Koivisto

Tieteellinen nimi: Pisum sativum
Geenipankki: NGB 102569 Koivisto
Lajikkeen nimi: Koivisto
Tyyppi: Vanha lajike
Tuntomerkki: Pieni, pyöreä sileä vihreä herne, kasvusto korkea.  
Polveutuminen: Koiviston herne polveutuu Koivistolaiselta vuonna 1919 saadusta maatiaisherneestä.  Koiviston jalostustyö aloitettiin 1920-luvulla Westermarkin Kasvinjalostuslaitoksella. Sen linjavalinta oli tehty jo vuonna 1920 Westermarkin (sittemmin Suomen Kylvösiemen O.Y: n) Kasvinjalostuslaitoksella. Koivisto on Suomessa tehdyn kasvinjalostuksen ensimmäinen markkinoille laskettu lajike. (Ulvinen, 2006). 
Kauppaantulovuosi: 1935
Lisäysviljely: Lisäysviljelyn siemen saatu Elonkierrosta. 
Viljelykokemus: Koivisto on lehdykällinen, tylppäpalkoinen ja valkokukkainen. Lisäysviljelyn alussa se oli melko lyhytkasvuinen, mutta kun siemen elpyi se on aika pitkä herne. Herneet ovat kaikki tasaan samanlaisia, pieniä, sileitä ja pyöreitä. Ulvinen (2006) kirjoittaa, että siemenet ovat sinivihreitä ja että usein joukossa on myös jokunen keltainen herne. Omassa lisäysviljelyksessä ei ole yhtäkään keltaista hernettä vielä tullut vastaan. Koivisto herne voi hyvin syödä myös tuoreena, ne eivät ole kitkeriä. Tämä herne muistuttaa paljon sitä mitä pelloilla viljeltiin (ja syötiin) omassa lapsuudessani 1960-70-luvulla (Michelson, 2022)

Vuosina 1928-1934 Koiviston sato oli keskimäärin  noin 2000 kg suuruisen sadon hehtaarilta. Koiviston herne on vaatimaton herne, se antaa kohtalaisen sadon verraten epäedullisissakin olosuhteissa. Koiviston herne on korkea, mutta vankkavartinen ja se sopii tästä johtuen paremmin kauran kera yhdessä. Koiviston herne tuleentui 95 päivässä vuosina 1929-1934.  Sen kasvuajan pituus on suunnilleen sama kuin esim. Kytö-kauran. Koviston hernettä voisi kokeilla viljeltäväksi sen viivan etelä- ja lounaispuolella, joka kulkee Porista—Tampereelle-Mikkeliin-Imatraan. Tämä oli 1930-luvulla varsinainen herneen viljelysalue. Koiviston herneen viljelysvarmuutta lisää se, että sen kukinta-aika on verraten lyhyt. Se lopettaa kukkimisensa nopeasti ja tasaisesti. (Pesola, 1935)

Muuta: Koiviston herne on vihreäsiemeninen, valkokukkainen ja palot ovat keskikokoisia.
Herne on maukas ja keitto-ominaisuudet ovat hyvät. Koiviston herneen siemen pehmеnee keitettäessä nopeasti (Pesola, 1935) Lue lisää Koivistosta (linkki)