Intressit pyörittävät maailmaa

Vihapuhe voi muuntua some-raivoksi, jossa “lynkataan” sopiva kohdalle osuva, jotta oma pelko tai paine helpottaa. Projisointi-ilmiö kumpuaa omista kokemuksista ja tunteista ja ne vahvistuvat, kun löytyy toisia samalla tavalla tuntevia. Seuraavaksi tarkastellaan kahta tulevaisuusväitettä, jotka saattavat herättää tunteita mutta tuskin sentään raivoksi asti, koska niiden käsittelyyn on käytössä vakiintuneita instituutioita ja välineitä. Ennen kuin lähdetään äänestämään esitellään kolme Delfoi-tekniikan kannalta olennaista instrumenttia. Tärkein on paneeli, jonka äänillä tulevaisuutta arvioidaan. Toinen apuväline on kahden tulevaisuusmuuttujan (todennäköisyys, toivottavuus) kautta syntyvä jako neljään osaan (nelikenttä), jotka edustava neljää erilaista tulevaisuuspolkua. Kolmas väline on kysymysten ja vastausten luokittelu kolmeen eri tulevaisuustilaan sen perusteella, kuinka eri- tai samanmielinen vastaajajoukko on.

Äänestysharjoituksissa paneelin kokoonpanoa voi harjoitella roolipelin keinoin. Tulevissa eDelphi-ohjelmistopohjaisissa harjoituksissa päästään käyttämään autenttisia paneeleja, joihin voidaan kutsua myös koulun ulkopuolisia tahoja. Kaksi muuta instrumenttia liittyvät siihen, miten tulevaisuuskysymysten analyysiin saadaan nopeasti hahmotettavaa rakennetta.

Molemmissa viitosharjoituksen teeseissä on kyse joidenkin kannalta ei-toivottavasta muutoksesta, joka uhkaa jopa tiettyjen ihmisryhmien toimeentuloa. Haitta on niin merkittävä, että sen estämiseksi ollaan valmiita kääntämään kivi jos toinenkin. Tunteet ovat pinnalla mutta myös kontrolloituja, kun asioiden hoito on delegoitu järjestöille. Jotkut ovat sitä mieltä, että etujärjestöjen valta on kasvanut jo niin suureksi, että se uhkaa demokratiaa. Eri intressit kuuluvat mukaan Delfoi-paneeliin, mutta yksinomaisina ne kutistavat tulevaisuutta, koska etuja valvotaan nyt eikä tulevaisuudessa. Siksi tarvitaan asianosaisuuden lisäksi vähintään yhtä painokkaasti asiantuntijuutta. Ei ole siis samantekevää keitä valitaan paneeliin.

Klassisessa Delfoissa vastaajaryhmä eli paneeli muodostetaan luokittelemalla tärkeimmät asiantuntijatahot, joilla on erityistä tietoa ilmiöstä (asiantuntijuus) kuten myös henkilöt, joilla on asiaan vahva yhteys (asianosaisuus) ilmiöön työn tai harrastuksen kautta. Oppilailla ei perinteisessä mielessä ole sellaista erityistä asiantuntijuutta, jota monien ilmiöiden käsittelyssä tarvitaan. Se ei estä heitä hankkimasta tietoa, jolla oma asiantuntemus syvenee eikä myöskään sitä, että he simuloivat sellaisia Delfoi-taitoja, joiden hallinta on enemmän taito- ja asennepohjaista kuin tietopuolista. Näihin taitoihin kuuluu kuunteleva ja dialoginen tapa hakea yhteistä ymmärrystä ja päätyä kokonaisuuden kannalta viisaisiin ratkaisuihin, joita eivät varjosta lyhyen aikavälin etujen varjeleminen. Vielä tärkeämpi seikka on se, että Ilmastot@komon Delfoi-työkalut rakentuvat vaiheittain sille, että oppilaiden asiantuntemus ei olekaan ensisijaista vaan se, että he oppivat käyttämään ulkopuolisia asiantuntijoita käsittelemään ilmastonmuutosta tavalla, josta seuraa paitsi lisääntyvää tietoa ja ymmärrystä myös tulevaisuustekoja.

Ilmastot@komon sokraattinen pedagoginen idea on tuottaa asiantuntevaa ymmärrystä ja tekoja ilman, että itse on valmis asiantuntija. Toki prosessi väistämättömästi tuottaa sitäkin ja sen ohessa lisääntyvää asianosaisuutta. Delfoi ja paneeli ovat välineitä asiantuntijatiedon tuottamiseen. Riittävä kiinnostus ja asiantuntemus on tarpeellista, koska muuten kannat muodostuvat tavalla jossa ei välttämättä kuulu kunkin “oma ääni”.

Arkielämässä monet ihmiset hakevat äänestyskantansa muualta kuin asiatiedosta. Jotkut havainnoivat sosiaalista ympäristöään ja etsivät sieltä vinkkiä omille valinnoilleen. Toiset saattavat seurata julkisuuden henkilöä, jota he arvostavat kuten urheilijoita tai taiteilijoita. Jotkut ovat herkkiä aistimaan nousevia ja laskevia mielipidevirtauksia. Vaalitilanteissa tunnistetaan ns. vankkuri-ilmiö (bandwagon), joissa osa äänestäjistä säännönmukaisesti liittyy viime vaiheen nousutrendeihin. Voittajan puolella on mukava olla.

Aikaisemmin käsiteltiin jo vihapuhe-ilmiötä. Sillä on yhteys ns. kuplailmiöön, jossa ihmisryhmien välinen kommunikaatio vähenee ja kuplien sisäinen “totuuskomissio” vahvistuu. Kuplat muistuttavat tulevaisuuskäsityksissään enemmän antiikin Delfoi-traditiota, jossa sekä totuuksia että tulevaisuuksia oli kulloinkin vain yksi. Nyky-Delfoin tärkeä tehtävä onkin vahvistaa “kuplien” - joita tavallaan erilaiset asiantuntijuudetkin ovat - välistä vuoropuhelua, mutta ilman että joku kanta julistetaan suoraan tai epäsuorasti muita paremmaksi. Siinä tulevat avuksi aikaisemmin kuvatut Sioux-intiaanien kommunikointitaidot.

Ensimmäinen jääkiekkoväite (5a) on ehkä yllättävä ja outo, mutta ilmastonmuutoksen kannalta pätevä. Se on valittu siksi, että saadaan myös pojat lämpenemään ilmastokysymyksessä. Jääkiekko-kysymyksen asteikkona käytetään väitteen toteutumisen todennäköisyyttä ja toivottavuutta. Jos pitää väitettä toivottavana niin marssii eteen, ja jos myös todennäköisenä matka jatkuu kohti oikeaa seinää. Todennäköisyys vs. toivottavuus ovat yleisimmin Delfoissa käytetyt kriteerimuuttujat, joiden kautta saadaan tilasta alla olevan kuvan nelikenttä.

Todennäköisyyden ja toivottavuuden nelikenttä kannattaa painaa muistiin. Myöhemmin käsitellään sitä, miten tulevaisuuskysymyksistä on mahdollista rakentaa skenaariopolkuja erilaisiin tulevaisuuksiin. Skenaarioiden rakentaminen käynnistyy tulevaisuusväitteistä ja niiden nelikentistä, joita analysoimalla ja eri perusteluja yhdistelemällä synnytetään tarkasteltavan ajan tulevaisuuskuvia, joita tarinallistamalla saadaan skenaarioita.

Luokan äänestysalue on jaettavissa neljään yhtä suureen osaan. Jos vastaukset keskittyvät äärilaitoihin ja kysymys herättää vahvoja tunteita, teesi eli tulevaisuusväite on kiistatilassa. Tarvitaan keskustelua ja sovittelua ennen kuin kommentointi rauhoittuu erilaisiksi toisiaan täydentäviksi näkökulmiksi (dialogitila), joista on vähitellen seuraavassa vaiheessa löydettävissä useimpien hyväksymä polku yhteisymmärrykseen (ratkaisutila). Eri tulevaisuustilat edellyttävät erilaista jatkoprosessointia, jos pyritään pääsemään ratkaisuihin. Ratkaisutila on luonnollisesti suora tie lähteä sopimaan siitä, mitä pitää ja voidaan tehdä, kun asian olevasta ja tulevasta tilasta vallitsee jo riittävä konsensus. Jos näkemykset eroavat toisistaan olematta toisilleen “vihamielisiä” (dialogitila) jatketaan keskustelua sovitellen erilaisia näkökulmia niin että lähestytään ratkaisutilan optimia, jolloin useimmat Delfoi-prosessin esiin nostamat seikat on otettu ratkaisussa huomioon. Kiistatilassa tunteet ovat vielä niin pinnalla, että omasta poikkeavia näkökulmia aletaan arvostaa vasta tunteiden tuuletuksen jälkeen. “Ei-tunteelliset” keskialueen äänestäjät ja keskustelijat ovat potentiaalisia sillanrakentajia, joiden kautta kulkee polku kohti dialogitilaa.

Kun kaikki on valmista niin äänestetään, keskustellaan ja reflektoidaan! Edellä esitellyt tulevaisuustilat ovat apuvälineitä havainnoimaan, miten panelistijoukko vastaajia erikseen (nelikenttä) ja yhdessä (tulevaisuustila) on päätynyt tiettyyn yhteisökäsitykseen käsitellystä tulevaisuuskysymyksestä. Pika-analyysit auttavat näkemään sekä rakennetta että eroja eri kysymysten ja vastausten välillä.* Eri lähtöasetelmista avautuu erilaisia jatkomahdollisuuksista. Tästä kysymyksestä haarautuu useita jatkokeskustelumahdollisuuksia, joiden kautta saatetaan siirtyä pohtimaan äänestyskäyttäytymistä ja nyky-yhteiskuntaa itse täsmäaihetta laajemminkin.

Mitenkäs omia ääniä perustellaan? Yritetään nyhtää esiin perustelua sille, että miksi kyllä ja miksi ei. Joku voi tietääkin, että jääkiekkovalmentaja ja teatteriohjaaja Alpo Suhonen pitää tärkeimpänä jääkiekon tulevaisuuskysymyksenä sopeutumista ilmastonmuutokseen. Ammattikiekkoilijan hiilijalanjälki on suunnaton, kun pelimatkat kuljetaan lentokoneilla ja halleissa ilma lämmitetään ja jää jäähdytetään niin että energiankulutus on kaksinkertaista samankokoiseen normitilaan verrattuna. Toisaalta teknologian kehitys voi kutistaa hiilijalanjälkeä nopeastikin varsinkin, jos siihen syntyy kova paine.

Tunteiden herääminen on noteerattava positiivisena asiana. Tunne tuo keskusteluun ja hyvien ratkaisujen etsimiseen energiaa, joka saattaa toki myös suuntautua väärin ja ilmetä silloin haluna jyrätä ja murskata vastustajien kannat. Tällaisiä valtapyrkimyksiä Delfoissa torjutaan viemällä kysely ja keskustelu anonyymiin ympäristöön verkkoon. Jääkiekon tulevaisuudesta voi ottaa kantaa myös eDelphi-paneelissa https://www.edelphi.org/ilmastotakomo (kysely Oma ääni) . Sama mahdollisuus on tarjolla eDelphin mobiiliversiossa LiveDelphi (saatavissa sekä Apple- että Android-ympäristöihin).

Tämä kuten kakkosväitekin sopii äänestettäväksi myös roolileikin kautta. Epäilemättä silloinkin saadaan tunteet mukaan kun roolit ja omat kannat sekoittuvat. Roolipelissä panelistit voidaan aikaisemmin kuvatun paneelimallin mukaan jakaa kolmeen porukkaan: urheiluväki, ilmastoväki ja neutraalit, jotka muodostavat kantansa seuraten vastapuolten mittelöä ja esittävät prosessin edetessä mahdollisia kompromisseja.

Toinen kysymys on edellistä tyypillisempi yhteiskunnallinen kysymys, josta vallitsee etukäteen ennustettavasti vastakkaisia näkemyksiä. Metsäteollisuus ja metsäntuottajat ovat eri mieltä, kun taas ympäristöjärjestöjen edustajilta tulee peukutusta. Koululuokassa intressijärjestöillä tuskin on paljon jalansijaa, jolloin kantaa otetaan enemmän henkilökohtaisista kuin ryhmäetusyistä. Silti on viimeistään loppukeskusteluissa tärkeä nostaa esiin etujärjestöjen suora ja epäsuora vaikuttaminen. Kyse ei ole vain yhteiskunnan rakenteista vaan intressi vaikuttaa meihin kaikkiin kunhan se tulee tarpeeksi lähelle.

Roolipelin käyttöönotolla on pedagogista hyötyä sikäli, että roolijaon pohjalta oppilaat voi ohjata tutkimaan oman intressiroolinsa mukaisia kannanottoja ja perusteluja. Metsien hakkuita kannattavat tuottaja- ja teollisuusjärjestöjen (MTK, Teollisuus ry) lisäksi työntekijäjärjestö Teollisuusliitto.** Kaikilla niillä on taloudellisia etuja valvottavanaan. Kukin niistä olisivat myös ns. lobbari- eli avoimuusrekisterissä***, jos sellainen Suomessa olisi. “Lobbarirekisteriä on vaadittu julkisuudessa pitkään. Myös kansainväliset järjestöt kuten OECD ja Euroopan neuvosto ovat suositelleet sen käyttöönottoa. Rekisterin tarkoituksena on tuoda ilmi, kenen asialla poliittisia vaikuttajia ja virkamiehiä lobbaavat ovat ja ketkä heidän toimintaansa rahoittavat. Se antaisi tietoa sekä kansalaisille että poliitikoille.” (HS 1.3.2019)

Ympäristöjärjestöt tulkitsevat ja perustelevat metsähakkuita vastakkaisista lähtökohdista kuin taloudelliset etujärjestöt. Ne ilmoittavat ajavansa jonkun ryhmän taloudellisten etujen sijasta kestävää ympäristöpolitiikkaa, joten tärkeä intressi niilläkin on tehtävänään. Huomio kiinnitetään toisaalta kestämättömään resurssien käyttöön ja toisaalta luonnon monimuotoisuuden tukemiseen. Edunsaajaksi nimetään ympäristö ja luonto, ja sitä kautta myös ihmiset osana luontoa. Suomessa ilmastonmuutoksen kannalta tärkeitä ympäristölobbaajia ovat mm. Suomen luonnonsuojeluliitto, WWF Suomi ja Greenpeace Finland.**** Etujärjestöjen “erotuomareiksi” käyvät tieteelliset tahot kuten yliopistojen ympäristö- ja metsäntutkijat sekä erityisten tutkimuslaitosten edustajat. Vapaan roolin ryhmä voi hakea tietämyspohjansa intressin suhteen intressiriippumattomista ja jos mahdollista puolueettomista lähteistä.*****

Metsätulevaisuuden käsittelyprosessi voi edetä samaan tapaan kuin jääkiekkoväitteessäkin. Mielenkiintoista on havainnoida mihin nelikentän laatikkoon eri intressit asettuvat. Tärkeä tehtävä on roolipelissä niillä äänestäjillä, jotka muodostavat kantansa vapaasti. Heillä on mahdollisuus rakentaa siltoja ja tulevaisuuspolkua, joita kulkien vastakkaisuus väljähtyy. Usein nykyhetken vastakkaisuus laimenee nopeasti, kun matkataan tarpeeksi kauas tulevaisuuteen. Metsän kohdalla se on erityisen ilmeistä, kun kasvun aikayksikkö on ennemmin sukupolvi kuin vuosi.

Digitaalisessa kysymysversiossa (5b2) voidaan käyttää aikasarja- eli trendikysymystyyppiä, joka on neutraali tapa kysyä metsähakkuiden tulevaa kehitystä. Kysymys kuuluu silloin: “Arvioi metsähakkuiden kehitystä vuosina 2020, 2025, 2030 ja 2035!” Tulevaisuusarvion pohjatietona panelistit näkevät diagrammin aikaisemmista hakkuumääristä.

Aikaisemmin oli esillä todennäköisyyden ja toivottavuuden nelikenttä, jonka mukaan äänestyksen voi organisoida sekä fyysisessä että virtuaalisessa tilassa. Tässä harjoituksessa hyödynnetään samanlaista nelikenttää, jonka kriteerit kuitenkin vaihdetaan. Toisena kriteeridimensiona on kahden tärkeimmän ja toisilleen vastakkaisen evoluutiovoiman muodostama akseli kilpailu vs yhteistyö. Toinen ulottuvuus muodostetaan siitä, pitääkö vastaaja tärkeämpänä toiminnan lähtökohtana yksilö- vai yhteisönäkökulmaa. Äänestyksessä ei tarvitse miettiä, miten asteikkovalinnat heijastuvat elämän muihin valintoihin, mutta keskustelussa se saa olla keskeistä. Nämä kaksi valintaa ovat keskeisiä merkityksellisyyden kokemuksen indikaattoreita, jotka on pelkistetty alla olevan nelikentän ruutuihin iskulauseina.

Iskulauseita voi konkretisoida suosittujen harrastusten kuten urheilun tai musiikin kautta, jotta tunnistetaan yhtymäkohtia valintojen ja oman elämän kannalta. Keskustelussa hahmotetaan erilaisia merkitysmaailmoja ja sitä, miten ne tuottavat erilaisia kokemuksia ja havaintoja siitä, mikä on olennaista ja tärkeää. Keskustelu johtaa todennäköisesti enemmän erojen häivyttämisen kuin korostamisen suuntaan.******** Kilpahenkistä yksilöurheilua harjoitetaan yhdessä muiden kanssa, ja jalkapallojoukkueessa kullakin pelaajalla on oma erikoistunut roolinsa, jota hänen pitää itsekseen harjoittaa jotta koko porukka menestyisi. Luonnonsuojelujärjestön jäseniä yhdistävät samanlaiset ajatukset siitä mikä on tärkeää, mutta toiminnassa tarvitaan myös erilaisten ihmisten erilaisten osaamisten yhdistelyä, mikä on usein työelämän tiimeissä niiden keskeinen piirre yhteistyökykyjen ja -halujen lisäksi.

Jos halutaan keskustella siitä, miten erilaiset yhteisömuodot eroavat toisistaan toimintaidean ja merkityskokemusten osalta niin voidaan tutkia ja vertailla niitä keskenään 5d-kyselyssä (https://www.edelphi.org/ilmastotakomo). Siinä on perimmiltään myös kysymys erilaisten organisoitumismuotojen tavoista oppia ja kehittyä kollektiiveina. Kyselyyn on valittu mukaan kuusi erilaista yhteisömuotoa, jotka ovat Bändi (esimerkiksi jazz, vapaamuotoinen yhteissoitto, soolojen jako ja tuki), Sinfoniaorkesteri (hierarkkinen vaativan profession työnjakoinen organisaatio), FC Barcelona (parhaiden taiturien kilpailukollektiivi), WWF Suomi (arvolähtöinen kansalaisjärjestö), ja Muurahaiskeko (itseorganisoituva automaatiotason kollektiivi).