Delfoi-pedagogia

Delfoi-menetelmä on OPS-yhteensopiva työkalu varsinkin laaja-alaisen osaamisen tavoitteiden ja projektityyppisen ilmiöpohjaisen opiskelun osalta. Toinen kestävän tulevaisuuden käyttökohde on koulu- ja luokkatyöhön upotettavien demokratiatapojen juurruttaminen osaksi oppilaitoskulttuuria.*

Pedagogisessa mielessä Delfoi on sokraattinen**, sillä siinä kysymykset ovat vastauksia tärkeämpiä. Talousnobelisti Bengt Holmströmin*** mukaan “yksinkertaiset kysymykset pakottavat ajattelemaan asioita uudella tavalla ja ohjaavat tutkimusmatkoille, joiden päätepiste on aluksi tuntematon.” Kysymykset kohdistuvat tarkasteltavan ilmiön - tässä tapauksessa ilmastonmuutoksen - tulevaan kehitykseen. Valintoja arvotetaan sillä, missä määrin ja laaduin niiden taakse kertyy perusteluja eli argumentteja. Erilaisuutta arvostava keskustelu on keino argumenttien seulomiseen. Dialogin kautta vastaajat määrittelevät tulevaisuusvaihtoehtoja, joista on mahdollista tarinallistaa skenaarioita eli polkuja tästä hetkestä tuleviin tiloihin.

Delfoi-pedagogia perustuu tutkivan oppimisen ideaan, jossa oppiminen tapahtuu kehittävänä yhteisö- ja yhteistoimintana. Siinä vahvistetaan jaetun asiantuntijuuden muotoutumista yhteisöllisen tiedonkäsittelyprosessin seurauksena. Delfoin erityispiirre on se, että oppimisen kohde ja konteksti on tulevaisuus. Tulevaisuuspainotuksen vastapainona ja ajan laajennuksena menneisyyteen Ilmastot@komon Delfoissa tarjotaan tarina-aihioita antiikin kulta-ajoilta. Silloin kehittyivät ensimmäiset ei-uskomuspohjaiset selitysperustat siitä, miten maailma toimii. Moni antiikin oivalluksista on kestävä edelleen. Sokraattinen on myös toinen Holmströmin neuvo: “Opiskelijoista on pidettävä hyvää huolta ja kunnianhimon tasoa olisi nostettava.” Holmströmin huolena on yliopisto-opiskelu, mutta ajatus sopii laajennettavaksi kaikkeen opinnointiin kuten myös sen korostaminen, että nuoria pitää auttaa löytämään vahvuuksiaan ja itselleen sopivimpia aloja. Holmströmin havaintojen mukaan “nykyisin opiskelijat jäävät liian paljon oman onnensa varaan.”

Delfoi käynnistyy kysymyksestä, mutta keitä vastaajat sitten ovat? He voivat olla keitä tahansa, mutta lähtökohtana on se, että heillä yhdessä on tarkasteltavaa ilmiötä kattavasti sekä asiantuntijuutta että -osaisuutta. Ellei niitä ole valmiiksi niin tiedot ja näkemys hankitaan ennen vastaamista. Tätä perinteistä oppimisen reittiä pitkin oppilaat hankkivat riittävän tietoperustan. Delfoi sopii hyvin myös roolipelin kautta toteutettuun oppimiseen. Olennaista on myös, että vastaajat ovat erilaisia niiden näkökulmien suhteen, joista he ilmiötä tarkastelevat. Vastaajia nímitetään panelisteiksi korostamaan sitä, että he yhdessä jakavat tietoa ja muodostavat myös yhteistä paneelinnäkemystä. Pyrkimyksenä voi olla joko yhteinen käsitys (konsensus) tai perusteltujen näkemysten ja tulevaisuuksien moneus (skenaariot).

Kouluoppimisen työkaluna Delfoi on luonteeltaan toimintapedagogiikkaa, johon sopii Antti Rajalan (2016)**** väitöskirjassaan kuvaama kolmiportainen toimijuusluokittelu. Tiedollisessa toimijuudessa harjoitellaan kykyä valita ja käyttää materiaalisia ja käsitteellisiä resursseja luovasti ja muokata niitä tilanteeseen sopiviksi. Relationaalisessa toimijuudessa on kyse kyvystä työskennellä muiden kanssa ja tunnistaa, ymmärtää ja ottaa käyttöön muiden käyttämiä resursseja ja näkökulmia, joiden avulla selvitetään ja ratkotaan mistä kussakin ongelmassa on kysymys. Yksinkertaisemmin ilmaistuna on kyse kyvystä hankkia muiden tukea tavoitteiden saavuttamiseksi sekä tukea muita heidän tarpeissaan. Transformatiivinen toimijuus on toimintaa ja tekoja, jotka ovat odotusten vastaisia tai kyseenalaistavat ja purkavat vallitsevia ajattelutapoja ja käytäntöjä. Siihen tarvitaan Delfoi-tyyppistä yhteistoiminnallista ja kommunikatiivista prosessia, jossa on tilaa ja aikaa pintahavaintojen syventämiselle. Transformaation mahdollisuutta ruokitaan Delfoissa eräänlaisen tulevaisuusraadin kautta. Siihen valitaan monin asiantuntijuuksin varustettuja ihmisiä, joilla on erilaisia perusteltuja näkemyksiä tulevasta kehityksestä.

Tulevaisuusraatiin eli Delfoi-paneeliin voi sisältyä osapaneeleita kuten oppilaiden, opettajien ja vanhempien ryhmiä, joiden vertailu saattaa paljastaa näkökulmien sidoksia erilaisiin intresseihin ja elämäntilanteisiin. Johonkin ryhmään kuuluminen määrittää usein sitä, miten kysymyksen ymmärrämme ja miten siihen reagoimme. Panelisteja on tavallisesti reilusta kymmenestä muutamaan kymmeneen. Kaikkien panelistien vastaukset ovat anonyymejä, jotta argumentoinnin ulkopuoliset sosiaaliset ja persoonalliset tekijät eivät pääse vaikuttamaan vastaamiseen. Seuraavan pääluvun äänestysharjoituksissa tunnistetaan minkälaisia nämä ulkoiset tekijät voivat olla.

Panelisteja pyydetään ensinnä vastaamaan kysymyksiin, mutta se on vasta alku.***** Vastaukset avataan sen jälkeen reaaliaikaisesti muiden näkyville ja mahdollistetaan toisten vastausten kommentointi ja dialogi.****** Keskustelun perusteella osa panelisteista muuttaa prosessin eli Delfoi-kierroksen myötä alkuperäistä vastaustaan. Ideaalitapauksessa Delfoi-prosessi muuttuu tiedon keräämisestä ja jakamisesta tiedon yhteisölliseksi muodostamiseksi. Optimaalisessa Delfoi-prosessissa toteutuvat kaikki neljä Rajalan (2016) esittämää toimijuuskeskeisen pedagogiikan periaatetta: (1) opetus perustuu oppilaiden henkilökohtaiselle mielekkyydelle ja toimijuudelle, (2) opetus yhdistyy koulun ulkopuolisiin toimintajärjestelmiin ja asiantuntijayhteisöihin, (3) opetus sovitetaan koulukontekstin tarjoamiin mahdollisuuksiin, ja (4) pedagogiikka ja oppiminen mielletään jatkuvana matkana.

"Dialogi on työelämän uusi käyttöjärjestelmä." (Joutsenvirta 2019)

Vaatimus panelistien erilaisuudesta ja oikeudesta ilmaista oma käsityksensä tekee Delfoista kuplantorjuntatyökalun. Delfoi-panelistit valitaan niin, että edustusta tulee eri kuplista aina, kun sellaisia tunnistetaan. Monimuotoisuus varmistetaan kahdella kriteerillä, joiden perusteella panelistit valitaan. Asiantuntijuus on ykköskriteeri. Asiantuntijuus takaa myös sen, että kannanmuodostus on tietopohjaista. On olennaista löytää ne asiantuntijatahot*******, joilla on tietoa ja ymmärrystä tarkasteltavasta ilmiöstä. Toinen kriteeri on etsiä mukaan asianosaiset intressitahot, joiden elämään ilmiöllä on vaikutusta. Suomen kaltaisissa kehittyneissä maissa eri intressiryhmät ovat useimmiten tehokkaasti organisoituneet. Useimmilla osapuolilla on oma edunvalvontayhteisönsä. Ne joilla ei sitä ole - tai edustaja on heikko - menettävät asemiaan yhteiskunnan resurssien jaossa. Ilmiön sidosten tunnistaminen ja niiden merkitysten arviointi ovat etenkin lukio-opinnoissa tärkeitä.

Erilaisuus-lähtökohta on sopusoinnussa yhteisöllisen oppimisen tutkimuslöydösten kanssa. "Ryhmän jäsenten, persoonien, osaamisten, sukupuolen ja etnisen taustan erilaisuus tuo mukanaan useita potentiaalisia etuja ryhmän oppimisprosessiin. Osallistujien heterogeenisyys lisää ns. heikkojen verkostosidosten määrää, mikä on keskeistä ryhmän innovaatiokyvyn kannalta. Ryhmän jäsenten heterogeenisyys on myös omiaan lisäämään yksilöiden toisistaan riippumatonta päätöksentekoa, mikä vähentää ryhmäajattelun riskiä." (Korhonen-Yrjänheikki 2014) Siinä voi olla myös tärkeä poisoppimisen paikka kouluille, jossa perinteinen lähtökohta on muodostaa mahdollisimman samanlaisten yksilöiden ryhmiä. "Toisaalta myös ryhmän jäsenten yhteisillä ominaisuuksilla ja pitkän ajan kuluessa syntyneillä vahvoilla luottamuksellisilla verkostositeillä on positiivisia vaikutuksia ryhmän oppimisprosessiin. Ryhmän koheesio on omiaan lisäämään luottamusta, mikä edistää ryhmässä avointa tiedon jakamista ja dialogia." Alemmilla luokilla päätehtävä on rakentaa yhteisyyttä, kun taas ylemmillä luokilla erilaisuuden hyötyjen merkityksellistäminen tulee enemmän kuvaan.

Tulevaisuusperspektiivi on nuorisoasteen koulutuksissa merkityksellistä jo siksi, että oppilailla on tulevaisuutta edessään lähes sata vuotta eikä nuorilla ole päinvastoin kuin monilla muilla tahoilla vahvaa lobbausorganisaatiota. Tulevaisuutta rakennetaan päätöksin, joihin lapsilla ja nuorilla ei ole suoraa pääsyä. Delfoi on tässä mielessä myös väline vaikuttaa epäsuorasti päätöksentekoon eri tasoilla luokasta kouluun ja kunnasta yrityksiin. Ilmastonmuutos on tutkimusilmiö, jonka suhteen nuoret ovat aina asianosaisia, ja tiedonhankinnan kautta myös jonkin tai monen osa-alueen asiantuntijoita. Delfoi-managereina opiskelijat pääsevät levittämään paneelin diversiteettiä suuntiin, jotka “aikuistutkimuksessa” usein unohtuvat. Tieto ja ymmärrys muodostetaan paneeleissa, joita oppilaat fasilitoivat ja joihin he itse myös edustajiensa kautta osallistuvat. Loppuvaiheessa tutkijaopiskelijat analysoivat kertynyttä aineistoa ja esittävät tutkimustuloksia. Tulos voi olla yhteinen päätös tai toiminta, tai rikas kuvaus tulevaisuuksien uhista ja mahdollisuuksista. Olennaista on että Delfoi-pedagogia purkaa nuorten ilmastoahdistusta tiedolla ja toiminnalla.

Delfoi-pedagogiikka vastaa haasteeseen, jota Reijo Karhinen, Mika Pantsar ja Johanna Vesterinen kuvaavat uuden yleissivistyksen tärkeäksi ja tässä ajassa kriittisimmäksi. “Se, mistä on pulaa, on näkemys tulevasta. Meidän on tehtävä muutosten tunnistamisesta, tutkitun tiedon omaksumisesta ja uuden oppimisesta osa suomalaista yleissivistystä.”

eDelphi-verkko-ohjelmistoon on rakennettu avoin kysely- ja oppimisympäristö, joka löytyy osoitteesta https://www.edelphi.org/ilmastotakomo . Sekä opettajat että opiskelijat voivat rekisteröityä siihen omin tunnuksin.*********