Nauris

Nauriskaskia viljeltiin kautta maan. Nauriskasket valimistettiin aikoinaan varsin yksinkertaisesti. Kun esim. joku pienempi, kuiva metsätilkku jostakin syystä oli palanut, hakattiin puut pois ja maa kylvettiin nauriille. Välillä kaadettiin naurismaiksi soma ja rehevä sekametsä, poltettiin viertämällä kesäkuun alussa ja kylvettiin 3:na eri kertana:

1:sen kerran noin 2 viikkoa ennen juhannusta ja käytetään se kylvös osittain siemeniksi, osittain ruuaksi kesän aikana.

2:sen kerran viikko ennen juhannusta; näistä saadaan parraat, talven yli kuopassa säilytettävät nauriit.

3:seen kerran viikkoa jälkeen juhannuksen. Nämä ennättävät vähimmin valmistua, mutta ovat mitä maukkaimpia syötäviä syksystä jouluun, jolloin vasta käydään kuoppanaureihin käsiksi. Viimisen nauriinsiemenen kanssa kylvetään usein kaskiruista, joka leikataan seuraavana vuonna. Jos tätä ei tehdä, kynnetään naurismaa syksyllä ja kylvetään siihen ohraa, sekulia, kauraa tai harmaita papuja. Ei yksin nauriita, vaan vieläpä niiden naattejakin käytettiin ihmisten ruokana, ne kun kuivattiin ja käytettiin kaalin asemesta.