IV Suomi-Delfoi

Suomi-Delfoi on ensimmäinen Delfoi-konsepti (Politiikka-Delfoi)*, jossa selkeästi siirrytään peruskoulusta lukion uudistuvan opetussuunnitelman puolelle. Siinä korostuvat Delfoin tieteenmenetelmälliset piirteet, joiden takia se sopii uuden lukiolain (Lukiolaki 714/2018)** mukaiseen oppilaitosrajat ylittävään korkeakouluyhteistyöhön. Tulevaisuudentutkimus on tiedeperustainen tiedonala, joka ylittää ja yhdistää perinteisiä tieteenaloja, mikä tekee siitä sopivan myös tiede- ja ainerajat ylittävien ilmiöiden tarkasteluun ja tutkimiseen.

Politiikka-Delfoi-tutkimus*** käynnistetään useimmiten jostain ajan- tai tulevankohtaisesta riita- tai kiistakysymyksestä (engl. issue = ”a matter that is in dispute between two or more”). Ihanteellinen kiistakysymys on kiinnostava, julkinen ja ratkaisematon keskustelunaihe (”a vital or unsettled matter”), joka odottaa lähitulevaisuudessa ratkaisuaan. Englannin kielen kiistakysymystä tarkoittavalla ”issue” –termillä on mielenkiintoinen lisämerkitys. Se tarkoittaa painosta tai antia, esimerkiksi osakeantia (emissio). Delfoi on metaforaa jatkaen parhaimmillaan intellektuaalinen anti eli sijoitus tulevaisuuteen. Hyvän kiistakysymyksen tunnusmerkkejä:

• toistaiseksi ratkaisematon kysymys,
• tuleva kehitys tuntematon ja/tai epävarma
• useita vaihtoehtoisia selitys- tai ratkaisumalleja,
• paine selittämiseen, ymmärtämiseen tai ratkaisemiseen on kasvussa.

Ilmastonmuutos täyttää kaikki tunnusmerkit. Delfoi-menetelmän avulla on kaivettavissa esille sekä valistuneita arvauksia, perusteltuja mielipiteitä että hiljaista tietoa tulevaisuuden mahdollisuuksista ja vaihtoehdoista, sekä siitä, millainen tulevaisuus saattaisi tai millainen sen pitäisi asiantuntijoiden mielestä olla. Metodi soveltuu myös asetelmaan, jossa halutaan tutkia ilmiötä, josta on eri syistä ongelmallista puhua avoimesti. Osa ilmastonmuutoksen problematiikkaa on, että lyhyen aikavälin tarkastelussa se näkyy uhkana monille instituutioille, joilla on paitsi intressiä myös voimavaroja vaikuttaa päätöksentekoon.

Sähköinen Delfoi-prosessi järjestetään joustavasti tukemaan ilmiötyyppistä opetusjärjestelyä. Ensin valitaan ilmiö tai aihepiiri - tässä tapauksessa ilmastonmuutos tai joku sen osailmiö - jota lähdetään tutkimaan. Toisessa vaiheessa laaditaan kysymykset ja valitaan siihen vastaajat eli paneeli. Kyselykierroksella tutkijaoppilaat ohjaavat paneelin toimintaa niin, että panelistit oman vastaamisen lisäksi tarkastelevat muiden vastauksia ja kommentoivat niitä. Managerit informoivat vastaamisen kehittymisestä ja mahdollistavat sellaisten dialogien syntymisen, joista seuraa myös alkuperäisten kantojen tarkistuksia.

Delfoi-kyselykierros ei siis ole vain tietojen keruuta vaan myös reaaliaikaista tiedon muodostusta. Kyselykierrosta seuraa Suomi-Delfoissa usein toinen kierros (joskus kolmaskin), jossa syvennetään tai laajennetaan panelistien näkemysten pohjalta ensimmäisen kierroksen tietopohjaa. Delfoi-kierrosten tulosten perusteella laaditaan esityksiä ja raportteja, joiden kirjo vaihtelee skenaarioista päätösehdotuksiin, joihin aiemmin esitellyssä konsensukseen pyrkivässä Kunta-Delfoi- tyyppisessä paneelissa keskitytään.

Useimmiten Suomi-Delfoissa päädytään tavalla tai toisella tulokseen, jota voi metaforisesti nimittää tulevaisuuskartaksi. Tavallisin tulevaisuuskartta muodostuu laaja-alaisista tulevaisuuden käsikirjoituksista eli skenaarioista. Skenaariot laaditaan Delfoi-prosessin kautta saaduista aineistoista. Ensimmäisessä Suomi-harjoituksessa (Neljä skenaariota) oikaistaan suoraan skenaarioihin, joista äänestetään ja joita arvioidaan kuin tavallisia tulevaisuuskysymyksiä. Skenaarioissa on olennaista, että ne kertovat polun erilaisiin tulevaisuuksiin, joiden todennäköisyyttä ja toivottavuutta on mahdollista arvioida. Mikään skenaarioista ei toteudu - eikä niin ole tarkoitettukaan - sellaisenaan, vaan niiden piirteitä yhdistyy toisiinsa sitä mukaa kun tulevaisuus vaihtuu nykyhetkeksi.

Toisessa vaativammassa Delfoi-prosessissa neljää skenaariota laajennetaan ilmastokysymyksen tarkastelulla. “Valmiita” skenaarioita täydennetään ja syvennetään sisällöillä, joita hankitaan koko Suomea kattavan Politiikka-Delfoin tekniikoin. Tietopohja siihen voidaan hankkia “Murroksen tulkki”-kyselyllä, joka piirtää ilmastonmuutoksen tulevaisuuskarttaa 12 avainkysymyksen kautta. Näiden kysymysten keskeinen lähde on futuristien Risto Linturin ja Osmo Kuusen Eduskunnan Tulevaisuusvaliokunnalle tekemät selvitykset uusista radikaaleista teknologioista ja niiden vaikutuksista. Tulevaisuusteesejä on tematisoitu käyttäen hyväksi kolmiportaista yhteiskunnan rakentumisen dynaamista mallia, joka on lukion yhteydessä sopiva teoreettinen jäsennysmalli muutosten mutta myös muuttumattomuuden tarkasteluun.