Tieto ja argumentti

Äänestysharjoituksissa tutkitaan yhteisöllistä oppimista ja päätöksentekoa neljän ihmisen toimintaa läpileikkaavan käsitteen - identiteetti, tieto, intressi ja argumentti - kautta. Ihminen rakentaa ja syventää - joskus muuttaakin - identiteettiään koko ikänsä. Se ankkuroi, merkityksellistää ja yhteisöllistää elämäämme, ja niin voi tapahtua sekä hyvässä että pahassa. Identiteetti alkaa muodostua jo varhaislapsuudessa, mutta varsinainen identiteetin kehitystyö käynnistyy teini-iässä. Elina Marttinen (2019)* on tutkinut nuorten identiteetin muodostumista ja arvioi, että suomalaisnykynuorista 40% on hukassa identiteettinsä suhteen, kun muualla Euroopassa luku on haarukassa 20-25 prosenttia. Marttinen erottelee identiteetissä on kaksi puolta. Toinen liittyy siihen, että ihminen etsii itselleen elämänpolkua ja puntaroi erilaisia vaihtoehtoja. Mitä tavoittelen ja mitä haluan? Toisaalta identiteetti liittyy siihen, miten ihminen sitoutuu itselleen tärkeisiin asioihin.** Sellaisia ovat esimerkiksi perhe, ammatti ja työ. Usein sitoutuminen on helpompaa kuin etsiminen.

On oikein mutta samalla yksinkertaistavaa sanoa, että tieto on se asia, jonka avulla hyvää ja huonoa identiteettiä voi erottaa toisistaan. Tosin epätosi identiteetti voi suojella yksilöä yhtä lailla kuin totuudellinenkin. Uskonnot käyvät siitä esimerkiksi. Maailmassa eläminen on paljon muutakin kuin tosiasiatiedon pohjalta tehtäviä valintoja. Siksi Ilmastot@komossa on käytössä kolminäkökulmainen tieto- ja totuuskäsitys, jota kuvataan tarkemmin nelosharjoituksen yhteydessä.

Tieto ei ole niin yksinkertainen laatutermi kuin usein ajattelemme. On toki paljon asioita, joiden suhteen tieto on varmaa, mutta silloinkin siitä saattaa vallita eri käsityksiä. Varma tieto on riippuvainen siitä, miten se ripustetaan käsitteisiin - joille voidaan antaa toisistaan poikkeavia määrityksiä - ja erilaisiin konteksteihin, jotka johtavat erilaisiin tulkintoihin ja suhteellistavat totuutta, joka on keskeisin tiedon laatuominaisuus. Seuraavan lauseen tieto on objektiivinen eikä sitä tarvitse tulevaisuudessakaan muuttaa. “Vuonna 2017 Suomen metsiä hakattiin 71 miljoonaa kuutiometriä.”*** Se ei estä antamasta lauseelle hyvin erilaisia ja toisilleen vastakkaisia tulkintoja ja merkityksiä. Erilaisiin selityksiin sisältyy tarinallistettua kontekstointia, jolla on suora yhteys eri toimijoihin ja intresseihin sekä niitä edistäviin instituutioihin.

Eri näkökulmista ja systeemitasoista tarkastellen sama ilmiö näyttää kovin erilaiselta riippuen siitä, mistä intressistä sitä tarkastellaan. Suomalaisen poliittisen järjestelmän olennainen osa on, että poliittisten puolueiden rinnalla yhteiskunnalliseen päätöksentekoon pyrkii vaikuttamaan joukko ns. eturyhmiä, joilla on toisistaan poikkeavia ja myös toisilleen vastakkaisia etuja. Kielenkäyttöön on vakiintunut myös nimitys painostusryhmä, kun halutaan korostaa etujärjestön niiden pyrkimystä vaikuttaa myös suoraan poliittiseen vallankäyttöön. Pohjoismainen demokratia on rakentunut neuvottelujärjestelmäksi, jossa eri intressien edustajat monipuolisesti saavat äänensä kuuluviin. Intressin mukaan “äänestämisen” huono puoli on se, että se usein monologisoi oman äänensä. Tiedetään etukäteen, mitä mieltä Autoliitto on autoveroista. Yhteiskunnallinen monimuotoisuus pyritään turvaamaan sillä, että yhteiskunnassa vallitsee etujen pluralismi. Kaikilla on oma etujärjestönsä, jolloin eri näkemykset kilpailevat reilusti keskenään. Se jolla on eniten voimaa tai “ääniä” voittaa. Kritiikki kohdistuu siihen, että intressiohjatussa järjestelmässä voimat eivät ole tasapainossa. On isojakin ryhmiä, joilla ei ole puolestapuhujaa.

Kun vallankäyttöoikeus perustuu hyvään perusteluun eli argumenttiin ja sen mukaiseen “äänen” käyttöön eletään kohtuullisen rationaalisessa ja ennakoitavassa maailmassa. Vakiintuneiden instituutioiden maailmassa on kuitenkin vähän tilaa sille, että omassa porukassa sovittu kanta muuttuu, kun asioista keskustellaan eri mieltä olevien kanssa. Voimavaroja käytetään siihen, että oma viesti vahvistuu ja vastakanta heikkenee. Vallitseva vuorovaikutuksen muoto on debatti, joka on toimiva tapa valmistella valintoja ja päätöksiä, kunhan eri näkökulmat pääsevät reilusti kuuluville ja toimintaympäristö on suhteellisen vakaa. Jos toimintaympäristö on murroksessa niin toimivin vuorovaikutuksen muoto on dialogi, jossa argumentointi myös vaikuttaa siihen, mitä kantoja otetaan ja miten niitä muutetaan. Dialogissa on mahdollisuus saattaa kuuluviin niitäkin ääniä, joilla ei ole puolustajanaan intressijärjestöä. Toinen niistä on tulevaisuus eli se, mitä ei vielä ole mutta voisi olla. Toinen ryhmä on yhtä ilmeinen. Ääntä vailla ovat he joilla on eniten tulevaisuutta edessä eli lapset ja nuoret. Samaan aikaan lyhyimmän tulevaisuuden seniorikansalaiset ovat lisänneet sekä absoluuttista että suhteellista ääniosuuttaan.