Toisen jakson arviointi

Jokaisella jaksolla opittua voidaan arvioida fillarimetaforan avulla. Toisella jaksolla pyörä on koottu, ajokunnossa ja se myös otetaan käyttöön. Ilmastopyörä polkaistaan (autenttinen toiminta) hyötykäyttöön ja ajetaan myös perille, vaikka risteyskohdissa pitää osata myös jarruttaa. Se on elintärkeä ajotaito.

Esteitä ovat mm. erilaiset stereotypiat ja perususkomukset, jotka ovat erilaisia samantapaisillakin yhteiskunnilla. (ks. esim. Väärämäki 2019)*

“Koulu-Delfoissa” haetaan mukava istuma-asento (motivaatio, osallisuus), asetetaan ajamiselle päämäärä (tulevaisuus) ja ajetaan (toiminta) perille jarrutellen ja kiertäen kuopat (toiminnan esteet). Opetellaan myös ensi kerran ajamaan pimeällä (toivo ja tunteet). Pimeässä ajaminen on ensin pelottavaa, mutta ajamalla turvallisuuden tunne vahvistuu. Eri mieltä oleminen on kuluttavaa, mutta onnistuminen siitä huolimatta - ja kohta jo sen takia - vahvistaa uskoa siihen, että yhdessä ryhtyminen on hyvä tapa lähteä onnistuneelle matkalle. Loppureflektiossa huomion voi kiinnittää yhtä lailla matkaan (mitä tehtiin ja minkälaisin kokemuksin) kuin aikaansaamiseenkin. Kun paneelissa oli mukana myös ulkopuolisia panelisteja niin reflektioarvioinnin voi tehdä myös eDelphi-ohjelman kautta. Parilla asteikkokysymyksellä ja niiden kommentoinnilla arviointi myös dokumentoituu opiksi seuraaville tutkijoille.

* Väärämäki, Heidi (2019) Pomo pyysi töihin viisi päivää synnytyksen jälkeen – Filosofi Maria Lasonen-Aarnio meni ja ymmärsi, miksi pomo esitti niin kummallisen kysymyksen. HS 26.1.2019. Internetissä https://www.hs.fi/paivanlehti/26012019/art-2000005977632.html . Ilmastokysymyksessä osa suomalaisista poliitikoista kritisoi syyllistämistä ja puuttumista yksilön valintoihin. Joitakin se oudostuttaa, mutta Yhdysvalloissa se on mainstreamia: ”Ympäristöihmisille on annettu kommunistin imago. Heitä varten on sanontakin 'green on the outside, red on the inside'. Moni amerikkalainen ajattelee, ettei valtion pidä puuttua ihmisten asioihin. Mutta ilmastonmuutos on globaali ongelma, jonka ratkaisemiseksi valtion on puututtava asioihin. Kun ratkaisu ei sovi omaan identiteettiin, kumpuaa suuri tarve kyseenalaistaa koko ilmastonmuutos.” Sosiaalinen ympäristömme vaikuttaa siihen, mitä tiedämme ja mitä emme. Tätä on Lasonen-Aarnion mukaan mahdotonta välttää, sillä jo käsitteet, joiden avulla hahmotamme maailmaa, tulevat yhteisöltä. Jos jollekin asialle ei ole käsitettä, sitä on vaikea ymmärtää. Samaa todisti aikoinaan toiminnallaan myös Sokrates.