Tattari

Tattarin (Fagopyrum esculentum) jyvät ovat itse asiassa hedelmiä, noin 3 mm pitkiä, mustia, kolmioita. Se kasvaa hyvin erilaisissa maaperissä muttei kestä hallaa. Tattari on kotoisine etelä Siperiasta ja on perinteisesti myös viljelty paljon venäjällä. (Elofson, 1949)

Tattarikasket sijoitettiin suurempien metsätöyrästen ylempiin osiin ennenvanhaa. Tattarikaskia varten valittiin kuiva, ylävä hiekkamaa, joka on niin vähän hallanarka kuin suinkin. Usein kasvavat kasken ylemmät osat tattaria, kun taas alemmilla, vilun aroille paikoilla viljellään ohraa. Savossa puhuttiin ennen kahdellaisista kaskista nimittäin:

1. Varsinaisesta taattarikaskista, joissa tattari oli ensimmäisenä viljana

2. Sänkeen kylvetystä tattarimaasta, joka ennen oli kasvanut joko rukiin tai kevätviljan.  (Grotenfelt, 1901).

Tattaria viljeltiin 1900-luvun alussa läinnä: 

• Lappernannan tienoilla

• Karjalan pitäjissä

• Hämeen pitäjissä

• Leppävirran pitäjissä

• Savonlinnan läänissä

Halla on tattarin pahimman vihollinen. Tattarin satoa kiitettiin ennen. Sanottiin että se antaa 3:n, 4:n jopa 5: kertaisesti sen kun muu vilja. Ei ollut harvinaista saada 30:stä aina 50:een jyvään. On kuultu että 12 kapasta (66 l) saatiin 50 tynnyriä (82,4 hl) eli 129:nen jyvän. (Grotenfelt, 1901). Gadd mainitsee, että tattaria Suomessa yleisimmin kylvetään kaskiin ja semmoisiin paikkoihin, joissa kovanmaan niittyä raivatessa on poltettu läjiin koottuja risukasoja; pellossa sitä ei viljellä muulloin kuin tämän lannan puutteessa joka 3:na tai 4:nä vuonna on niin uuvutettu, ettei se voi muuta viljaa kasvaa. Niin pian kun tattari on kuoreensa saanut vaikka kuinkakin pienen jyvän alun, se, vallan toisin kuin muut viljalajit, jo on täysin kelvollista kylvettäväksi. 

Laihaan maahan kylvetään tattaria vähän aikaisemmin, mutta muuten yksiin aikoihin ohran kanssa. 

Tattari niitettiin viikatteella ja pantiin pieniin, pyöreihin närtteisiin, jotka peitettiin oljilla ja havuilla. Toisin paikoin pantiin tattaria heti haasioille kuivamaan. Jos kuivattaa riihessä ei sen saa tapahtua liian suuressa lämpömäärässä, sillä siitä vahingoittuu siemen hyvin helposti ja tulee huonoksi itämään. Korkeitaan pari vuorokautta sen tarvitsee kuivua ollakseen puitavaa. (Grotenfelt, 1901)

Tattarikaskissa viljeltiin:

• • 1:na vuonna tattaria

  • 2:na vuonna kauraa

Lähde

Elofson, Anders (1949): Nya Lantmannens Bok. Nerikes Allehandas Tryckeri Örebro 1949.

Grotenfelt, Gösta: Suomen peltoviljely WSOY 1901.