Valinta ja päätös

Evästyksiä opettajalle:

• “Huono” kysymys johdattelee sen jäljille, että totuus ja todellisuus eivät ole jaettuja vaikka niin toivottaisiinkin. “Niin on jos siltä tuntuu” sanotaan Luigi Pirandellon näytelmässä ja hän saa hokemalleen kannatusta. Ei ihmisiä aina kiinnosta onko joku asia totta, jos he haluavat että se on totta.
• Viha ja kostonhalu syntyvät vääryyden kokemuksista, voimattomuudesta, arvottomuudesta ja peloista, jotka koetaan todellisiksi.** Todellista on varmasti se, että vihapuhe kasvattaa vihaa. Joillakin on sekä kyky että halu kasvattaa vihaa. Vihapuheen sukua ovat sen lievemmät muodot, joilla alistetaan, vähätellään tai eristetään kavereita kuten koulukiusaamisessa saattaa tapahtua. Äärimmillään viha ja kostonhalu esiintyy lynkkauksessa. Jeesuksen ristiinnaulitseminen on tästä tunnetuin esimerkki, josta voi löytää sekä humaania opetusta että lieviä yhtymäkohtia nyky-yhteiskunnasta. Jokainen voi yrittää tunnistaa ja lähestyä tätä mielentilaa.
• Weniger on kehittänyt kolmen teoriatason mallinnuksen, jossa ensimmäisen asteen teoria on tiedostamaton mutta väkevä valintojen perusta: samanlaisissa tilanteissa teemme aina samanlaisia valintoja vaikkemme tietäisikään miksi. Toisen asteen teoriassa valinnat tiedostetaan ja ne osataan myös perustella yhteisiksi kokemuslauseiksi, säännöiksi ja toimintaperiaatteiksi, joista lakikirja on hyvä esimerkki. Kolmannen asteen teoria on vuorostaan sellainen, joka selittää ja ratkaisee ensimmäisen ja toisen asteen teorioiden välisiä ristiriitoja. Lain ja rankaisemisen suhteen ristiriitoja aiheuttaa esimerkiksi se, että rangaistuksen funktioksi toinen arvottaa rangaistuksen ja hyvityksen ja toinen sen, että sen avulla rikos paitsi sovitetaan niin myös rangaistu kuntoutetaan yhteiskuntakelpoiseksi.

“A kiisti syytteen. A ei ollut tahallaan yrittänyt erehdyttää Kansaneläkelaitosta. Joka tapauksessa teko ei ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä.” A:n mukaan asuntotukihakemuksesta oli tullut rutiini eikä hän ollut ajatellut että tilapäinen ja määräaikainen työkeikka vaikuttaisi siihen. A:n mukaan hän oli vain kopioinut aikaisempia hakemuksia eikä siksi huomannut kohtaa johon työtulot piti merkitä. Toimeentulo on ollut koko ajan niukkaa eikä esimerkiksi lasten harrastuksiin ole ollut varaa.

KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMION PERUSTELUT

Syytteen hylkääminen

Syyte kiihottamisesta kansanryhmää vastaan hylätään.

Perustelut

1. Asiassa on kysymys rajanvedosta sananvapauden ja sen hyväksytyn rajoittamisen välillä.

2. Asiassa on riidatonta, että A on levittänyt syytteessä tarkoitetun lausunnon rikoslain 11 luvun 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla yleisön keskuuteen. Riidatonta on myös, että lausunnossa mainitut muslimit ovat kyseisen lainkohdan tunnusmerkistössä tarkoitettu kansanryhmä.

3. Asian ratkaisemisen kannalta keskeinen kysymys on, täyttääkö syytteen kohteena oleva kirjoitus kyseisen lainkohdan tunnusmerkistön vaatimuksen kansanryhmän uhkaamisesta, panettelusta tai solvaamisesta.

4. Edellä mainitun tunnusmerkistön tulkinnassa on otettava huomioon sananvapaus. Se on turvattu Suomen perustuslaissa, Euroopan ihmisoikeussopimuksessa sekä myös YK:n ihmisoikeussopimuksessa.

5. Sananvapaus ei ole rajoittamaton. Sananvapauden ydinalueeseen on katsottu kuuluvan ns. poliittinen sananvapaus, jota voidaan rajoittaa vain poikkeuksellisesti.

6. A on kunnanvaltuuston jäsen sekä ehdokas vuoden 2011 kansanedustajavaaleissa. A on kertonut kirjoittaneensa haastehakemuksessa mainittua blogia säännöllisesti alkaen jo ennen vuoden 2008 kunnallisvaaleja.

Siten A:n kirjoitusta on arvioitava sananvapauden rajoittamisedellytysten kannalta ns. poliittisena puheenvuorona.

7. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on oikeuskäytännössään katsonut, että ns. poliittista puhetta saa rajoittaa ainakin silloin, kun lausumalla on yllytetty suvaitsemattomuuteen perustuvaan vihaan.

8. A:n kirjoituksessa tuodaan esille, että muslimien hillitön maahanmuutto Suomeen aiheuttaa lisääntyvää rasismia ja lukuisia yleisesti kielteisinä pidettyjä ilmiöitä. Kirjoituksessa on myös todettu, että islamilaiseen kulttuuriin kuuluu pyhän sodan käsite.

9. Syytteen hyväksymisen puolesta kirjoituksessa puhuu se, ettei mainittuja lieveilmiöitä ja uhkakuvia ole rajoitettu koskemaan vain ääri-islamilaisuutta, jolloin se voidaan niin halutessa myös käsittää yleistyksenä kaikkia muslimeja kohtaan.

10. Toisaalta kirjoituksessa ei ole nimenomaisesti väitetty kaikkien muslimien aiheuttavan em. lieveilmiöitä eikä siinä ole vaadittu muutosta kirjoitushetkellä Suomessa asuvien muslimien asemaan. Kirjoituksessa ei ole myöskään väitetty, että uhkakuvina mainittuja lieveilmiöitä olisi jo tällä hetkellä Suomessa.

11. Blogikirjoituksessa on otettava kokonaisuutena myös huomioon A:n vastaukset alkuperäisestä blogikirjoituksesta saamiinsa kommentteihin.

Näistä vastauksista voidaan päätellä, ettei A:n tarkoituksena ole ollut solvata tai panetella kaikkia muslimeja.

12. Blogikirjoituksen otsikkoa ei voi tarkastella erikseen pelkästään syytteessä mainitun kirjoitusosan kanssa. Otsikko on liittynyt julkisuudessa uutisoituun pahoinpitelytapaukseen. Siten otsikkoa ei voi pitää muslimien kannalta uhkaavana vaan blogikirjoituksen kirjoitustyyliin nähden hyväksyttävänä ja huomion herättämiseksi perusteltuna.

13. Syyttäjä on verrannut A:n tapausta EIT:n tuomioihin 16.11.2004 (Norwood) ja 16.7.2009 (Feret) sekä Helsingin hovioikeuden tuomioihin 22.9.2009 (Ellilä) ja 16.4.2010 (Mäenpää).

14. Norwoodin tapaus eroaa ratkaisevasti nyt käsiteltävänä olevasta asiasta siinä, että Norwoodin kirjoitus oli tulkittavissa vaatimukseksi kaikkien islaminuskoisten poistamisesta Norwoodin kotimaasta.

15. Feretin tapauksessa on kyse siitä, että hän on kirjoituksissaan EIT:n mukaan kiihottanut rasistiseen syrjintään ja ulkomaalaisvihaan pitämällä ulkomaalaisia rikollisina, jotka tulivat maahan käyttääkseen hyväksi sosiaalietuuksia sekä pyrkinyt saamaan kyseiset ihmiset naurunalaisiksi. A:n kirjoitus ei ole sisältänyt mitään noista elementeistä.

16. Ellilän tapauksessa on kyse maahanmuuttajien vertaamisesta rikollisiin, loisiin ja villieläimiin eikä sitä siten voida mitenkään verrata A:n kirjoitukseen.

17. Mäenpään tapauksessa on puolestaan kyse siitä, että hän on poliittisessa keskustelussa kuvannut mm. maahanmuuttajia sosiaalietuuksien väärinkäyttäjiksi ja että heihin voisi kohdistaa rangaistustoimia omankäden oikeudella. Myöskään Mäenpään tapaus ei ole lainkaan verrattavissa nyt käsiteltävänä olevaan kirjoitukseen.

18. EIT on edellä kerrotussa Feretin tapauksessa todennut, että maahanmuuttoa käsittelevässä poliittisessa puheenvuorossa täytyy olla oikeus esittää käsityksiä maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista siitä huolimatta, että ne loukkaisivat, järkyttäisivät tai huolestuttaisivat jotakin väestönosaa. Tällöin on kuitenkin vältettävä rasistisen syrjinnän puoltamista.

19. On selvää, että A olisi voinut valita kirjoitustyylinsä ja ilmaisunsa myös toisin ja vähemmän yleistävästi. A:n kirjoitusta voi joku pitää osin jopa vastenmielisenä. Kirjoituksen kokonaisuus eli myös lukijoiden kommentteihin annetut vastaukset huomioon ottaen voidaan kirjoituksessa katsoa kuitenkin pysytyn poliittiselle mielipiteelle sallitun liioittelun rajoissa.

20. Siten A:n kirjoitusta ei ole pidettävä oikeuden vastaisena ja rangaistavana.

TUOMIOLAUSELMA

Asia on ratkaistu oheisen tuomiolauselman mukaisesti.

- - - - - - - - - -

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:

Käräjätuomari Jari Karppinen

KOUVOLAN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 12.12.2011

Vaatimukset hovioikeudessa

Valitus

Syyttäjä on vaatinut, että A tuomitaan sakkorangaistukseen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan rangaistusvaatimuksessa esitetyn teonkuvauksen mukaisesti lukuun ottamatta sen viimeistä virkettä ja että valtion velvollisuus korvata A:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa kumotaan.

- - - - - - - - - -

Vastaus

A on vastustanut muutosvaatimusta ja vaatinut, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänelle hovioikeudessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut 1.902,12 eurolla viivästyskorkoineen.

Kirjoituksessa on kyse poliittisesta mielipiteestä, jonka hän on kirjoittanut poliitikon ominaisuudessa ottaen kantaa suomalaiseen maahanmuuttokeskusteluun. Hän on tuolloin ollut Asikkalan kunnanvaltuuston jäsen ja tähdännyt kansanedustajaksi. Hänen tarkoituksenaan ei ole ollut solvata tai panetella, vaan kirjoituksessa on lueteltu islamilaiseen maailmaan kuuluvia todellisia ilmiöitä. Hän ei ole käyttänyt alatyylistä kieltä, eikä kyse ole myöskään vihapuheesta. Kirjoitusta on arvioitava kokonaisuutena ottaen huomioon myös hänen vastauksensa kirjoitukseen annettuihin kommentteihin. Hän on halunnut herättää keskustelua maahanmuutosta sekä tuonut kirjoituksellaan esiin uhkakuvia, jotka hillitön ja hallitsematon maahanmuutto voi lisääntyvissä määrin aiheuttaa. Kirjoituksessa ei ole tarkoitettu muslimiväestöä kokonaisuudessaan eikä se ole yleistävä. Kirjoituksen kritiikin kohteena ei ole ihminen vaan ilmiö. Teksti sisältää yleistietoa, joka ei voi olla loukkaavaa. Hänen kirjoituksensa ei poikkea muista julkisuudessa esitetyistä maahanmuuttoa koskevista kirjoituksista. Hän ei missään tapauksessa ole ymmärtänyt kirjoituksen panettelevaa ja solvaavaa luonnetta.

- - - - - - - - - -

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Tekoaikana voimassa olleen rikoslain 11 luvun 10 §:n (212/2008) mukaan joka yleisön keskuuteen levittää lausuntoja tai muita tiedonantoja, joissa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin kansallista, etnistä, rodullista tai uskonnollista ryhmää taikka niihin rinnastettavaa muuta kansanryhmää, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi (jäljempänä kiihottamisrikos).

Säännöstä on muutettu rikoslain muuttamisesta 1.6.2011 annetulla lailla (511/ 2011). Rikoslain 3 luvun 2 §:n mukaan rikokseen sovelletaan sitä lakia, joka oli voimassa, kun rikos tehtiin. Jos tuomittaessa on voimassa toinen laki kuin rikosta tehtäessä, sovelletaan kuitenkin uutta lakia, jos sen soveltaminen johtaa lievempään lopputulokseen. Koska uusi laki ei johda lievempään lopputulokseen, asiassa on sovellettava tekoaikana voimassa ollutta lakia.

Riidatonta on, että kirjoitus on levitetty yleisön keskuuteen. Se on julkaistu internetissä A:n yleisellä blogilla. Asiassa on lisäksi riidatonta, että kirjoitus koskee rikoslain 11 luvun 10 §:ssä tarkoitettua kansanryhmää ja että kyse on poliittisesta puheenvuorosta.

Asiassa on siten kysymys siitä, täyttääkö A:n verkkolehden ylläpitämällä sivustolla julkaisema kirjoitus kiihottamisrikoksen tunnusmerkistön vai onko kirjoituksessa kysymys sananvapauden rajoissa esitetystä poliittisesta mielipiteestä.

Oikeuslähteet

Perustuslain 12 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Sananvapautta on rajoitettu muun muassa nyt kysymyksessä olevalla kiihottamisrikosta koskevalla säännöksellä.

Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on sananvapaus. Artiklan mukaan oikeus sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta. Tämä artikla ei estä valtioita tekemästä radio-, televisio- ja elokuvayhtiöitä luvanvaraisiksi. Artiklan 2 kohdan mukaan, koska näiden vapauksien käyttöön liittyy velvollisuuksia ja vastuuta, se voidaan asettaa sellaisten muodollisuuksien, ehtojen, rajoitusten ja rangaistusten alaiseksi, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen turvallisuuden, alueellisen koskemattomuuden tai yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi, luottamuksellisten tietojen paljastumisen estämiseksi, tai tuomioistuinten arvovallan ja puolueettomuuden varmistamiseksi.

Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on sananvapauden rajoittamista koskevissa tapauksissa (Feret 16.7.2009, Erbakan 6.7.2006, Soulas 10.7.2008) pitänyt rajoittamisen edellytyksenä sille asetettuja hyväksyttäviä tavoitteita sekä sitä, että sananvapauteen puuttuminen on ollut välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa. Välttämättömyyttä on arvioitu pakottavan yhteiskunnallisen tarpeen tai välittömän yhteiskunnallisen vaaran kautta. Puuttumisen on tullut olla oikeassa suhteessa hyväksyttäviin tavoitteisiin ja se on tullut perustella relevantein ja riittävin syin.

EIT on todennut päätöksissään, että poliittisen puheen vapaus on demokratian kulmakiviä kuten myös suvaitsevaisuus ja ihmisten tasa-arvo. Näin ollen demokratiassa saattaa olla välttämätöntä määrätä seuraamuksia tai ryhtyä ennalta estäviin toimenpiteisiin, kun puheessa tai kirjoituksessa yllytetään suvaitsemattomuuteen perustuvaan vihaan. Rasistista syrjintää ja ulkomaalaisvihaa tulee vastustaa niiden kaikissa muodoissaan niin pitkälle kuin mahdollista ja silloinkin, kun ei ole kehotettu ryhtymään mihinkään tiettyyn väkivaltaiseen tai muutoin rikolliseen tekoon. Sananvapaus koskee myös loukkaavia, järkyttäviä tai huolestuttavia tietoja ja ajatuksia. Poliittisilla puolueilla on oikeus esittää käsityksiään maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista julkisuudessa huolimatta siitä, että ne saattavat loukata, järkyttää tai huolestuttaa joitakin. Sananvapautta on kuitenkin käytettävä velvollisuuksien ja vastuiden mukaisesti. Rasistisen syrjinnän puoltamista tulee välttää ja uskonnollisten mielipiteiden esittämisen yhteydessä on velvollisuus välttää niin pitkälle kuin mahdollista ilmaisuja, jotka saattavat perusteettomasti loukata toisia ja jotka siten eivät edistä julkista keskustelua. Olennaisen tärkeää on, että poliitikot välttävät julkisissa puheissaan ilmaisuja, jotka ovat omiaan ruokkimaan suvaitsemattomuutta. Vihapuheet, jotka saattavat loukata henkilöitä tai henkilöryhmiä, eivät ansaitse 10 artiklan suojaa.

EIT:n ratkaisemassa tapauksessa Feret valittaja on parlamentin ja kansallismielisen puolueen jäsenenä laatimassaan kirjoituksessa todennut muun muassa, että tietyistä pakolaiskeskuksesta aiheutui asukkaille monenlaista haittaa kuten melua ja jätettä ja joskus väkivaltaisia välienselvittelyjä sekä että huoneistojen hinnat laskivat. EIT on ratkaisussaan todennut muun muassa, että Feretin asema parlamentaarikkona ei vähentänyt hänen vastuutaan. Oli olennaisen tärkeää, että poliitikot välttivät julkisissa puheissaan ilmaisuja, jotka olivat omiaan ruokkimaan suvaitsemattomuutta. EIT kiinnitti huomiota siihen, että Feret oli kirjoituksillaan pitänyt maahan muuttaneita ulkomaalaisia rikollisina. Sellaiset puheet olivat omiaan herättämään yleisössä, varsinkin asioihin vähemmän perehtyneissä henkilöissä, halveksuntaa ja eräissä jopa vihaa ulkomaalaisia kohtaan. EIT katsoi, että Feret oli kirjoituksillaan kiihottanut rasistiseen syrjintään ja ulkomaalaisvihaan, jota ei voitu oikeuttaa vaalikampanjan verukkeella.

EIT:n tapauksessa Soulas oli kysymys kirjasta, jossa oli esitelty erityisesti muslimimaista peräisin olleen maahanmuuton haittoja. Kirjassa annettiin monessa kohden negatiivinen kuva siinä tarkoitetuista yhteisöistä ja esitettiin väitteitä, jotka koskivat nuorisorikollisuuden ennakoitavaa kasvua sekä eurooppalaisten tyttöjen rituaalisia raiskauksia. EIT katsoi, että puuttuminen sananvapauteen oli ollut välttämätöntä eikä 10 artiklaa sananvapauteen puuttumisesta ollut rikottu.

EIT:n tapauksessa Erbakan on vahvistettu edellä todetut yleiset periaatteet sananvapauden rajoista. Tapauksessa on kuitenkin ollut sellaisia tosiseikastoon ja syytteen nostamiseen tapahtumasta liittyviä erityispiirteitä, joiden vuoksi EIT on katsonut, ettei valittajan sananvapauteen puuttumiseen ole ollut riittävää aihetta.

Keskeinen rasistisia vaikuttimia koskeva rangaistussäännös on kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Kansanryhmän syrjintään kiihottamista ja syrjintää koskevat kriminalisoinnit otettiin rotusyrjintäsopimuksen täytäntöönpanon yhteydessä rikoslakiin vuonna 1970. Kiihottamisena kansanryhmän syrjintään kriminalisoitiin rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän tai uskonnollisen ryhmän loukkaaminen. Myös vuonna 1966 hyväksytyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimukseen sisältyy kansanryhmän syrjintää koskeva kielto. Vuonna 1995 kiihottamisrikos sai laissa nykymuotonsa ja nimekseen kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Säännökseen lisättiin tuolloin siinä mainittuja perusteita koskeva rinnastuslauseke. Kiihottamisrikos soveltuu siten muihinkin kuin rasistisesta motiiveista tehtyihin viharikoksiin. Viharikoksista ei ole kansainvälisesti vakiintunutta määritelmää. Nykyiselle paikalleen, rikoslain 11 luvun 10 §:ään, kiihottamisrikos siirrettiin vuonna 2008.

Hallituksen esityksessä 317/2010 on käsitelty myös nyt sovellettavan lain perusteita. Rasistisessa rikoksessa kysymys on ennen kaikkea rikoksen vaikuttimista. Rasistisia vaikuttimia ovat lähinnä rotu, ihonväri, syntyperä sekä kansallinen ja etninen alkuperä. Tyypillisiä rasistisia rikoksia tehdään nykyisin tietojärjestelmän välityksellä. Rikoslain tunnusmerkistöjen soveltuvuus riippuu toisaalta levitetyn aineiston sisällöstä ja toisaalta siitä, kohdistuuko teko yksilöön vai ihmisryhmään. Rasistinen kiihotus ja materiaalin levittäminen on keskeiseltä osin kriminalisoitu rikoslain 11 luvun 10 §:ssä kiihottamisena kansanryhmää vastaan. Kiihottamisrikos kriminalisoi sisällöltään uhkaavan tai loukkaavan rasistisen aineiston levittämisen yleisön keskuuteen silloin, kun teon kohteena on tietty kansanryhmä. Hallituksen esityksen mukaan säännös koskee lausuntojen ja muiden tiedonantojen levittämistä suullisessa, kirjallisessa tai kuvallisessa muodossa. Kiihottamisrikoksessa yleisön keskuuteen levitetään lausuntoja tai tiedonantoja, joissa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin kansallista, rodullista etnistä tai uskonnollista ryhmää taikka niihin rinnastettavaa kansanryhmää.

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että panettelu ja solvaus merkitsevät osapuilleen samaa kuin kunnianloukkausrikosten yhteydessä esitetään. Panettelua on se, että kansanryhmän perättömästi väitetään syyllistyneen rikoksiin tai niihin rinnastettaviin halveksittaviin tekoihin. Tyypillistä panettelua on fasistipropagandan väite juutalaisten tekemistä rikoksista tai ulkomaalaisten rikollisesta taustasta. Kiihottamisrikoksessa onkin usein kyse yleistävistä ja harhaanjohtavista lausunnoista.

Solvauksessa voi olla kyse totuudenmukaisista väitteistä, jos niiden esittäjällä on ollut loukkaamistarkoitus. Ryhmään kuuluvia voidaan väittää yleisesti epärehellisiksi tai rikollisiksi. Jos arvio ei pysy asiallisissa puitteissa ja jos sitä ei tueta riittävillä asiasyillä, sen esittäjä voi syyllistyä kiihottamisrikokseen. Tällaisessa solvauksesta on kyse etenkin silloin, kun lausuma loukkaa ryhmän ihmisarvoa ja kun asiayhteydestä voidaan havaita, että lausuman esittäjän pyrkimyksenä oli levittää vihamielisyyttään muihin ihmisiin.

Johtopäätökset

Teon tunnusmerkistön mukaisuus

Asiassa on riidatonta, että kyse on ollut poliittisesta puheenvuorosta. Poliittinen sananvapaus kuuluu perustuslain sananvapaussäännöksen ydinalueeseen. Myös EIT:n ratkaisukäytännön mukaan sananvapauden rajoittamiseen tulee suhtautua erityisen pidättyväisesti silloin, kun on kysymys poliittista tai muusta yleistä mielenkiintoa omaavasta keskustelusta. Sananvapauteen kuuluu myös oikeus tietynlaiseen liioitteluun ja provokaatioon. Poliittisilla puolueilla on oikeus esittää käsityksiään maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista julkisuudessa huolimatta siitä, että ne saattavat loukata, järkyttää tai huolestuttaa joitakin. EIT:n ratkaisukäytännössä todetuin tavoin sananvapautta on kuitenkin käytettävä velvollisuuksien ja vastuiden mukaisesti. EIT:n mukaan on olennaisen tärkeää, että poliitikot välttävät julkisissa puheissaan ilmaisuja, jotka ovat omiaan ruokkimaan suvaitsemattomuutta.

A toteaa kirjoituksessaan hillittömän muslimimaahanmuuton mukana tulevan muun muassa huumeita, ryöstelyä, raiskausrikoksia, pedofiliaa ja lopulta jopa terrorismia. Teksti on yleistävä ja syrjivä, koska se kohdistuu yleisesti kaikkiin muslimeihin rajoittumatta vain ääriaineksiin, ja siinä kuvataan kokonaiseen kansanryhmään kuuluvat ihmiset rikollisina ja muihin nähden ala-arvoisina. Kirjoituksessa väitetään, että näistä syistä hallitsemattomasta muslimien maahanmuutosta seuraa merkittäviä kielteisiä vaikutuksia.

A:n mukaan hän on kirjoituksellaan halunnut ottaa kantaa maahanmuuttokeskusteluun. Hovioikeus katsoo, että kirjoituksessa ei kuitenkaan tuoda asiallisessa sävyssä esiin maahanmuuton mukana tulevia ongelmia vaan liitetään siinä mainitut kielteiset ilmiöt muslimeja koskeviksi. Tällaiset ilmaisut ovat omiaan ruokkimaan suvaitsemattomuutta sekä aiheuttamaan halveksuntaa ja jopa vihaa muslimeja kohtaan.

Vaikka kirjoituksessa on kyse yleistä mielenkiintoa omaavasta keskusteluaiheesta ja poliittisesta puheenvuorosta, johon tulee suhtautua sallivammin, ei siinä ole kyse EIT:n ratkaisukäytännöstä ilmenevät periaatteet huomioon ottaen sananvapauden rajoissa esitetystä asiallisesta maahanmuuttopolitiikkaan liittyvästä ankarasta kritiikistä. A:n asema poliitikkona ei vähennä hänen vastuutaan. Koko kansanryhmän leimaaminen rikolliseksi ei ole myöskään sananvapauden rajoissa esitettyä sallittua liioittelua ja provokaatiota.

Edellä mainituilla perusteilla hovioikeus katsoo, että kirjoitus on ollut omiaan aiheuttamaan halveksuntaa, suvaitsemattomuutta ja jopa vihaa muslimeja kohtaan. Näin ollen A on kirjoituksessaan panetellut ja solvannut muslimeja ja kirjoitus täyttää siten kiihottamisrikoksen tunnusmerkistön.

Teon tahallisuus

Asiassa on kysymys myös siitä, onko A julkaistessaan kirjoituksen ymmärtänyt tekstin panettelevan ja solvaavan luonteen sekä sen, että kirjoitus on ollut omiaan aiheuttamaan halveksuntaa, suvaitsemattomuutta ja jopa vihaa muslimeja kohtaan.

Rikoslain 3 luvun 6 §:n mukaan tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä.

Hallituksen esityksen (HE 317/2010 vp s. 42) mukaan ollakseen rangaistavaa kiihottamisen kansanryhmää vastaan on oltava tahallista. Rikos edellyttää niin sanottua olosuhdetahallisuutta, mutta ei tarkoitustahallisuutta. Tämä ilmenee paitsi lain sanamuodosta myös säännöksen säätämishistoriasta. Tämän mukaan teon vaatimaan tahallisuuteen riittää tekijän tietoisuus siitä, että hänen levittämänsä kirjoitus uhkaa, panettelee tai solvaa säännöksessä tarkoitettua kansanryhmää. Nämä edellytykset koskevat myös nyt sovellettavaa säännöstä kiihottamisrikoksesta.

Hovioikeus pitää selvänä, että A on pitänyt varsin todennäköisenä ja siten ymmärtänyt, että kirjoitus on ollut panetteleva ja solvaava sekä että kirjoitus on ollut omiaan aiheuttamaan halveksuntaa, suvaitsemattomuutta ja jopa vihaa muslimeja kohtaan. A:n myöhemmissä vastauksissaan esittämät kommentit eivät anna aihetta arvioida asiaa toisin. A on näin ollen tahallaan menetellyt syytteen teonkuvauksessa kerrotulla tavalla.

Syyksilukeminen

A on 4.2.2010 verkkolehden ylläpitämällä sivustolla levittänyt yleisön keskuuteen kirjoituksen, jossa panetellaan ja solvataan muslimeista koostuvaa uskonnollista, etnistä tai siihen rinnastettavaa ryhmää.

Rangaistusseuraamus

Hovioikeus on ottanut huomioon rangaistuksen määräämisessä paitsi rikoksen vahingollisuuden ja vaarallisuuden, teon vaikuttimet sekä rikoksesta ilmenevän tekijän muun syyllisyyden myös edellä selostetut sananvapauteen ja sen vastuulliseen, erityisesti poliittiseen, käyttämiseen liittyvät näkökohdat. Oikeudenmukainen rangaistus A:n syyksi luetusta teosta on 25 päiväsakkoa.

Oikeudenkäyntikulut

Hovioikeus on tuominnut A:n siitä rikoksesta, josta syyttäjä on vaatinut hänelle käräjäoikeudessa rangaistusta. Näin ollen valtio ei ole velvollinen korvaamaan A:lle asiassa aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja.

Tuomiolauselma

Hovioikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

VASTAAJA A

TUOMIOLAUSELMA

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

1) Kiihottaminen kansanryhmää vastaan 4.2.2010

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

SAKKO

25 päiväsakkoa a 57 euroa = 1.425 euroa

LAINKOHDAT

1) Rikoslaki 11 luku 10 § (212/2008)

- - - - - - - - - -

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Pertti Nieminen, Markku Almgrén ja Tiina Isokääntä

Valmistelija: Kaisa Klinga

Lainvoimaisuustiedot:

Korkeimman oikeuden ratkaisu 18.6.2012: Ei valituslupaa.

Evästyksiä opettajalle:

• Wenigerin kolmen tason teoriajärjestelmässä oikeudenkäyttö edustaa toista teoriatason, jossa valinnat tiedostetaan ja päätökset perustellaan. Päätösperusteet kootaan kokemuslauseiksi, säännöiksi ja toimintaperiaatteiksi, joista lakiteksti koostuu.
• Oikeusprosessissa yhteiskunta puuttuu yksilön moitittavaan toimintaan ja sen takia siinä käytetylle prosessille on asetettu korkein mahdollinen laatutaso. Vaikka niin onkin, aika muuttaa oikeudenkäytön merkityksiä. Muutama kymmenen vuotta sitten tuomittiin vielä jumalanpilkasta ja sodomiasta eli saman sukupuolen välisistä suhteista.
• Oikeusprosessi on tarkkaan säädelty reitti oikeudenmukaiseen päätökseen. Laki asettaa raamit päätökselle, mutta sen jälkeen jää vielä tilaa tulkinnoille. Tapahtumien kuluista voi vallita erilaisia näkemyksiä ja selityksiä, joilla on olennainen vaikutus tuomioon. Prosessi perustuu kuitenkin tosiasiapohjaisuuteen ja rationaaliseen tarkasteluun, jossa voidaan näyttöjen lisäksi käyttää asiantuntijoita.
• Oikeusprosessi on julkinen muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Sen takia se sopii myös käytettäväksi tässä yhteydessä korostamaan avoimen ja julkisen merkitystä yhteisten asioiden hoidossa. Nuorillekin on mahdollista osallistua oikeudenistuntoon, jossa osapuolet (syyttäjä ja puolustus) esittävät omat näkemyksensä ja sen pohjalta oikeus harkitsee tuomion. Kansan tuomio tuomioista vaihtelee eri kansalaispiireissä ja hyvä indikaattori siitä, mikä on yhteiskunnan luottamuksen taso.
• Toinen tapa päätyä tuomioon - vapaan äänestyksen rinnalla - on käyttää roolihenkilöitä (syytetty, syyttäjä, puolustusasianajaja ja tuomari) sekä käydä prosessi sitä kautta läpi. Kolmas tapa on operoida asiakirjojen kautta kirjallisesti ja digitaalisesti ja päätyä tuomioon eDelphin “Oma ääni”-kyselyssä https://www.edelphi.org/ilmastotakomo .
• Lukiolaiset voivat pohtia ja arvioida retoriikan ja argumentoinnin eroja ja merkityksiä. Aristoteleen Retoriikka-teoksessa esittelemät ka erittelevät käsitteet eetos, paatos ja logos ovat siihen mainio lähtökohta. (ks. Lyseo.org-sivusto http://lyseo.org/ai/4/aristoteles_ethos.html ja Stanford Encyclopedia of Philosophy https://plato.stanford.edu/entries/aristotle-rhetoric/ ). Mirjami Saarisen Kauppalehden kolumnissa “Eliittiyliopistot ovat pahassa vastatuulessa” (8.7.2019) tarkastellaan Englannin ja Ranskan yliopistojen taipumusta suosia retoriikkaa tosiasioiden sijasta. “Oxford Unionissa väittelyn voittaa, jos on nokkela ja hauska. Faktoilla ei ole ollut juuri merkitystä. Kun tähän lisätään yläluokkalaisen taustan tuoma varallisuus ja verkostot sekä ylikorostunut itseluottamus, voi jälki olla pelottavaa, kun opiskelijaelämästä siirrytään oikeisiin töihin.”

Evästyksiä opettajalle:

• Wenigerin kolmannen asteen teoria selittää ja ratkaisee ensimmäisen ja toisen asteen teorioiden välisiä ristiriitoja. Jos oivaltaa mitkä tekijät vaikuttavat vihapuheeseen niin on myös lähellä keinoja, jolla siihen voi vaikuttaa. Se ei aina riitä, sillä keinoilla pitää olla myös laaja hyväksyttävyys. Tulevaisuuden kehitystä ennakoiva panelisti joutuu arvioimaan myös ei-toivottavan tulevaisuuden mahdollisuutta.
• Oikeusprosessi on tarkkaan säädelty reitti hyvään päätökseen, jonkalaista ei ole käytettävissä kun arvioidaan tulevaa kehitystä. Oikeuskäytäntöä pidetään sitä parempana, mitä vähemmän siinä esiintyy hajontaa. Tulevaisuuden suhteen asiat kääntyvät
• Jos halutaan syventää tarkastelua ihmisen psykologiaan niin mainio apu on alun perin Tiede-lehdessä ja myöhemmin Helsingin Sanomissa julkaistu artikkeli kostonhalusta (HS 2.5.2019)*****