. Jossakin näyttelyssä Helsinissä, nähtävästi 1870-luvun alussa, Sinebrychoffin puutarhan osastolla oli näytteillä mm. näitä lanttuja. Niiden kauneutta oli tehostettu sivelemällä maaliöljyä, mikä teki pinnan kiiltäväksi. Näitä kiiltävänpunaisia lanttuja ihaili m.m. Forssan yhtiön puutarhuri Anders Fredrik Rydberg, joka olisi välttämättä halunnut ostaa niiden siementä. Siihen Sinebrychoffin puutarhuri ei suostunut, mutta sensijaan hän suostui myymään sekä näytteellä olleet öljytyt että näyttelypöydän alla säkissä olleet öljyttämättömät lantut. Seuraavana vuonna Rydbergillä oli tämän kannan siementä. Hän ei kumminkaan välittänyt sen jatkuvasta siemenviljelyksestä vaan luovutti kannan Mustialan puutarhuri Johanssonille. Näin siitä tuli Mustialan lanttu.

Lisäysviljely: Aloitettu

Viljelykokemus:  Kolme kertaa yritetty sitä viljellä, ja joka kerta on epäonnistuttu. 

Muuta: Jo varhain 1800-luvulla Mutialan puutarhassa ryhdyttiin lantun, tunipsin ja eräiden keittiökasvien siemenviljekykseen myyntiä silmälläpitäen. Erikoisesti ansaitsee huomion Mustialan lantun siemenviljey. Tätä punakuorista laatua on Mutialassa viljelty vuodesta 1874 ja se levinyt melko yleiseen käyttöön maassamme. 1892 Mustialan puutarha sai Helsingin näyttelyssä ensimmäisen palkinnon lantun siemenistä eikä se todennäköisesti ollut ensimmäinen kerta.  (Tuorlahti, 1943, 267-268)

Satotietoja vuodesta 1905: Mustialan lanttu 380 kg, Östersundom turnipsi 800 kg ja 14 kg kaalin siementä. Ösersundomin turnipsviljelys aloitettiin Östersundomin kartanossa 1871 ja on luultavasti pian sen jälkeen joutunut sieltä suoraan Mustialaan. Kaalin siementä viljeltiin hirsistä tehdyssä kylmässä lavassa. Siitä lakattiin vuonna 1920 vaiheilla. Myös Turnipsin siemenviljely lopetettiin 1920- luvun puolivälin paikkeilla. Sekä kaalin että turnipsin siemenviljelyksestä luopuminen tapahtui risteytymisvaaran vuoksi lantun kanssa. Mustialan lantun sao oli 1930-luvulla eräinä vuosina 1000 kg:n vaiheilla. (Tuorlahti, 1943, 267-268)

Siemenviljelys tapahtui yleensä puutarhan toimesta, mutta 1920-luvulla sitä harjoitettiin jonkun aikaa lisäksi maavniljelyspuolellakin. Mustialan lanttu näyttäisi tällöin, nähtävästi 1920-luvun alussa, päässeen risteytymään turnipsin ja ehkä myös ristikukkaisten rikkaruohojen kanssa, minkä johdosta se huomattavasti huononi. Puutarhassa laatu kumminkin on säilynyt ainakin tiettävästi risteytymättömänä.  Siellä on myös siemenistukkaiden tuotanto ja valinta jatkuvasti tehty huolella, mikä myös on ollut omiaan estämään kannan huonontumista. 

Keskusosuusliike Hankkijan kasvinjalostuslaitoksella ja Lepaalle tämän lantun siemen on saatu Mustialan puutarhasta. Siitä siemenestä polveutuvat tunnetut Tammiston ja Lepaan lanttulaadut. (Tuorlahti, 1943, 267-268)

Mustialan puutarhassa siemenviljelyksen kohteena ollut kaali oli Mustialan kaalin nimellä tunnettu verraten myöhäinen talvilaatu. Se löytyi Mustialassa jo ainakin 1890-luvulla ja oli kaikin puolin käyttökelpoinen kaali. (Tuorlahti, 1943, 267-268).

Mustialan lantusta löytyy parannettu lajike 'Bangholm' (kålrot) joka on violettiniskainen, erittäin maukas ja tikkuuntumaton. (joitakin vuosia sitten tämä oli vielä myynnissä Isoäidin kasvit-myymälässä)