Artturi

Tieteellinen nimi: Pisum sativum
Geenipankki: NGB 103501 Artturi
Lajikkeen nimi: Artturi
Tyyppi: Vanha lajike
Tuntomerkki: Harmaaherne
Polveutuminen: Artturi-herne on linja risteytyуksestä, jonka vanhemmat ovat tanskalainen rehuherne Marmoroitu Glenö ja suomalainen Länsisuomаlainen rehuherne. Tämä risteytys suoritettiin v. 1921 Suomen Kylvösiemen O.Y:n Kasvinjalostuslaitoksellа.
Kauppaantulovuosi: 1935
Lisäysviljely: Ollut Elonkierrossa 2018
Viljelykokemus: Lisäysviljelyksessä 2024

Artturi-herne on paria päivää aikaisempi kuin Koiviston herne, ja rеhuherneеnä sitä voidaan kasvattaa pohjoisempana kuin talousherneitä, koskapa rehuherneen sadon laadulle ei tarvitse asettaa aivan yhtä suuria vaatimuksia kuin talousherneen laadulle. On ilmeistä että Artturi-hernettä voidaan menestyksellä viljellä sen viivan eteläpuolella, joka kulkee Vaasasta—Kuopioon—Suоjärvellle. (Pesola, 1935)

 
Muuta:  Artturi-herneen siemen on ruskealaikullinen (marmoroitu), sen kukka on punainen, korvakkeen tyvi sinipunainen, palot ovat enimmäkseen kaksittain ja ne ovat pienenpuoleisia. Rehuherneen erottaa ruokaherneestä punaisista tai violeteistä kukista ja karvaan makuisista tumma-pintaisista herneistä. Pituus 103 cm. Artturi on vaatimaton ja sieti 1930-luvulla muita lajikkeita paremmin erilaisia maaperä- ja sääolosuhteita. Artturi-herneen kukinta-aika on lyhyt ja se lopettaa kukkimisen nopeasti ja tasaisesti. Artturi-herne sopii hyvin kasvatettavaksi yhdessä esim. Kytö-kauran kanssa , mutta myös hiukan myöhäisempien kauralaatujen kuten Osmo II-, Simo- ja Esa-kauran kanssa. Se pitää kauran kanssa kasvaessaan hyvin puolensa ja tuleentuu tällöin, kuten herne yleensä, hiukan nopeammin kuin yksin kasvatettaessa. Pieni siemen kuivaa syksyllä helpommin. Artturi-herneen maku on huono, kuten rehuherneillä yleisesti, se on hiukan kitkerä ja pehmenee hitaasti. (Pesola, 1935)

 Lue lisää Artturista (linkki).